Miten päästä eroon itseä soimaavista ajatuksista, että olen tyhmä?

Ei tämä nyt kai niin vaarallista ole.

luulen että vain vaadin itseltäni liikaa.

minusta kannattaa hyväksyä se, että on tyhmä! Eivät kaikki voi olla niitä älykkäimpiä, se on ihan fakta. Ei tyhmyydessä ole mitään hävettävää, mutta siinä on jos ei käytä itselleen annettuja älyllisiä lahjoja parhaansa mukaan. Minäkin olen häpeillyt tyhmyyttäni ja tuntenut koko ikäni huonommuutta, kun tyhmäksi on haukuttu. Vaan en enää! Olen hyväksynyt asian, lopultakin, keski-ikäisenä, ja vau miten on helpottavaa! Ei tarvitse enää yrittää näyttää fiksummalta kuin onkaan. Ja tyhmyyttään voi pyytää rehellisesti anteeksi jos sillä tahtomattaan tulee jotakuta loukanneeksi. Ihmiset ovat loppujen lopuksi erittäin ymmärtäväisiä ja hyväntahtoisia, kun tietävät mistä on kyse.

täällä kun ei koskaan lynkata ketään

ja vieläkin ottaa pattiin, että tulin sen sanoneeksi. Työympyröissä siis. Olen akateemisesti koulutettu, että välillä kuvittelen, etten ole kuitenkaan se Suomen tyhmin ihminen. Mutta, mutta, mä pölisen niin typeriä välillä, että epäilen kyllä olevani jonkunsortin piilotyhmä.



Kyllä mua oikeasti harmittaa joku typerä laukaisuni vieraammille ihmisille. Olen vielä blondi, niin tyhmänleima tulee ilmeisesti muutenkin helposti. Mulle on sanottu päin naamaa muutaman kerran, että pidin sua aluksi tyhmänä, kunnes opin tuntemaan paremmin, kivakiva. Sanotaanko muille näin koskaan?



Olisko jotain koulutusta tähän? Tarvetta tuntuu olevan muillakin. Joku "mieti edes joskus ennen kuin avaat suusi" -tyyppinen kurssi

Toinen voi olla tieto viisas, mutta tämä ei tarkoita välttämättä että on sosiaalisesti taitava.

Jos on tyhmä ei sille mitään voi. On viisautta että pystyy tarkastelemaan omaa käytöstä, joten ap et voi olla tyhmä.

ja mä myös soimaan itseäni tyhmyydestä harva se päivä. Tapa on ihan kotoa lähtenyt, mä olen kasvanut siihen että olen huonompi ja tyhmempi kuin muut. Vaikka mä näin aikuisena näen, että jatkuva lyttääminen oli perheessämme vallankäytön muoto, niin ei se poista sitä faktaa että olen väistämättä tyhmempi kuin moni muu. Arkipäivä, ihmissuhteet ja koulut on aina sujuneet hyvin, enemmän kyse on siitä etten ole kovin looginen ihminen, en tajua asioiden syy-seuraussuhteita helposti ja mun on vaikea hahmottaa kokonaisuuksia. Mä olen myös hyvin rauhallinen, vaikkakin spontaani, ja jotkut ihmiset luokittelee mut ensitapaamisella vähän hitaaksi. Myös mulle on tultu sanomaan useinkin, että olen ollut se josta ei odotettu liikoja mutta joka sitten ylitti ne odotukset kirkkaasti. Se on aika kauheaa. Jos minä nyt olenkin vähän yksinkertainen, niin mitään noin tyhmää en ole itse onneksi koskaan suustani päästänyt ja loukannut muita...



Mut on tosi helpottavaa (kuten joku aiemmin kirjoitti) tajuta että on tyhmä, ja hyväksyä se. Se vapauttaa valtavan määrä energiaa ja voimavaroja jotka on ennen menneet häpeämiseen, itsensä tarkkailuun ja kontrollointiin. Mä olen nyt hyväksymässä sen, että mun elämä on tällaista, vähän b-luokkaa, mutta mun ainoa elämä kuitenkin. Ja että se tulee menemään niin etten mä onnistu suurimmassa osassa mun tavoitteita ja haaveita, ja siksi täytyy vaan jaksaa pakertaa ja yrittää aina uudestaan.



Tsemppiä sulle ap, sä todennäköisesti arvostelet itseäsi aika ankarasti, ja vaikka olisitkin aidosti tyhmä, niin tuskin ihan niin tyhmä mitä luulet. ;) Ja muista että epätäydellistä ihmistä on helppo lähestyä ja hänestä on helppo pitää, jos hän vaan itse hyväksyy sen ja yrittää parhaansa.

pitkäksi aikaa mokat yms mitä tullut esim töissä.. tai yksityiselämässäkin. Miksi nämä asiat jäävät vaivaamaan niin kauaksi aikaa, vaikka ovat ns pikku juttuja?? Itsetunto ei kuitenkaan ole mikään huonokaan.

joidenkin tekemisteni suhteen. Olen aikani jumittanut niissä ja punastellut itsekseni mutta sitten on taas täytynyt mennä eteenpäin. Aika kiitää ohi jos jää liikaa miettimään menneitä. Eihän niitä voi miksikään muuttaa eikä sitä mitä ne ihmiset silloin niistä ajattelivat. Jokainenhan tekee virheitä joskus, eikö? Tyhmä on semmoinen joka ei koskaan opi virheistään vaan toistaa samat jutut alvariinsa. Tyhmä ei edes tiedä toimineensa mitenkään kyseenalaisesti.

Kyllä mä tiedän toimineen tyhmästi, vaikka olenkin tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

minusta kannattaa hyväksyä se, että on tyhmä! Eivät kaikki voi olla niitä älykkäimpiä, se on ihan fakta. Ei tyhmyydessä ole mitään hävettävää, mutta siinä on jos ei käytä itselleen annettuja älyllisiä lahjoja parhaansa mukaan. Minäkin olen häpeillyt tyhmyyttäni ja tuntenut koko ikäni huonommuutta, kun tyhmäksi on haukuttu. Vaan en enää! Olen hyväksynyt asian, lopultakin, keski-ikäisenä, ja vau miten on helpottavaa! Ei tarvitse enää yrittää näyttää fiksummalta kuin onkaan. Ja tyhmyyttään voi pyytää rehellisesti anteeksi jos sillä tahtomattaan tulee jotakuta loukanneeksi. Ihmiset ovat loppujen lopuksi erittäin ymmärtäväisiä ja hyväntahtoisia, kun tietävät mistä on kyse.

Mä kerron aina ekana uusille ihmisille olevani tyhmä, niin asiaa ei tarvitse stressata.