synnytyspelko on turhaa

Tätä ketjua kun luin, heräsi ihmetys siitä, mitä ovat normifobiat? Onko nykyään olemassa jotain normeja ja standardeja fobioistakin? Vai - tarkoittikohan kirjoittaja normilla normaalia? "Normi" kun ei ole sinne päinkään sama asia kuin "normaali", joskin hämmentävän harvat ihmiset tuntuvat nykyään tajuavan asian... :o

Kyllä varmaan kaikki fobiat on turhia, mutta silti niistä kärsitään. Varmasti fobiasta kärsivä ihminen olis mieluummin kärsimättä siitä. Mitenkähän on tyhmyydestä kärsivien ihmisten laita?

asiassa eniten, että ne pelkäävät nimenomaan alatiesynnytystä, eli eivät leikkausta!

mä ainakin pelkään leikkaukseen tai sairaalaan joutumista paljon enemmän, kuin jotain alatiesynnytystä



tää on tää nykymaailma

Sen jälkeen kylläkin. Ei kiitos enää.

Hengissä kuitenkin selvittiin, muuten kaikki menikin päin h*lvettiä.

Kuopus tulikin sitten pelkosektiolla ja hyvä niin.

ei tullut mullakaan mieleen mennä pelkopolille vaikka kyllä alatiesynnytys kauhistutti ja pelotti aivan älyttömästi, itse olin raskaaksi hankkiutunut ja raskaudesta seuraa luonnollisesti synnytys ja siitä on moni nainen ennen minua selviytynyt hengissä.



Nykyään kun on kaiken maailman kivunlievitykset käytössä, mahtoi entisaikaan pelottaa vielä enemmän. Kun kivuliaat supistukset alkoivat, ei siinä enää ehtinyt mitään pelkoja miettiä kun sattui niin paljon. 8h tuskan jälkeen pääsin synnytyssaliin ja sain kivunlievitystä, loppu ei sitten sattunutkaan ja olin todella yllättynyt miten helposti synnytys loppujen lopuksi sujui. Eipä enää pelota pätkääkään, jos vielä synnyttäisin niin sujuisi varmasti vielä helpommin kun sen on jo kerran kokenut. Nyt on kyllä lapsiluku jo täynnä.



Sen ymmärrän jos jollain on käynyt jotain kamalaa edellisessä synnytyksessä ja siksi pelottaa seuraava synnytys.

asiassa eniten, että ne pelkäävät nimenomaan alatiesynnytystä, eli eivät leikkausta!

mä ainakin pelkään leikkaukseen tai sairaalaan joutumista paljon enemmän, kuin jotain alatiesynnytystä

tää on tää nykymaailma

että joku pelkää oksentamista, avaria paikkoja, sieniä tai papuja? Ettekö tosiaan ole koskaan kuullet fobioista?

Esitän vastakysymyksen: onko tällainen älytön ajattelu seurausta a) tiedon ja sivistyksen puutteesta, b) tyhmyydestä vai c) empatiakyvyn puutteesta.

Kertokaa mulle, ap ja kolmonen.

#2

Miksi foobikko pelkää?

Foobikon päässä kärpäsestä tulee helposti härkänen. Evoluution näkökulmasta moni mitättömältä tuntuva pelko on kuitenkin järkevä.



Aikuinen ihminen ja tuolla lailla pelkää pientä ötökkää!



Aivan. Toruja osuu oikeaan, sillä juuri tällaista on foobinen pelko, kohteeseensa nähden kohtuutonta. Kokijalleen se on kuitenkin täyttä totta, eikä pelko katoa, vaikka muut sitä vähättelisivät.



Fobiasta kärsivä tuntee joutuneensa vaaraan. Pelätä voi mitä tahansa, vaikka kirjoja, lihaa tai itseään, mutta lääketieteessä tunnetaan vain eläinten, paikkojen ja sosiaalisten tilanteiden pelko.



Eräs nainen kärsii sänkykammosta, koska oli saanut paniikkikohtauksen levätessään sängyssään. Fobia pysyi kurissa, kun hän nukkui sängyn turvallisella puolella. Parisänky koostui kahdesta irrallisesta puolikkaasta.



Kerran siivotessaan hän siirteli puolikkaita ja unohti, kumpi oli se turvallinen puoli ja kumpi paniikkipuoli. Kohtaukset palasivat.



Paniikkikohtaus on yksi reitti fobian syntyyn, kertoo psykiatrian professori Hasse Karlsson Helsingin yliopistosta. "Kohtaus on yllättänyt ihan arkisessa tilanteessa, kuten kaupassa tai linja-autossa, minkä jälkeen mieli liittää paniikin ja paikan toisiinsa."



Kukaan ei tiedä varmasti, mistä fobiat johtuvat. Niiden syntyyn on kuitenkin kaksi muutakin teoriaa.



Kammo voi syntyä niin, että on lapsena säikähtänyt jotakin, esimerkiksi koiraa. Pahasta pelästymisestä on jäänyt muistijälki, josta koirakammo on syntynyt. Tällaiset tietystä tapahtumasta alkaneet fobiat ovat tyypillisiä lapsille.



Kolmas teoria on psykoanalyyttinen. Sen mukaan pelko saa symbolisia muotoja. Esimerkiksi auktoriteettien pelko voi ilmetä eläinkammona.



Mitättömiltä tuntuvien asioiden pelkääminen ei ole liioiteltua, jos pelkoja katsoo historian näkökulmasta. Evoluution kannalta on ollut järkevää pelätä: pimeässä on voinut piileskellä saalistaja, suljetusta tilasta ei pääse pakoon. Pelot ovat syvään juurtuneita tunteita.



Turvattomuudentunteeseen liittyvät pelot alkavat usein aikuisena.



"Lapsena, vanhempien seurassa, turvattomuutta on helpompi hallita. Aikuisena pitää selvitä yksin."



Toiset eivät suostu parvekkeelle, toisille vuorikiipeily on intohimo. Korkeanpaikankammo ja sille täysin vastakkainen toiminta ovat ominaisia erilaisille ihmistyypeille.



"Hyvä, että on ollut uteliaita ihmisiä, jotka ovat olleet valmiita seikkailuun. Hyvä, että on ollut niitä, jotka ovat selvinneet juuri varovaisuutensa takia. Ehkä parvekepelkoiset ja kiipeilijät ovat näiden kahden kehityskulun jälkeläisiä."



Fobia on aina jonkinasteista ahdistusta, johon toisilla on geneettisesti muita pienempi kynnys.



Fobia on kuin allergia. Toisilla on taipumus reagoida ulkoisiin ärsykkeisiin allergisin reaktioin, kun toisilla reaktio tapahtuu pään sisällä.



Perheongelmat pahentavat fobioita



Fobioista yritetään päästä eroon siedätyshoidolla. Siedätyshoito ei ole sitä, että hämähäkkikammoisen päälle heitetään hämähäkki – elävä tai muovinen. Päinvastoin.



"Ensin näytetään hämähäkin kuva ja sekin kaukaa. Kun se ei enää ahdista, voidaan kuvaa katsoa vähän lähempää", kuvailee professori Hasse Karlsson hoidon edistymistä.



"Lopulta kammoinen voi pitää hämähäkkiä kädessään."



Olipa kyse hyönteisistä tai avarista paikoista, hoito vaatii kärsivällisyyttä. Toistoja voidaan tarvita jopa satoja.



Siedätyshoidon teho ja tarvittavien toistojen määrä on yksilöllinen. Useimmilla fobia ei häviä, jos sille ei tee mitään.



Kun elämä on järjestyksessä, pelkoa voi jopa hallita. Jos elämä mutkistuu, esimerkiksi perheongelmien vuoksi, epävarmuuden tuoma stressi kasvattaa vanhaa pelkoa.



Sietokyky voi kasvaa myös ilman hoitoa. Eräs nainen pelkäsi kastematoja, mutta oli innokas viherpeukalo ja pöyhi pihaansa madon kohtaamisen uhallakin. Ensin pelko oli hysteeristä, mutta monen vuoden ja madon jälkeen hän pystyi rauhoittumaan. Enää madot eivät tunnu uhkaavilta.



"Altistus toimii hoitona useimpiin fobioihin. Koska reaktio laukeaa aivoissa arvaamatta, toisten ei auta selittää ongelmaa. Tunnereaktion yli täytyy yrittää päästä kontrolloimalla tilannetta tietoisesti."



Eniten hoidettu pelko on sosiaalisiin fobioihin kuuluva esiintymiskammo. Foobikko hakeutuu hoitoon vasta, kun pelko alkaa häiritä työelämää.



"Sosiaaliset fobiat perustuvat ihmisten väliseen dynamiikkaan. Esiintymiskammoinen pelkää tulevansa pilkatuksi tai häpeää jännittämistään."



Fobioista kärsivien tarkkaa määrää ei tiedetä, sillä lievästä fobiasta kärsivä ei yleensä hakeudu hoitoon. Arvellaan, että joka kymmenes kärsii jonkinasteisesta fobiasta.

ihmiset on vaan niin vitun mukavuudenhaluisia, onneks sellaset voi vuokrata kohdunkin nykyään

synnytyspelkoa ei voi rinnastaa "normi"fobioihin, ihmiset on vaan niin vitun mukavuudenhaluisia, onneks sellaset voi vuokrata kohdunkin nykyään

että...?

tapauksessa esim. edellinen synnytys ollut niin traumaattinen. Tämä tietty vaikeaa rajata mikä kullekin on traumaattista...Ensisynnyttäjien pelkoa en oikeastaan käsitä siis sellaista äärimmäisyyksiin menevää pelkoa. Onneksi suurin osa kuulemma näistäkin sitten käsitellään onnistuneesti ja alatiesynnytys onnistuu sen puolesta ihan normista. Vähän kallistuu vaakakuppi sinne "voitaisiinko tästä säästää" -puolelle...

en minäkää kyllä normi fobioita laskisi tähän mukaan... ehkä haen takaa sitä että jos edellinen synnytys on mennyt persiilleen ja joku siitä traumatisoituu niin siitä huolimatta hankkiudutaan uudestaan raskaaksi ja vasta sitten mietitään että ei perkele en mä tätä ny haluu synnyttää!!

pelkään kuollakseni sammakoita! Toivon vaan etten siirrä pelkoani lapsiini, koska se on niin typerä.



Näin aivan maallikkona kuitenkin uskoisin, että synnytyspelko ei ole tavallinen fobia vaan jotain muuta. Eikö siinä pelätä lähinnä kipua, vai olenko väärässä? Omat kaksi synnytystä ovat olleet helppoja, mutta en kylä osannut ennen sitä ensimmäistäkään pelätä enkä edes jännittää, enkä oikein ymmärrä synnytyspelkoa. Kuten joku muukin ihmetteli, niin itsekin pelkäisin ennemmin sektiota, jonka jälkeen on kipeämpikin.

Kummallista, että tässä synnytysasiassa painotetaan aina sitä, että moni nainen on selvinnyt hengissä alatiesynnytyksestä ja että se on luonnollista.



Historiallisesti katsottuna miljoonat naiset ovat myös KUOLLEET tuohon niin luonnolliseen tapahtumaan. Pelko on siis intuitiivinen, ymmärrettävä reaktio.



Suurempi ongelma kansantaloudellisesti ja väestötieteellisesti on, jos ihmiset jättävät lapset kokonaan tekemättä kuin jos ne syntyvät sektiolla. Tämä siis kommentti tuohon "jättäkööt lapset hommaamatta, jos synnyttäminen ei kiinnosta..." -propagandaan.



Suomessa synnytetään länsimaisittain mitattuna sektioilla erittäin vähän. Alatiesynnytystä propagoidaan jo ensimmäisiltä neuvolakäynneiltä asti mm. sen takia, että se on edullisempi tapa saattaa uusi ihminen maailmaan kuin lääkäreitä työllistävä sektio.



Hengissä selviytyminen synnytyksestä on tärkeä, mutta ei ainoa asia. Entä synnytysvauriot, repeämät, hakaset, katkenneet lantiot kuten Hesarissa taannoin, pidätyskyvyttömyydet, kudosheikkoudet, seksuaalisen halun ja ilon katoaminen parisuhteesta mahdollisten sukuelinvaurioiden takia ja sitä kautta suhteiden kriisit.... Nämä asiat nämä alatiesynnytysvouhkaajat aina notkeasti unohtavat.



Feministinä kannatan naisen kehollista itsemäärämisoikeutta, jonka tulisi ulottua meihin kaikkiin. Toisten valintojen halveksuminen on ahdasmielistä, misogyynistä ja konservatiivista.

...on matala, sen huomaa jo avauksen yhdyssanavirheistä. Usein juuri matalan koulutustason ja älykkyysosamäärän omaavat ihmiset suhtautuvat tuomitsevimmin omistaan poikkeaviin valintoihin.

Synnytyspelko on pelkkä nykyajan muoti-ilmiö, kuten masennus ja ADHD.

haluan sanoa että suurin osa naisilla jotka hakeutuu pelkopolille on jo yksi synnytys takana ja se on ollut traumaattinen (niin kuin minulla) ja siksi pelkopolille.



Mulla kävi niin että toisessa raskaudessa huomattiin että lantioni on liian ahdas alatie synnytykseen joten vauva syntyi sektiolla niin kuin esikoinen koska ei mahtunut ulos alakautta.

mm. lapsena hyväksikäytetyt tai raiskatut kärsivät synnytyspelosta. Vai ovatko hekin vain mukavuudenhaluisia?

Mua ei pelottanut pätkääkään ensimmäinen synnytys mutta se oli sen verran kauhea kokemus että nyt pelottaa jo ajatella seuraavaa.En halua jättää yhteen lapseen sen takia mutta tiedänpähän että ensi kerralla tulee otettua kaikki maailman puudutukset.Ihan turha sun on siellä haukkua muitten pelkotiloja jos itelläs on ollu helppo synnytys!Huoh!

Kummallista, että tässä synnytysasiassa painotetaan aina sitä, että moni nainen on selvinnyt hengissä alatiesynnytyksestä ja että se on luonnollista.

Historiallisesti katsottuna miljoonat naiset ovat myös KUOLLEET tuohon niin luonnolliseen tapahtumaan. Pelko on siis intuitiivinen, ymmärrettävä reaktio.

Suurempi ongelma kansantaloudellisesti ja väestötieteellisesti on, jos ihmiset jättävät lapset kokonaan tekemättä kuin jos ne syntyvät sektiolla. Tämä siis kommentti tuohon "jättäkööt lapset hommaamatta, jos synnyttäminen ei kiinnosta..." -propagandaan.

Suomessa synnytetään länsimaisittain mitattuna sektioilla erittäin vähän. Alatiesynnytystä propagoidaan jo ensimmäisiltä neuvolakäynneiltä asti mm. sen takia, että se on edullisempi tapa saattaa uusi ihminen maailmaan kuin lääkäreitä työllistävä sektio.

Hengissä selviytyminen synnytyksestä on tärkeä, mutta ei ainoa asia. Entä synnytysvauriot, repeämät, hakaset, katkenneet lantiot kuten Hesarissa taannoin, pidätyskyvyttömyydet, kudosheikkoudet, seksuaalisen halun ja ilon katoaminen parisuhteesta mahdollisten sukuelinvaurioiden takia ja sitä kautta suhteiden kriisit.... Nämä asiat nämä alatiesynnytysvouhkaajat aina notkeasti unohtavat.

Feministinä kannatan naisen kehollista itsemäärämisoikeutta, jonka tulisi ulottua meihin kaikkiin. Toisten valintojen halveksuminen on ahdasmielistä, misogyynistä ja konservatiivista.

painostamalla alatiesynnytykseen. Kyllä sektioita tehtäisiin rutiinisti, jos ne olisivat turvallisia. Mutta kun ne eivät ole, niihin sisältyy kaikenlaisia riskejä, joista pitäisi puhua enemmän. Ekaksi tulee mieleen puudutus, joka väärin tökättynä voi vaikka tappaa/halvaannuttaa...

Kaikkiin leikkauksiin liitty riskejä.



Ja minusta on naurettavaa yrittää koukeroisin lauserakentein yrittää leimata ap:ta sivistymättömäksi tai vähä-älyiseksi (15), ja ainakaan ei kannattaisi puuttua toisten yhdyssanavirheisiin jos itse puhuu "omaamisesta".