Muita, jotka eivät missään tapauksessa vie lastaan seurakunnan

Kävin kouluikäisenä pari kertaa seurakunna kerhossa ja EN tykännyt, aina niissä oli joku uskonnollinen teema (nyt askarrellaan jotain joka kuvaa Jumalan rakkautta tms).



Lapsi saa kyllä isompana uskoa mihin haluaa, tai olla skomatta, mutta en halua että hänelle MITÄÄN uskonnollisia juttuja kerrotan fakta-tyylillä.

Lapsi on vasta muutaman vuoden ikäinen ja kerho kerran viikossa jolloin puhutaan "henkeviä" n.5min, en usko että lapsi siitä mitään muistaa tai ymmärtää. Ei muutenkaan oikeen malta kuunnella hartauksia. Niin ja meilläpäin ei ole muita kerhoja kuin seurakunnan.

Valitettavasti seurakunta on hyvin jalkautunut myös kouluihin ja päiväkoteihin, eikä niistä tilaisuuksista voi kovin helposti olla pois.



Eri uskonnoista keskustelen kyllä lasten kanssa. Yhden uskonnon opettaminen totuutena ei kuitenkaan tunnu hyvältä tai edes reilulta lasta kohtaan.

Niin ja meilläpäin ei ole muita kerhoja kuin seurakunnan.

Tuntuu aika erikoiselta, että kuntien ei tarvitse tarjota avointa varhaiskasvatusta kerhojen muodossa. Jos ei halua viedä lasta seurakunnan kerhoon, ainoa mahdollisuus on "virikepaikka" päiväkodissa. Ei kuulosta järkevältä.

Lapseni päiväkodin joulujuhla järjestettiin kirkossa. Lisäksi kuulin että päiväkodissa oli käynyt seurakunnan työntekijä pitämässä "pikkukirkkoa", tästä ei edes ilmoitettu minulle etukäteen. Asumme pienellä paikkakunnalla mutta monikultturisuus on esillä päivittäin. Ihmettelen vain että pakotetaanko muihin uskontokuntiin kuuluvat ja myöskin ateistien lapset tällaisiin tempauksiin?

Hoidon alussa nuo uskontoon suhtautumiset kyllä pitää kysyä ja ne merkataan lapsen kasvatussuunnitelmaan.

Lapseni päiväkodin joulujuhla järjestettiin kirkossa. Lisäksi kuulin että päiväkodissa oli käynyt seurakunnan työntekijä pitämässä "pikkukirkkoa", tästä ei edes ilmoitettu minulle etukäteen. Asumme pienellä paikkakunnalla mutta monikultturisuus on esillä päivittäin. Ihmettelen vain että pakotetaanko muihin uskontokuntiin kuuluvat ja myöskin ateistien lapset tällaisiin tempauksiin?

Käytännössä kannattaa ottaa itse asia esille. Kannattaa myös toivoa, että viikko-ohjelmiin merkitään uskonnollisen toiminnan lisäksi vaihtoehtoinen toiminta. Näin muutkin vanhemmat huomaavat, että uskonnollinen tilaisuus ei ole kenellekään pakollinen ja toinenkin vaihtoehto on olemassa. Myös kirkkoon kuuluvien lasten vanhemmat voivat halutessaan valita lapsilleen ei-uskonnollisen toiminnan.

Hoidon alussa nuo uskontoon suhtautumiset kyllä pitää kysyä ja ne merkataan lapsen kasvatussuunnitelmaan.

Lapseni päiväkodin joulujuhla järjestettiin kirkossa. Lisäksi kuulin että päiväkodissa oli käynyt seurakunnan työntekijä pitämässä "pikkukirkkoa", tästä ei edes ilmoitettu minulle etukäteen. Asumme pienellä paikkakunnalla mutta monikultturisuus on esillä päivittäin. Ihmettelen vain että pakotetaanko muihin uskontokuntiin kuuluvat ja myöskin ateistien lapset tällaisiin tempauksiin?

järjestää muutakin ohjattua toimintaa, jos joku lapsista ei osallistu uskonnolliseen tilaisuuteen.

Uskon, että usein oikeasti unohdetaan mainita seurakunnan tilaisuuksista, sillä perusoletus monella paikkakunnalla on se, että kaikki kuitenkin osallistuvat. Siitä on siis apua muillekin vanhemmille, jos otatte asian rohkeasti esille.

Koululaisten vanhempia kannustaisin selvittämään, miten paljon lapsenne koulussa on uskonnollisia päivänavauksia.

Ihmettelen vain että pakotetaanko muihin uskontokuntiin kuuluvat ja myöskin ateistien lapset tällaisiin tempauksiin?

Nehän on just parhaita siis seurakunnan kerhot.

Itse muistan vain askartelemisen, pulkkamäkiretken ja muutaman juhlan. Siitä huolimatta en vie lastani kerhoon, koska ohjaajien perustehtäviin kuuluu opettaa lapsille tunnustuksellista uskontoa. Lapsi ehtii perehtyä uskontoihin vanhempana.

Lapsen papereihin siis merkattu ev.lut. Kyseltiin kyllä kovasti saako katsoa viedoita yms. Mutta ei kysytty onko ok jos vievät kirkkoon tmv. En tiedä ovatko kaikki osallistuneet näihin tilaisuuksiin mutta ainakaan minulle ei vaihtoehdoista kerrottu. Lapseni ei siis enää ole päiväkodissa.

Kerhossa lapsi tapaa ystävät ja äidit saavat jutella keskenään. Seurakunta tarjoaa pientä välipalaa ja kahvit. Ohjaajat valvovat lapsia ja ottavat vauvoja syliin jotta äidit saisivat juoda kahvinsa kerrankin rauhassa. Hartaushetki kestää viitisen minuuttia. Itse löydän seurakunnan kerhoista enemmän plussia kuin miinuksia. :)

Minä ole käynyt lapsieni kanssa srk:n kerhoissa jo vuosikausia ja kertaakaan ei ole oikein korostettu syntisyyttä vaan pikemminkin armoa, Jumalan rakkautta ja Taivaan Isän huolenpitoa pienimmistään. Minusta seurakunnan kerhot ovat todella ihania, turvallisia, lapsilla on leikkiseuraa, äiteillä juttuseuraa, laadukasta ohjattua tekemistä, yhdessä oloa, oikein henkireikiä kotoäidin arkeen. Samoin muukin seurakunnan lapsityö ollut oikein mukavaa. Meihin on tosin suhtauduttu kaikkialla alkuun jopa liiankin varovasti, esim. päiväkodista kysytty tarkkaan osallistuuko pyhäkouluun, kun ei kuuluta kirkkoon, ollaan vapaita kristittyjä.

Äiti-vauvakerhossa käytiin, kun lapsi oli 6kk-10kk, mutta ei sen jälkeen. Onneksi meiltä löytyy kunnallinen kerho-vaihtoehto. Se on tosin maksullinen, mutta ilomielin sen maksan. Mikäli uskonnotonta vaihtoehtoa ei olisi, lapsi ei kävisi kerhossa.

joissain on varmasti pääpaino lapsissa ja ammattitaitoiset ohjaajat, mutta ihan yhtä lailla löytyy myös kerhoja, joissa uskonasioita puhutaan paatoksella ja ohjaajilla ei ole mitään tajua lapsista. Kaverin lapsi sai painajaisia seurakunnankerhon tätien jutuista: kuolema, synti, halliitseva jumala jne esitettiin hyvin pelottavasti.



Itse olen ollut seuraamassa kerran seurakunnan kerhoa ja toista kertaa en lastani sinne vienyt. Täydellistä aivopesua.



Aika usein seurakunnan kerhossa työntekijät ovat tavallisia seurakunnan jäseniä vailla mitään pedagogista koulutusta - sellaiseen käsiin en lastani antaisi.

seurakunnissa ja ohjajissakin eroja, sillä itse olen rippikoulun käynyt ja kerhonohjauskurssin käynyt eikä meidän kerhoissa lapsille armosta tai synneistä puhuttu.

Me oltiin kerho: muutamia vuosia pidin kokkikerhoa ja muutaman vuoden askartelukerhoa.

Nehän on just parhaita siis seurakunnan kerhot.

Itse muistan vain askartelemisen, pulkkamäkiretken ja muutaman juhlan. Siitä huolimatta en vie lastani kerhoon, koska ohjaajien perustehtäviin kuuluu opettaa lapsille tunnustuksellista uskontoa. Lapsi ehtii perehtyä uskontoihin vanhempana.

Siis uskot oma kokemustasi enemmän johonkin muuhun...???

koska en kirkkoon kuulumattomana kehtaa. En olisi osannut edes epäillä että kerhoissa opetettaisiin pienille että ne ovat syntisiä - jos niin tehdään niin sitten en tietenkään veisi siitäkään syystä.

jotka hahmottavat ne nimenomaan uskomuksina eivätkä tosiasioina. Itse kävin lapsena srk:n kerhossa ja siellä opin Isä meidän rukoukset, virsiä yms. Itse sitten vasta kouluiässä aloin kyseenalaistaa niiden juttujen todenperäisyyttä.

Maailmankatsomukseni kuitenkin on tätä nykyä järkiperäinen enkä siis tahdo millään uskonnolla värittynyttä kerhotusta lapselle.

Ja seurakunnan kerhokin on maksullinen. Onneksi on kuitenkin ihana ohjaaja! Lasten kotiin tuomat askartelut ja piirustukset eivät ainakaan ole uskonnollissävytteisiä. Lapset (3 ja 5) menevät kerhoon mielellään ja tulevat sieltä iloisina. Ovat oppineet Jumalan kämmenellä-virren, mutta sen enempää eivät kotona uskonasioista puhu. Oon jutellut lasten kanssa, kun pelkäsin pienellä paikkakunnalla ankaran uskonnollista otetta kerholaisiin. Joskus oon mennyt hyvissä ajoin lapsia hakemaan ja kerhon eteiseen kuuluu hyvin puhe sisältä. Silloin kuulin, kun lopettelivat leikkiä ja sen jälkeen keskustelivat, miksi kukakin lapsi on Taivaan Isälle rakas. Lopuksi vielä lauloivat ihan tavallisia lastenlauluja.



Hain lapsille virikepaikkaa minimipäivillä päiväkodissa (toisella viive puheenkehityksessä), mutta en saanut, vaikka puheterapeutti suositteli. Kerho on ainoa paikka, jossa tapaavat muita lapsia.

me ei viedä kun ei kuuluta kirkkoon.



Mun mielestä on vähän outoa, kun moni tässäkin kertoo, että hengellisen osuuden määrä on pieni ja se on jotenkin kevyttä. Eikös sen nyt pitäisi olla ihan pääpainossa siellä kirkon kerhossa vai olenko mä ymmärtänyt väärin jotain?