Onko alle 30-vuotiaalla kiire lapsentekoon? Mielipiteitä! Mitä tekisit?

ja tosiaan aikamonikin on sanonu et se vauva ei ehkä tuu sillon ku haluaa. Meillä ikää se 23 ja toistapa ei kuulunut. (2v ilman ehkäisyä) nyt keskitytään muuhun ja katotaan joskus uudestaan..

elämä opettaa... onhan sul 10 kk aikaa olla kotona vauvan kanssa ja nyt 10k aikaa odotella jos tulist heti raskaaksi. kyllä sitten huomaat mikä on tärkeää, eikä sun vakityö mihinkään katoa.

just tuo, että jos haluatkin sisaruksen/sisaruksia lapselle niin ikä tulee välttämättä naiselle eteen joskus. olet parhaassa iässä äidiksi nyt, kun on sitten aikaa luoda uraakin. ei raha tai ura syyt ole sellaisia syita, mitä kehtaa edes ääneen pohtia jos on kyseessä perheen perustaminen. oma ja miehen terveys, vanhemmuus ja kuinka kumpainenkin siihen kykenee sekä vastuuntunto-ongelmat/mielenterveys yms ovat syitä, miksi vois miettiä, että ollaanko me nyt valmiita. muuten pärjää.

ja kyl se mies töihin menee, ei kai se työttömänä loppuelämää voi olla, ja sinäkö vain teitä elättäisit?

Mulla on niin kova velvollisuudentunto, että siitä nämä ajatukset johtuvat. En halua olla kenellekään vaivaksi koskaan muutenkaan, tai joutua kiitollisuudenvelkaan.

Kyllä mieheni silti tienasi vaikkapa viime vuonna enemmän kuin minä, vaikka välillä työttömänä on ollutkin. Eli hän osallistuu tasavertaisesti elämämme rahoittamseen.

sen tietää milloin ees raskaudut..voi olla hyvin että menee se pari vuotta ennen kun edes vauvan saatte tai jos koskaan..

Ensinnäkin, etukäteen ei kannata murehtia liikaa työn ja perheen yhteensovittamista. Mietitte asian sitten kun alkaa olemaan asia jollain lailla näköpiirissä, lapsi on syntynyt, olette päättäneet hoitoratkaisun jne.



Työpaikat ja tehtävät voivat nykymaailmassa muuttua moneen kertaan ennen kuin olet töihin palaamssa. Siihen nyt kuitenkin vielä vähintään vuosi (siis jos tulet raskaaksi saman tien ja pidät sen minimi 105 päivää äitiyslomaa).



Pitkät työpäivät ja työmatkat ovat tietenkin hankalia. Siihen voi sitten miettiä monia ratkaisuja, esim. tehtävänvaihtoa. Jos miehelläsi on hänen töissä ollessaan säännöllinen työaika, niin hoitoasiakin on helposti järjestettävissä.



Minä itse olen tehnyt sen valinnan, että vaihdoin tehtäviä. En halua tehdä reissutyötä, mulla on vain noin 20 matkapäivää vuodessa. Mutta osaavalle kyllä löytyy ottajia ja onhan tässä hyvää aikaa miettiä uusia suunnitelmia.



Mutta kirjoituksistasi päätellen sulla on nuoren, kokemattoman ja innokkaan asenne työhön. Minulle työ on tärkeää, mutta ei oikein voi olla hyvä työntekijä tai esimies, jos työ on kaikista tärkein asia elämässä. Mitä pitemmälle etenet työssäsi, sitä tarkemmin pitää tuo asia ymmärtää. Vaikka itsellesi työ olisikin maailman tärkein, niin alaisille se harvoin on. SIlloin et voi johtaa heitä hyvin.



Nyt kannattaa miettiä ihan rauhassa mitkä asiat sinulle on tärkeitä. Teillä on kuitenkin olemassa edellytykset ylläpitää taloudellisesti oma perhe, ei se nyt niin tavattoman huono aika lasten saamiseen ole.

Meidän työpaikalla on tällä hetkellä niin hankala tilanne, etten haluaisi järjestää lisää hankaluuksia enää. Eräs työkaveri ei palaakaan töihin, kuten oli odotettu, vaan yllättäen jääkin suoraan hoitovapaalta äitiyslomalle.

Jos lähdet tuolle linjalle että laitat työnantajan edun oman elämän ja perheen edelle, saat tehdä sitä loppuikäsi. Ja siitä ei sinua kukaan tule kiittämään. Liiallinen kiltteys ei ole kenenkään etu, vähiten omasi koska pidemmän päälle se vain katkeroittaa.

Jos töissä oleminen tässä vaiheessa tuntuu sinusta noin tärkeältä, ehkä sen lapsen aika ei sitten vaan ole vielä. Toisaalta sitten tosiaan on se biologinen fakta, että vauva ei ehkä tulekaan nappia painamalla kun remontti (minusta tositosi outo syy lykätä lapsen yrittämistä!) ja työasiat on mallillaan..

et enää ajattele työnantajan parasta (tai ainakin työnantaja vaihtuu, se on se vaippahousu ;-))

Jos lapsen haluat, älä lykkää enää. Ikä tekee tehtävänsä tuossa vaiheessa nopeasti. Mitä aiemmin hankit, sitä paremmin jaksat. Etkä voi sitä paitsi tietää miten helppoa tai vaikeaa lapsen saaminen tulee sinulle olemaan...

asioilla on tapana järjestyä.

Odottakaa ihmeessä pari vuotta ainakin. Ehditte remontoida ja saada vauvakuumeen aikaiseksi.



On yhteiskunnallisesti ja lastenkin kannalta järkevää tulla vanhemmaksi 30 ikävuoden kieppeillä ja jälkeen. Nuoremmilla ei ole mitään kiirettä.



Tsemppiä! =)

Ei kukaan työntantajakaan työntekijöitään priorisoi oman perheensä edelle.

että "tilaatte" vauvan sitten kun on paras mahdollinen hetki. ja niinhän asiat ei todellakaan aina mene. ottakaa huomioon, että kun alotatte yrityksen niin siihen, että vauva lasketaan rinnallesi, voi mennä helposti parikin vuotta. toisilla menee vähemmän aikaa mutta monilla myös huomattavasti kauemmin. lapsi ei ole mikään tilaustavara vaan lahja, joka saadaan tai ei saada. itse oli 28-vuotias kun vihdoin sain esikoiseni, mielestäni olin jo aika "vanha". ahtaasti asutaan vuokralla rivitalokaksiossa. miehellä vakityö mutta aivan surkea palkka. itsellä määräaikainen työsuhde samaan työnantajaan ollut vuosia (varmasti töitä tarjolla myöhemminkin), miestä jonkin verran parempi palkka, mutta olen vauvan kanssa kotona ainakin 1,5 vuotta. katsotaan sen jälkeen palaanko minä töihin ja mies jää lapsen kanssa kotiin vai jatketaanko näin. nuo mainitsemasi seikat kuulostaa aika pinnallisilta asioilta, joilla ei loppujen lopuksi oo mitään merkitystä sen jälkeen kun (toivottavasti) saat oman pienokaisen. tai minulla ainakin on asiat menny täysin uuteen tärkeysjärjestykseen. ja niin kuin joku jo aiemmin kirjoitti, elämässä tulee aina vastaan asioita, joiden kannalta lapsensaaminen ei mukamas ole hyvä hetki.

et enää ajattele työnantajan parasta (tai ainakin työnantaja vaihtuu, se on se vaippahousu ;-))

Jos lapsen haluat, älä lykkää enää. Ikä tekee tehtävänsä tuossa vaiheessa nopeasti. Mitä aiemmin hankit, sitä paremmin jaksat. Etkä voi sitä paitsi tietää miten helppoa tai vaikeaa lapsen saaminen tulee sinulle olemaan...

Niinpä. Muutenkin hölmöä ajatella työnantajaa oman perheen edellä, eihän muutkaan ajattele. Ne jotka ajattelee, eivät yleensä hanki lapsia koska ei työnantajalla siihen ole koskaan sopivaa aikaa.

Hedelmällisin aikahan sinulta on jo ohi, joten ei kannata kovin paljon odottaa. Tuommosia syitä keksii aina ja sitten ne lapset jää hankkimatta.

Itse sain esikoisen 33-vuotiaana, terveellä ihmisellä se ei ole vielä mikään ongelmallinen ikä.

Helpompaa tietysti remontoida ensin, mutta onhan siinä odotusaikana vielä 9kk aikaa remontille.

"jottet järjestäisi hankaluuksia työpaikalle"? Noin lojaali ei sentään kannata työyhteisölle olla, sinulla on kuitenkin vain yksi elämä elettävänä.

Meidän työpaikalla on tällä hetkellä niin hankala tilanne, etten haluaisi järjestää lisää hankaluuksia enää. Eräs työkaveri ei palaakaan töihin, kuten oli odotettu, vaan yllättäen jääkin suoraan hoitovapaalta äitiyslomalle.

alle 35-v ei mitään kiirettä! Kamalaa kun toiset hosuu lapsia niin nuorina kun on asunnot ja työpaikat hankkimatta. Siksi lapsiperheitäkin on niin paljon köyhyysrajan alapuolella. Jos vaan mahkut niin puitteet kuntoon!

kuopuksen melkein 36v. Hyvin ehtii...

jos nyt alatte yrittämään lasta, voi mennä huonolla tuurilla jopa pari vuotta (enemmänkin jos hedelmöittymisessä ongelmia kuten meillä) ennen kuin lapsi syntyy!