Mua säälitti eilen prismassa yks tyttö :(

Tai penkoi laukkuaan, kun pankki/luottokortti oli jäänyt kotiin...



Älä keksi ihmisille ongelmia, ja säälittele heitä. Ehkäpä kyseinen nuori nainen säälitteli sinua siinä luumuilemassa.

Tai penkoi laukkuaan, kun pankki/luottokortti oli jäänyt kotiin... Älä keksi ihmisille ongelmia, ja säälittele heitä. Ehkäpä kyseinen nuori nainen säälitteli sinua siinä luumuilemassa.

sitä tilannettä, että se siitä luumuilemisesta. Miksi se etsinyt niitä seleitä kassalla? Ja mua voi säälia ihan vapaasti jos sellaisen aiheen löytää, ei se siinä mitään.

Mutta kai se tosiaan on niin että mihinkään ei saisi kiinnittää huomiota tässä kiireisessä maailmassa ja sääli sekä myötötunto on vääriä tunteita.

Hyvä, tästä lähtien koitan kävellä laput silmillä!

toissapäivänä vähän samanlainen juttu. Ei kyllä niinkään säälittänyt vaan aika herttaista oli kun 2 pikkupoikaa karkkiosastolla laski SENTTEJÄ mitä voi ostaa ja mitä ei. Toinen kertoi hintoja ja toinen laski puhelimella :) Tuli vaan mieleen kertoa tämä. Ap:n tapauksessa mullakin olisi varmaan säälin tunteen heränneet.

Just lauantaina maksoin yhden jogurtin, kun edelläolevan olisi pitänyt jättää se pois kassalla, kun hilut ei riittänyt. Joku kid juttu oli, siksi maksoin kun oletan että oli lapselle menossa. Ehkä aikuisetkin niitä syö... sama se.

Tai penkoi laukkuaan, kun pankki/luottokortti oli jäänyt kotiin... Älä keksi ihmisille ongelmia, ja säälittele heitä. Ehkäpä kyseinen nuori nainen säälitteli sinua siinä luumuilemassa.

sitä tilannettä, että se siitä luumuilemisesta. Miksi se etsinyt niitä seleitä kassalla? Ja mua voi säälia ihan vapaasti jos sellaisen aiheen löytää, ei se siinä mitään. Mutta kai se tosiaan on niin että mihinkään ei saisi kiinnittää huomiota tässä kiireisessä maailmassa ja sääli sekä myötötunto on vääriä tunteita. Hyvä, tästä lähtien koitan kävellä laput silmillä!

MYöTÄTUNTO on hyvä asia, ja myötätuntoinen ihminen voi esimerkiksi äänetyspäätöksillään ja hyväntekeväisyyden kautta auttaa vähäosaisia.

Mutta säälittely on yleensä aina sitä, että SINÄ säälimällä kiillotat itsetuntoasi ja nostat itsesi sääliteltäväsi yläpuolelle.

Varsinkin kun tosiaan tuolle tilanteelle voi keksiä montakin ihan normaalia syytä, joista mikään ei liity köyhyyteen.

-2-

Tosin olen keski-ikäinen ja hyvätuloinen (tulot päälle neljä tonnia brutto), mutta minulla on vähän väliä lompsa hukassa ison laukun uumenissa. Siksi aina etsin sen valmiiksi ennen kassaa, ettei koko kassajonon tarvitse seisoa takanani odottamassa.



Juurikin siis tuolla lailla: ostokset maahan, sitten kaivetaan laukkua ja pelastetaan kenties päällimmäinen känny sivuun siksi aikaa.

sitä sananpartta. Miksi sääli on sairautta, ja mikä sairauden laji on kyseessä? Sääli on vanha hyvä suomenkielinen sana, ja tarkoittaa juuri myötätunnon kokemista.

Onko sairasta, jos tulee esim. sääli räkäistä lasta, jonka on tukala nukkua?

On kyllä aika kliinistä, jos myötätuntoa saa osoittaa vain äänestyskopissa tai Nälkäpäivä-keräyksessä. Voin itse kertoa, että suoraan ihmiseltä saatu halaus lohduttaa kummasti. Kerran nuorena kun itkin yöbussin nurkassa (humalassa totta kai) sydänsurujani, tuli vähän vanhempi tyttö ja otti mut oikein syliin koko matkan ajaksi ja lohdutti, ettei miehistä kannata välittää. Se oli tosi ihanaa.

Viikon ennen seuraavaa opintotukea elin lähes pyhällä hengellä. Kaikki hilut oli kaiveltava ja laskettava tarkkaan, mietittävä hedelmävaa'alla, onko vara ostaa neljä perunaa vai vain kolme.



Leikkeleitä ja juustoa en ostanut koskaan, äiti osti mulle mukaan, kun olin kotona käymässä...

Mä käsitän että on eriasia tuntea sääliä jotain kohtaan kuin se että joku on säälittävä, tyyliin "sä olet todella säälittävä" siinä on sellainen negatiivinen kaiku.



Mua säälitti tänään mun nuorimmainen herättää kouluun, nukuin pommiin ja sitten tuli kiire. Nopeasti ylös, pikainen aamupala ja vaatteet päälle sitten ulos. Autossa se oli vielä ihan unenpöpperössä.



Itse olen myös opiskelijana joutunut laskemaan pennejä (silloin ne oli niitä). Nykyään ei enää tartte tehdä niin, mutta voisin kuvitella että ap:een näkemä tilanne toisi ne ajat mieleen elävästi.

Muistan kun nuorena tyttönä näin monesti vanhempaa naista joka oli selvästi köyhä ja erittäin laiha, keräili pulloja ja osti silloin tällöin ranskanleivän. Niimpä keräsin kahden viikon viikkorahani ja kun näin tätä kyseistä naista menin kävelemään hänen edelleen ja tiputin rahat maahan. Varmistin vielä että hän ne maasta poimi ja olin iloinen kun näin rahojen hävinneen.

itse huomasin kerran, että lompakko oli jäännyt kotiin, ruokaostoksilla olin ja sattui kymppi löytymään taskusta. Varmaan monet tosi säälien katsoi muakin, kun kännykällä laskin, mitä voin ostaa. En vaan viitsinyt lähteä lompsaa hakemaan, koska päästiin sitte seuraavana päivänä kauppaan. Ja tuolla kympillä sain mitä tarviin.