Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen 39v. Vanhin lapsi on jo muuttanut pois pesästä,
09.03.2010 |
keskimmäinen ohittanut pahimman murrosiän ja nuorin on 9v.
Tunnen itseni ihanan nuoreksi ja vapaaksi, vihdoin on aikaa itselle ja harrastuksille.
Mies on rakas ja paras ystäväni. Nahistellaan ja ollaan kumppaneita. Tuetaan toisiamme.
Eläkeikään tuntuu olevan vielä ikuisuus.
Vaivihkaa jo suunnittelen, mitä kaikkea ehdimme miehen kanssa yhdessä eläkkeellä tekemään, jos eläkkeitä silloin enää on edes olemassa. ;o)
Tunnen pakahduttavaa iloa tulevista lapsenlapsista. (niistä ei tosin ole vielä merkkiäkään)
Hoidan työkseni vanhuksia.
Kommentit (29)
Ihanaa että saan kokea sen vielä kerran =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaisi kuvitella olevani ilman lapsia vielä pitkään aikaan.
Uskon, että jokainen haluaa olla lastensa kanssa sen 20v. ja lähtölaskenta alkaa synnytyksestä.
Esikoisella on kehitysvamma, joten saa asua meidän kanssa mun eläkeikään asti.
Sitten saa lähteä omillensa.
Että ensimmäinen on muuttanut jo kotoa, ja toisellakin murrosikä on ohitettu ja pesästä lentoa suunnitellaan. Että on ihan todella aikaa itselle, eikä siitä tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa, kukaan ei yritä syyllistää eikä koskaan tarvitse puolustella kellekään itseensä käytettyä aikaa. Nyt, kun lapset on pieniä (4v ja 10kk), joudun väistämättä aina, kun pienenkin hetken kulutan vain itseeni, kuulemaan, miten tuo aika on jotenkin pois lapsiltani ja miten kehtaan ja viitsin jne. jne. Tiedän, ettei mun tarvitsisi puolustella eikä selitellä, mutta koen silti huonoa omatuntoa jo siitä, että menen yksin kauppaan, enkä ota lapsia mukaan. Kunhan lapset ovat isoja, ei kukaan enää kyseenalaista mun oikeuttani olla vain itsekseni, mutta toisaalta eläkkeellekään ei tarvitse heti huomenna jäädä, ja voi rauhassa odotella niitä lapsenlapsia :)
No, mulla on enää vaivaiset 15 vuotta siihen, että olen 39v... Eihän se nyt niin kovin kauan ole, eihän?
Kannattaako niitä lapsia hankkia jos pitää laskea että kuinka vanha on kun saa nauttia vapaudesta?
on muuttanut kotoa, mutta kuopus on vasta 2 v ja mäkin elän elämäni parasta aikaa! Olen muuten elänyt sitä AINA!:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaako niitä lapsia hankkia jos pitää laskea että kuinka vanha on kun saa nauttia vapaudesta?
Mä luulen että jokainen äiti, isä tai pariskunta joskus ajattelee tai juttellee/suunnittelee keskenään sitä mitä sitten kun lapset on jo isoja? Ihan normaalia.
vaikka muuttivat kotoa pois...
En kuitenkaan soita koko ajan perään, mutta huolehdin mielessänikin, he ovat melkein aina mielessä, osa lapsista opiskelee viereisillä paikkakunnilla ja näemme viikonloppuisin ja lomilla, osa jo perheellisiä...
Voisi luulla silloin kun lapset ovat jaloissa ja helmoissa tarviten huolenpitoa, että sitten kun ovat isoja ja muuttavat pois niin sitten se elämä ja vapaus alkaa. Täälläkin osa kirjoittaa siihen tyyliin, ovat iloisia tulevasta vapaudestaan jne.
Lapset ovat ainakin minulle aina "lapsia", annan vapautta mutta tarvittaessa autan, kyselen, ostan, annan, hoidan asioita, neuvon, takaan lainoja, teen ruokia mukaan kun opioskelija käy ja pakkaan kassiin jotain ylläriä...olemme hyviä kavereita ja paljon yhdessä edelleen milloin matkustellen, milloin muuten vain yhdessä pelaillen ja saunoen, mökkeillen jne.
Sanonkin välillä että tiedän kyllä ketkä meitä isän kanssa vievät kauppaan, apteekkiin jne. tulevaisuudessa, sitten joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunhan täysi-ikäisiksi saan, mutta en kyllä aio enää aikuisia ihmisiä hyysätäkään. Autan jos voin, mutta viimeistään silloin aion elää sitä omaa elämääni, jonka nyt olen lasten vuoksi laittanut sivuun. Omasta päätöksestäni, osittain tietysti myös olosuhteiden pakosta (kun lastenhoitoapua ei ole), mutta sivussa se mun oma elämä nyt kuitenkin on. Kun lapset tuosta kotiovesta lähtee, minä keskityn omiin harrastuksiini, asioihin joista nautin ja tykkään, ja joilla ei ole minkään valtakunnan tekemistä lasten tai lastenhoidon kanssa (korkeintaan saattaa liittyä lasten tekemiseen;D). Aion olla viikossa monta päivää aivan mahdottoman itsekäs ja itsekeskeinen enkä todellakaan soitella lasteni perään ja mietiskellä, miten ne mamman kultamurut maailmalla pärjäävät. He saavat soittaa ja tulla käymään ja pyytää apua tarvitessaan, jos kokevat sen tarpeelliseksi ja haluavat niin tehdä.
Alue: Aihe vapaa
Ja miksi ei voisi tuntea oloaan nuoreksi tai ainakin nuorekkaaksi, tietenkin voi!
Mutta joidenkin kommentti siitä, että on nuori saadessaan ensimmäisen lapsen 36-vuotiaana, en kyllä ymmärrä. Kun lapsi on 20 ja ehkä muuttamassa kotoa, on äiti jo eläkeiän korvilla-jaksaako sitten nauttia vapaudesta ?!? Nyt alle 40 vielä jaksaa mainiosti.