Lue keskustelun säännöt.
Miten hyväksyä vanheneminen. Olen nyt 44
09.03.2010 |
ja olen ihan järkyttynyt siitä, miten nopeasti viimeiset 10 vuotta on kulunut.
Vielä toiset 10 vuotta eteenpäin, niin alkaa jo eläkeikä lähestyä, lapset ovat silloin myös murrosikäisiä, mietityttää miten sen teini- ikähärdellinkin jaksaa..
On tämä elämä vaan niin lyhyt, ei sitä tajuakkaan kun on parikymppinen, mutta 30- 40 ikävuosien jälkeen aika lentää niin että huimaa!
Kommentit (36)
just eilen mietin omaa ikääni. Minullakin on yksi alle kouluikäinen lapsi ja kaksi vanhempaa, toinen jo yli 20 vuotias.
Nyt tuntuu, että elämä on ihanan tasapainoista. Ei tarvi hötkyillä asioiden eteen, osaa ottaa jotenkin rennosti. Ja seksi...hmm..eipä ole koskaan ollut parempaa kuin nyt vanhempana. Meillä seksielämä senkuin rikastuu, uskalletaan tehdä vaikka mitä ja kokeillaan kaikkea uutta ja ihanaa. Ja osataan olla kahdestaan ja nautitaan siitä ilman huonoa omaatuntoa.
Tämä on ihanaa aikaa ja luulen, että se vaan paranee tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viimeiset 10v on menneet yhdellä hujauksella eikä tämä näy vielä ainakaan hidastuvan.
Ajan liian nopeaan kulumiseen auttaa se etta tekee paljon ja eri asioita eikä vain puurra arkea ja rutiineja niin että tuskin huomaan kun on taas yksi viikko, kuukausi, vuosi karannut käsistä.
kun sinua kutsutaan illan viettoon niin lähde sinne! tai vapaaehtoiseksi johonkin myyjäisiin, tai kirkkoon, ihan mihin tahansa. kun elämä on täynnä uusia kokemuksia ja elämyksiä se tuntuu niin paljon pidemmältä. Ei kuitenkaan suorittamisen pakosta, mutta uskotella itselleen että kyllä tässä ehtii, vähän niinkuin lomalla.... ;-)
odotan lähinnä mielenkiinnolla. Ainut mitä on pitänyt ruveta tekemään on katsoa mitä suuhunsa laittaa , kun kaikki jää vyötärölle.
T: 41v, lapsia liuta vanhin 18v ja nuorin 4kk
Minua ahdistaa. Jo sekin, että rakkaat ihmiset vanhevat myöskin ja lopulta kuolevat. Ihmisen elämä on yhtä tuskaa tältä osin, omasta mielestäni.
Tähän asti olen tuntenut itseni nuoreksi, 30-kymppiseksi, mutta nyt on alkanut kolahtaa, että 40 on jo lähellä. Kai tämä mulla liittyy kuolemanpelkoon ja maailmantuskaan. Lapset on vielä alle kouluikäisiä, pienin vauva.
Mulla auttaa, kun mietin kivoja asioita, joita vanheneminen tuo tullessaan. Elämän rauhoittumisen (työt, lapset, talonrakennus). Ehkä lapsenlapsia joskus? Kun ajattelen itseäni harmaatukkaisena mummelina, tuntuu ihan hyvältä ja lämpimältä. Arvostan elämänviisautta ja kokemuksia. Jos olisi mahdollista olla vaikkapa 20-vuotias taas, tuskin haluaisin ja jaksaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo saavuttanut elämässä kaiken sen, mihin tarvitaan nuoruutta. Vanheneminen surettaisi ihan eri tavalla, jos elämäntilanne olisi jotenkin huono. Jos olisi halunnut perheellistyä eikä olisi siinä onnistunut; tai jos olisi perheellistynyt mutta sitten pilannut perhe-elämänsä ja lastensa kasvuolot. Tai jos huomaisi sitoneensa itsensä lasten kautta pilipalikumppaniin, jolle myötä- ja vastoinkäymisissä tarkoittaa "niin kauan kuin sinusta on minulle hyötyä etkä saa esim. syöpää".
Onhan nelikymppisissä sellaisiakin, joiden työtilanne on todella huono. Siltäkin olen säästynyt.
Omasta näkökulmastani näyttää, että vanheneminen on ongelma vain jos elämästä puuttuu jotain olennaista.
jos ei tule ikää ei tule niitä lastenlapsiakaan.
Näin ajatellen hyväksyin ikääntymiseni. Peiliin kun katsoo niin näkee iän merkit, muuten en.
Ihminen on niin nuori kuin itse haluaa, ulkoisesti voi näyttää vanhaltakin, mutta samat nuoruuden kujeet ja hullutukset voivat säilyä vanhuuuteen asti jos ei ole tiukkapipoinen.
On ihanaa kun on lastenlapsia, ei ehdi huomata sitä omaa vanhuuden tuloakaan, aina riittää touhua ja tekemistä, omat viimeiset lapseni sain ollessani 37v ja 39v. Nuorin oli 6v kun tuli tädiksi ja minä mummiksi, siitä se on lähtenyt tämä "kiireinen" elämä taas lasten hoidossa ja seuratessa heidän kehitystään...Ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku pohtii lastenlapsia :-).
Miten siis hyväksyä vanheneminen? Eli miten kriisit ylitetään?
Pahinta on se, että aika menee vauhdilla. Miten sitä nuorena ikinä pystyikään luulemaan, että sitä on vielä pitkään nuori?
Minä lohduttautun sillä, että kaikki meistä on samassa tilanteessa. Ihan kaikki.
41 v.
Miten sitä nuorena ikinä pystyikään luulemaan, että sitä on vielä pitkään nuori? Minä lohduttautun sillä, että kaikki meistä on samassa tilanteessa. Ihan kaikki. 41 v.
On kuitenkin ihan eri asia vanheta mukavassa elämäntilanteessa kuin kaoottisessa. Sikäli olemme kaikki aivan eri tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vaan vääjäämättömästi tapahtuu kaikille = ) Mä aina mietin, että parhaat ystävät vanhentuu myös, enkä haluaisi olla ilman heitä. Nuorten maailma on niin rasittavaa, että sitä en jaksaisi enää. Ainut vika on kropan vanheneminen. Sairauksia todennäköisemmin alkaa tulla kuin nuorempana, ja sitä painoa myös...
Toinen 44-vuotias, mutta tyytyväinen = )
Hyvä kysymys. Olen 36v, ja AINA päiväkotien vanhempainilloissa tms. tapahtumissa en miellä kuuluvani keski-ikäisten vanhempien joukkoon. Hätkähdän, miltä oman ikäiseni näyttävät, ja itsekin vanhenen. En koe olevani henkisesti 36v, osa minusta pysyy aina nuorena. Olen miettinytkin, että onko psyykkinen kehitykseni jämähtänyt, kun en koe itseäni ikäisekseni. Vaikka olen kyllä kuullut saman monen 70-vuotiaan suusta saman :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene kauppaan ja osta ryppyvoide. Olet jo hyväksynyt vanhenemisen.
minusta on mukava nähdä lapseni kasvavan, ja sehän tarkoittaa samalla että vanhenen itse! Suren kyllä samalla sitä että olen vanha kun hän on perustamassa perhettä (jos perustaa)....koetan pitää huolta fyysisestä kunnostani että jaksan olla touhussa mukana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä voiteista ole apua siihen, tärkeimpään, että elämä kuluu liian nopeasti.
Mene kauppaan ja osta ryppyvoide. Olet jo hyväksynyt vanhenemisen.
Mulla odottaa se teini-ikähärdelli sun iässä (44) ja vielä siitä 5-7vuotta eteenpäin, koska nuorin on nyt vasta 1-vuotias. Minäkin olen jo havahtunut vanhenemiseen ja en miellä itseäni keski-ikäiseksi. Itse katson ikäisiäni naisia välillä ja totean heidän näyttävän minua vanhemmilta...Tiedän itse olevani nuorekas, koska lapsista ei ole jäänyt ylikiloja ja muutenkin kai näytän nuorelta, vaikka toki ryppyjä löytyy...
taas voin olla jo 40-vuotiaana mummo=)Jos esikko saa vauvan samanikäisenä kun minä eli 20-vuotiaana=)Eli ei sitten tarttis odottaa niitä lapsenlapsiakaan pitkään=)
ja kieltämättä ikä ja vanheneminen on alaknut ajatteluttaa..
*pitäis alaka ihoa huoltamaan paremmin (parempi myöhään kuin ei milloinkaan, toivon)
*neljä lasta tehtyäni olen saanut siitä touhusta tarpeekseni ja odotan että pienet kasvaa, tulisi joskus se aika kun ei tarvitse aina neuvotella joka risauksesta, nykyisin kun ei lenkille pääse jollei mies ole kotona -lapset siis niin pieniä
*vartalokin olis kiva saada jnkinmoiseen kuosiin ja elämä terveellisemmäksi..
*olen alkanut himoita SUKSIA, minä joka en ole kouluaikojen jälkeen hiihtänyt metriäkään..
*huomaan rauhoittuneeni luonteeltani,esim. työasiat joista olisin ennen kilahtanut sata varmasti sivuutan usein olankohautuksella
* ja pahinta on, kun huomaa omien vanhempien vanhenemisen, herää siihen yhtäkkiä
kummallista
Että vanheneminen pelotta kaikkia koska kaikki loppuu viimeistään silloin kun on tarpeeksi vanha.. Mutta toisaalta miksi sitä pelätä, koska kaikkihan me kuollaan joskus toiset 4- vuotiaana toiset 40- vuotiaana toiset taas 100- vuotiaana..
Minua pelottaa kaikkein eniten se että kun aika menee niin nopeaa.. Itse haluan haudassa katua tekemiäni asioita mitä tekemättä jätettyjä..
Se myös pelottaa että mitä sen jälkeen tapahtuu kun on kuollut.. Ja se että miten kaikki pärjää täällä kun minä lähden..
on ehkä aika keskittyä niihin juttuihin mitä haluaa elämässään tehdä. Se ratkaisu sinun pitää tehdä ihan itse. Ikä tuo rohkeutta.
47v
eikä voiteista ole apua siihen, tärkeimpään, että elämä kuluu liian nopeasti.
mun kuolemanpeloissa:
1. Hyvin vanhat ihmiset yleensä pitävät kuolemaa tervetulleena. Esimerkiksi 98-vuotiaana kuollut isoäitini joka oli kuitenkin hyvin elämäniloinen ja positiivinen tuntui hyväksyvän lähestyvän kuolemansa. Eli luotan siihen, että sitten kun aikani tulee, se tuntuu tulevan ihan ajallaan :)
2. Maailmaan ei mahtuisi ihmisiä jos kukaan ei kuolisi. Jos saisin valita, eläisinkö ikuisesti vai saisinko lapsia, valitsisin jälkimmäisen. Ja tämä olisi aivan helppo valinta!