Lue keskustelun säännöt.
Olen liian hellämielinen äiti.
10.03.2010 |
Tuttavapiirissä mua ja meidän tapoja kummeksutaan.
En pysty antamaan 2v kuopusta hoitoon muille ja poika syö vielä iltaisin rintaa. Poika on kovin äitinen, ei siis halua mennä muiden syliin edes, paitsi isän ja sisarusten. Vuoden päästä kun palaan töihin, en halua viedä poikaa tarhaan, vaan mummu hoitaa häntä.
Lapset saa tulla yöllä meidän sänkyyn jos pelottaa. Esikoisen haen autolla koulusta, vaikka pääsisi bussillakin. Aamuisin vien lapsille vaatteet sänkyyn, jotta voivat siinä pukea ja autan tarvittaessa. Laitan aamupalat valmiiksi.
Lapset ovat 8v, 6v ja 2v.
Pitäisikö mun ihan oikeasti kovistella lapsia enemmän? Tai jotenkin "karaista" tulevaisuutta varten. Nyt kun olen vielä kotona, mulla on aikaa passata heitä. Kun palaan työelämään, tilanne muuttuu.
Kommentit (25)
Miten ajattelet tilanteen muuttuvan, kun palaat töihin? Tietysti et ole päivisin kotona, mutta lapset saavat olla mummun kanssa.
Vaikka olen töissä, kyllä meillä lapset tulee välillä viereen nukkumaan, teen aamupalat ja iltapalat valmiiksi, laitan vaatteet esille jne. Syliin pääsee aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavapiirissä mua ja meidän tapoja kummeksutaan.
En pysty antamaan 2v kuopusta hoitoon muille ja poika syö vielä iltaisin rintaa. Poika on kovin äitinen, ei siis halua mennä muiden syliin edes, paitsi isän ja sisarusten. Vuoden päästä kun palaan töihin, en halua viedä poikaa tarhaan, vaan mummu hoitaa häntä.Lapset saa tulla yöllä meidän sänkyyn jos pelottaa. Esikoisen haen autolla koulusta, vaikka pääsisi bussillakin. Aamuisin vien lapsille vaatteet sänkyyn, jotta voivat siinä pukea ja autan tarvittaessa. Laitan aamupalat valmiiksi.
Lapset ovat 8v, 6v ja 2v.
Pitäisikö mun ihan oikeasti kovistella lapsia enemmän? Tai jotenkin "karaista" tulevaisuutta varten. Nyt kun olen vielä kotona, mulla on aikaa passata heitä. Kun palaan työelämään, tilanne muuttuu.
Mutta eihän esimerkeissäsi nyt mitään erikoisen pahaa passaamista ollut, normaalia huolehtimista.
Tietysti autoilua voisi vähentää,jos bussillakin pääsee, ajattelen vaan ilmaston kannalta mutta ei kai siinä muuten mitään. Ja ehkä koululaisen olisi mukava vähän sitä bussimatkailua harjoitella, vaikka yhdessä sinun kanssasi, saattaa olla kovinkin eksoottista ja hauskaakin mennä välillä muullakin välineellä kun omalla autolla.
Kyllä huolehtiva äiti voi olla sellainen joka asettaa lapsille rajoja (pelaaminen,nukkuma-ajat, karkinsyönti)niin että hänen on hyvä ja turvallinen olla
ja hänen pitäisi vähitellen päästä opettelemaan ison lapsen juttuja. Jos lapsi on liian kiinni äidissä, jää hän paitsi kavereiden kanssa touhuamisesta, eikä uskalla ottaa maailmaa haltuunsa. Nyt kun olet kotona, olisi hyvin aikaa opetella rauhassa esim. bussilla kulkemista. Jos lapsi joutuu opettelemaan kertarysäyksellä noita taitoja, niin se on aina huonompi tie.
Uudessa Kaksplussassa tai Vauvassa oli pieni juttu äidistä, joka kertoi olevansa aivan kiinni (jo aika isoissa) lapsissaan, eikä osaa antaa heille tilaa. Jutusta tuli sellainen olo, että huonolla tuurilla ko. äiti on saanut sen lapsiajan itselleen, mutta menettää lastensa varhaisaikuisuuden tai koko aikuisiän, jos lapset joutuvat ottamaan väkisin etäisyyttä ripustautuvaan äitiin.
Elämänne kuulostaa ihan turvalliselta ja rakastavalta, mutta rakkautta on sekin, että antaa lasten kasvaa isoiksi ja harjoitella kodin turvassa isojen lasten asioita. :) Se ei tarkoita kovistelua, vaan ihan vain lapsen tukemista ja kannustamista. Se ei ole heittelle jättöä tai hylkäämistä, vaan sitä, että tuet lasta uusien taitojen ja uuden elämänvaiheen opettelemisessa, jotta hän pärjäisi lapsena opittujen taitojensa avulla aikuiselämän alkuun.
En tiedä miksi kysyt jos ajattelet ettei asia ole ongelma tai haluat hieroa meille muille päin näköä mite ollaan kovamielisiä ja karaistaan?
Käsittääkseni lapset myös pitää siitä että ne saa ja osaa tehdä asioita itsenäisesti.
Saa kiitosta ja ehkä palkkioita tekemästään?
Tollasessa passaamisessa on sekin puoli että annat lapsille äidinmallin jossa äiti hyysää, mitä isä tekee??
Entä kun lapset joita on aina hyysätty joutuu ekana työpäivänä tekemään itse? Mitä ne osaa ja vaikka osaa niin sujuuko ilman sotaa?
Mitä kun muut lapset osaa asioita ja sinun ei?
tarhassa kun pienintä ei vielä ollut ja olin työelämässä välillä.
Tuo 8v esikoinen osaa mainiosti kulkea bussilla, kun aamuisin menee bussilla kouluun. Iltapäivisin haluan hakea hänet, ettei koulun jälkeen tarvitse odottaa puolta tuntia bussin lähtöä. Siinä ajassa tulee aina kiusaamistilanteita isompien poikien taholta ja haluan tokaluokkalaiseni niiltä tilanteilta toistaiseksi säästää. Siis suojelenko liikaa?
Kavereiden kanssa leikkivät nuo vanhemmat lapset vapaa-ajalla, en suinkaan pidä heitä helmoissani. Välillä tuo meidän eskari on ihan liikaakin menossa.
Pienin se eniten minussa on kiinni.
Tottakai isommat lapset tekee ja harjoittelee isompien asioita. Tekevät kotitöitä, leipovat, tuovat halkoja sisään, tekevät lumitöitä jne.
Tällä lähipiirin ihmettelyllä tarkoitin lähinnä sitä, että kummastelevat, miten vielä olen kotona enkä töissä. Miksi en vie viikonlopuiksi lapsia mummulaan ja vietä omaa aikaa jne. Miksi imetän kaksivuotiasta vielä, miksi annan lasten nukkua vieressä.
Ei tuo minua kamalasti haittaa, joskus vaan ärsyttää, kun pitäisi tehdä niinkuin muutkin täällä tekevät.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että meidän lapset osaa ihan samat asiat kuin muutkin lapset. Nyt on vaan se ero, että meillä ei ole pakko tällä hetkellä herätä aamuisin itse ja ottaa aamupalaa ja lähteä yksin kouluun.
ap
Olet sellainen äiti, jota jokainen lapsi itselleen toivoisi. Lapsia kuuluu hyysätä ja helliä ja - passatakin jopa. Senkin kovasydämiset äidit jotka muuta kuvittelette!
Kaksivuotiasta ei voi "passata" liikaa, haloo höppänät! Kaksivuotias on vielä pienen pieni tiitiäinen. Lasta ehtii kyllä karaista (jos edes tarpeen) myöhemminkin. Ei lapsi hellimällä piloille mene vaan mitä enemmän saa hellyyttä ja syliä, sitä tasapainosemmaksi hän kasvaa ja kykenee vastaanottamaan sen pahan pahan maailman jota varten pitää karaista.
Hellyys, lämpö ja syli ovat se maaperä josta kasvaa niitä kestäviä lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut lapsen karaisun sijasta olen karaissut itseni kestämään toisten ihmisten arvostelua.;) Meillä vajaa kaksivuotias nukkuu vielä vieressä ja hoidan häntä kotona. En huuda enkä kovistele, en käytä jäähypenkkejä enkä jatkuvasti kasvata kuten useimmat muut tuntemani yhden lapsen äidit. Silti meillä menee tosi hyvin, lapsi kuuntelee ja tottelee, itkee ja kiukkuaa harvoin. Minulla on onneksi niitäkin kavereita joilla on useampi lapsi, ja jotka ei suorita sitä lastenhoitoa. Heidän kanssaan sielu lepää kun näkee että lapsista kasvaa onnellisia, tasapainoisia ja hyvin käyttäytyviä vähemmälläkin komentamisella ja kontrollilla.
ei siinä sinänsä mitään vikaa, päinvastoin lapsilta varmaan tuntuu ihanalta kun saavat tällaista huippupalvelua, mutta mutta... mielestäni 6 ja 8 vuotiaat ovat jo tarpeeksi isot pukea itse, auttaa aamiaisen valmistelusta, opetella kulkea bussilla koulusta... Jos heillä on tällainen täyshoitola kotona, miten ne pärjää sitten kun lähdet töihin? Yhtäkkiä heillä ei ole enää tätä "turvaa" ja joutuivat tehdä kaiken itse. Sinun pitäisi ruveta antaa lapsille jo vähän vastuutta ja antaa tehdä itse asiat joihin ne kykenevät ilman apua!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei iltaimetystä edes tartte muille kertoa tai että otat viereen nukkumaan.
Ole ilonen toimivasta arjestanne!
Itselläni on neljä alle kouluikäistä lasta ja tarha on tuttu kun olen käynyt kääntymässä töissä.
Minua ihmetyttää se miten kärkkäästi tarhasta puhutaan, meillä on hyvä kokemus tarhasta.
Jos sinulla on mahdollisuus olla kotona täysi hoitovapaa, niin ole!!
Ja nauti nyt hyvä ihminen viimesestä vuodestasi siinä.
Minun vanhemmat kuuluu ihmisiin jotka ajattelee että lapsi saa paljon sosiaalisia tilanteita ja voittaa hoidossa. Ja tarha on minustakin hyvä paikka mutta sinun tunteet on myös tärkeitä!
Mitä sinä kotona tekisit jos lapsi tarhassa? Miten se vaikuttaa tuloihin jos lapsi hoidossa?
Ehdit töitä tekemään myöhemminkin, itse pelkään meidän taloudellista tilannetta ja suren jos nyt joutuisin palaamaan töihin.
Töihin palasin kerran koska olin asennoitunut että jään pian uudestaan (toivottavasti) äitiyslomille.
Itse ainakin ajattelen mitä me tehdään perheenä, enkä tuomitse muita kun ei tee kuten me.
Sekin kannattaa muistaa, että jos asioistaan puhuu ja muut ihmettelee asiaa tai sanoo ettei hän tekisi niin -onko se välttämättä sitä ettei sinua "hyväksytä" ja sinut tuomitaan? Koska jos minä lopetan vaikka puolivuotiaan imetyksen, niin ei se tee minusta vielä tuomitsijaa, vaikka kommentoisin yllättyväni sinun tapaasi.
Lähinnä ihmiset saisivat olla onnellisia jos se oma tilanne mahdollistaa tekemään kuten halutaan! En käsitä miksi sinun pitäisi tehdä kuin muut, ei kukaan muukaan (toivottavasti) tee kuten joku ulkopuolinen sanoo.
En minä aio luultavasti imettää lapsiani 2- vuotiaaksi saakka, mutta toki sinä niin teet jos se teille sopii!
6
Juuri näin minäkin asian ajattelen. Kun on elämän eväiksi pakattu tarpeeksi hellyyttä ja huolenpitoa, kantaa se jo aika pitkälle.
Enhän kirjoituksessani antanut kuvaa, että teen kaiken lapsille valmiiksi? Näin ei todellakaan ole, vaan isommat lapset osaavat tarvittaessa ottaa välipalaa kaapista ja ruokkia pienimmänkin, niin kuin minun ollessa sairaana tekivät. Ja toivat minullekin ruokaa ja juotavaa sänkyyn, kun kuumeessa makasin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vuosi on pitkä aika alsten elämäss. Ei heitä tarvitse vielä alkaa mitenkään valmentaa tulevaan. Kyllä mä silti välillä ehkä veisin mummulaan hoitoon ja kävisin jossain ilman lapsia. Mummunkin olisi hyvä vähän päästä harjoittelemaan, jos hän sitten aikanaan on teidän varahoitopaikka lasten sairastellessa tms.
No kyllä 1- vuotiaskin voi jo auttaa kattamaan astioita ja vie roskiin vaippoja, ojentaa vaatteita kuivaukseen narulle, pakataan vaatteita pesukoneeseen jne jne!
Olen lapsia laittanut myös nurkkaan jos satuttaa ja lapset siivoaa jälkiään myös pihassa. :)
Ei lapsi tollasesta "kovuudesta" mitään myöskään kärsi.
En itse puhunut pelkästään nuorimman lapsen passaamisesta, vaan sen vanhimmankin -joku mamma kuorii kuoluikäsen perunatkin, se on minusta vähän liikaa! ;)
Ei hellyys tee lapsesta vastaanottavaa ja tasapainoista.
Minusta se saattaa olla hyvinkin kaukana tästä jos näkee miten äiti tekee liikaa toisten eteen "hyvää", isä makaa passattavana jne (ketjussa ei isän tekemisistä puhuttu mutta vedän sen itse mukaan että äiti tekee kotityöt ja passaa perheen)!
Kyllä tasapainonen ja vastaanottava lapsi myös tekee niitä lumitöitä ja muuta josta ap kirjoitti. Tätä ajan takaa: en sitä että hyysäät kaikessa.
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset eivät ole vain mun perään ja mä käyn töissä
uskokaa tai älkää, mutta tulee aika, kun lapset eivät enää viereen tule
Ysihän nimenomaan kirjoitti, miten passata voi rajattomaan! :D
Ihan miten vaan, mää menen nyt jatkamaan kotihommissa.
Morjes, 6
ihan ilman ollaan selvitty. Naapurien lapset tuntuvat jatkuvasti olevan pelikiellossa tai karkkipäivät on peruttu tms.
Ehkä meillä sitten on vaan rauhallisemmat lapset, joita ei tarvitse niin kovasti komentaa. Puhumalla on aina selvitty, ainakin tähän asti. Luotan kyllä siihen, että kasvatustapani on oikea. Palaute kun tulee suoraa lapsilta.
ap
sitäkö siis halusit kuulla, että teet aivan oikein ym..? Tuntuu että haen ihailuja ja kehuja, ei neuvoja tai mielipiteitä.
Imetin kuopustani pitkään - 2,5 -vuotiaaksi - ja sain osakseni kummeksuntaa sekä silmien pyörittelyä.
Lopputulos: lapsen aloitettua päiväkodin (1,5 vuotta sitten) hän on ollut sairauden takia poissa päiväkodista ainoastaan yhden päivän. Silloin hänellä oli ollut viikonloppuna pientä flunssaa ja hieman lämpöä.
En tiedä mitään tästä sairauskierteestä, joka kuulemma alkaa kun lapsi aloittaa päiväkodin. ;-)
Suurin syy imettämiselle oli kuitenkin ei vastustuskyvyn kehittäminen vaan lämpö ja läheisyys jota pystyin lapselleni antamaan. Eli jatka vain imettämistä jos vielä jaksat!
ysi
tuon ikäisenä. Tarkoitin lähinnä sitä, että lasta ei voi hyysätä liikaa silloin kun lapsi sitä hyysäämistä/hellyyttä/paapomista kaipaa. En nyt minäkään väkisin hössää ja tuppaa apuani. Tämä "hyysäämäni" lapsi on nyt kuusivuotiaana harvinaisen omatoiminen tapaus eikä todellakaan hemmoteltu tai pumpulissa elänyt tai pomotteleva.
ysi
No kyllä 1- vuotiaskin voi jo auttaa kattamaan astioita ja vie roskiin vaippoja, ojentaa vaatteita kuivaukseen narulle, pakataan vaatteita pesukoneeseen jne jne!
Lapset ja äiti shokissa.