Lue keskustelun säännöt.
Onko alle 30-vuotiaalla kiire lapsentekoon? Mielipiteitä! Mitä tekisit?
07.03.2010 |
Olen itse pian 29 v.,
ja vauvakuume on alkanut hieman nostaa päätään... :)
Mutta, mutta... mieleen tulee asioita joita pitäisi hoitaa ja tehdä, että kaikki olisi sityten mahdollisimman hyvin jos vauvan saisimme.
Esim...talo pitäisi remontoida, että oli mukavempaa vauvan kanssa asua siellä...
...lisäksi työn ja perheen yhteensovittaminen mietityttää...??
Mies voisi jäädä vauvan kanssa kotiin, mutta kuinka voisin olla päivän erossa pienestä...? Meillä minun olisi pakko mennä töihin, sillä miehelläni ei ole vakityötä.
Vai pitääkö vaan lykätä vauvan yrittämistä hamaan tulevaisuuteen...??
Mietin näitä asioita päivittäin...
Kommentit (36)
Eihän noista ole mikään kunnon syy. Ja kyllähän sinä varmaan ekan vuoden pystyisit olemaan vauvan kanssa. 9kk äitiyspäivärahalla ja muutama kuukausi kotihoidontuella.
Siinäpä sitten lykkäät hamaan tulevaisuuteen ja siellä hamassa tulevaisuudessa huomaat, ettei se lapsen teko välttämättä niin helppoa olekaan. Ja kas kun kummasti alkaa ketuttamaan, ettet kaikista tyhmistä syistä yrittänyt sitä lasta hieman aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista suurin kysymysmerkki meidän tilanteessamme on työn ja perheen yhteensovittaminen.
Minulla on vakityö, jossa työajat epäsäännölliset ja paljon matkustanmista. Miehellä ei vakityötä, mutta töitä muuten mukavasti.
Minun olisi siis mentävä töihin, ja miehen jäätävä vauvan kanssa kotiin.
Työpäiväni voivat olla klo 07-19 matkoineen (10-400 km/pvä), mikä on minusta liikaa perheelliselle, pienen vauvan äidille.
Olen ihan epätoivon partaalla ajatusteni kanssa.
Ei vakityön puute tarkoita, että miehen pitäisi olla kotona.
Voihan hän määräaikaisiakin töitä tehdä sun ollessa äitiyslomalla. Sunhan se on helpompi jäädä perhevapaalle, kun on vakipaikka odottamassa. Mies taas voi töissä ollessaan paremmin saada vakipaikan kuin kotona ollessaan.
Ei vakityön puute tarkoita, että miehen pitäisi olla kotona.
Voihan hän määräaikaisiakin töitä tehdä sun ollessa äitiyslomalla. Sunhan se on helpompi jäädä perhevapaalle, kun on vakipaikka odottamassa. Mies taas voi töissä ollessaan paremmin saada vakipaikan kuin kotona ollessaan.
Miehellä on lähes mahdotonta saada vakipaikkaa asuinpaikkakunnassamme. Hänellä on kaksi työtä eri vuodenaikoina, 6-9 kk vuodessa, ja muut ajat hän on työttömänä.
Me emme voi molemmat mieheni kanssa jäädä "kotiin makaamaan" vauvan synnyttyä. Mieheni voi olla siinä vaiheessa työttömänä, jolloin ei ole järkeä molempien olla kotona. Hän voisi olla lapsen kanssa kotona.
Meidän työpaikalla on tällä hetkellä niin hankala tilanne, etten haluaisi järjestää lisää hankaluuksia enää. Eräs työkaveri ei palaakaan töihin, kuten oli odotettu, vaan yllättäen jääkin suoraan hoitovapaalta äitiyslomalle.
elämä opettaa... onhan sul 10 kk aikaa olla kotona vauvan kanssa ja nyt 10k aikaa odotella jos tulist heti raskaaksi. kyllä sitten huomaat mikä on tärkeää, eikä sun vakityö mihinkään katoa.
just tuo, että jos haluatkin sisaruksen/sisaruksia lapselle niin ikä tulee välttämättä naiselle eteen joskus. olet parhaassa iässä äidiksi nyt, kun on sitten aikaa luoda uraakin. ei raha tai ura syyt ole sellaisia syita, mitä kehtaa edes ääneen pohtia jos on kyseessä perheen perustaminen. oma ja miehen terveys, vanhemmuus ja kuinka kumpainenkin siihen kykenee sekä vastuuntunto-ongelmat/mielenterveys yms ovat syitä, miksi vois miettiä, että ollaanko me nyt valmiita. muuten pärjää.
ja kyl se mies töihin menee, ei kai se työttömänä loppuelämää voi olla, ja sinäkö vain teitä elättäisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vakityön puute tarkoita, että miehen pitäisi olla kotona.
Voihan hän määräaikaisiakin töitä tehdä sun ollessa äitiyslomalla. Sunhan se on helpompi jäädä perhevapaalle, kun on vakipaikka odottamassa. Mies taas voi töissä ollessaan paremmin saada vakipaikan kuin kotona ollessaan.
Miehellä on lähes mahdotonta saada vakipaikkaa asuinpaikkakunnassamme. Hänellä on kaksi työtä eri vuodenaikoina, 6-9 kk vuodessa, ja muut ajat hän on työttömänä.
Me emme voi molemmat mieheni kanssa jäädä "kotiin makaamaan" vauvan synnyttyä. Mieheni voi olla siinä vaiheessa työttömänä, jolloin ei ole järkeä molempien olla kotona. Hän voisi olla lapsen kanssa kotona.
Meidän työpaikalla on tällä hetkellä niin hankala tilanne, etten haluaisi järjestää lisää hankaluuksia enää. Eräs työkaveri ei palaakaan töihin, kuten oli odotettu, vaan yllättäen jääkin suoraan hoitovapaalta äitiyslomalle.
Kannattaa varmaan vielä miettiä ja katsoa sopiiko tulevaisuudessa paremmin elämäntilanteeseen.
ja sairaalasta painelet takaisin töihin??? Ettei vaan työnantaja ahdistu.
Oikeasti, äitiysloma kestää 3 kk. Sitä ei voi jakaa miehen kanssa, vasta vanhempainloman voi.
Joka tapauksessa olet töistä pois vähintään sen kolme kuukautta. Ja tämänkin jälkeen saat ansiosidonnaista vanhempainpäiväpäivärahaa, ja miehesikin varmaan saa työttömyysjaksoillaan ansiosidonnaista. Ja miehesi on suurimman osan vuodesta töissä.
En tajua miten kolmihenkinen perhe ei muka pärjäisi teidän tulotasollanne, moni pärjää vuosia hoitovapaallakin olemattomilla tuloilla.
Ja vauvan saaminen merkitsee myös, että vauva on tärkein, ei työnantaja. Esim. Suomessa suositellaan täysimetystä vauvan ensimmäisille elinkuukausille 4-6 kk ikäiseksi saakka. Pärjäähän se vauva isänkin kanssa, mutta oikeastiko ajattelet ensisijaisesti sitä, ettei työ häiriinny?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sairaalasta painelet takaisin töihin??? Ettei vaan työnantaja ahdistu.
Oikeasti, äitiysloma kestää 3 kk. Sitä ei voi jakaa miehen kanssa, vasta vanhempainloman voi.
Joka tapauksessa olet töistä pois vähintään sen kolme kuukautta. Ja tämänkin jälkeen saat ansiosidonnaista vanhempainpäiväpäivärahaa, ja miehesikin varmaan saa työttömyysjaksoillaan ansiosidonnaista. Ja miehesi on suurimman osan vuodesta töissä.
En tajua miten kolmihenkinen perhe ei muka pärjäisi teidän tulotasollanne, moni pärjää vuosia hoitovapaallakin olemattomilla tuloilla.
Ja vauvan saaminen merkitsee myös, että vauva on tärkein, ei työnantaja. Esim. Suomessa suositellaan täysimetystä vauvan ensimmäisille elinkuukausille 4-6 kk ikäiseksi saakka. Pärjäähän se vauva isänkin kanssa, mutta oikeastiko ajattelet ensisijaisesti sitä, ettei työ häiriinny?
- tämä vain kuvastaa sitä, että ap ei ole vielä ollut raskaana/synnyttänyt/saanut omaa vauvaa syliinsä :) - tarkoitan siis sitä että ainakin itselleni prioriteetit menivät täysin uusiksi siinä vaiheessa kun vastasyntynyt oli putkahtanut maailmaan.
Ennen sitä hetkeä kuvittelin palaavani mahdollisimman pian takaisin töihin - jälkeenpäin ajattelin että enpä paljon ymmärtänyt miten paljon tärkeämmältä v auvan synnyttyä tuntui että tuo pieni ihminen saa olla äitinsä lähellä (kyllä ne siellä töissä ilman minua pärjäsivät :) vauva sen sijaan olisi pärjännyt huonommin).
Eli: jos on yhtään vauvakuume, niin siitä vaan! - kuten on jo tässä kirjoitettu, niin ei kannata lykätä, koska naisen hedelmällisyys laskee kuin lehmän häntä iän karttuessa (hyvällä onnnella tietenkin voi tärpätä myöhemminkin, mutta sitähän ei kukaan voi luvata). (Itse sain esikoisen 38-vuotiaana, lähinnä olen toivonut että olisin hankkinut lapsia aikaisemmin niin olisin ehtinyt saada usemapia...)
elämä opettaa... onhan sul 10 kk aikaa olla kotona vauvan kanssa ja nyt 10k aikaa odotella jos tulist heti raskaaksi. kyllä sitten huomaat mikä on tärkeää, eikä sun vakityö mihinkään katoa.
just tuo, että jos haluatkin sisaruksen/sisaruksia lapselle niin ikä tulee välttämättä naiselle eteen joskus. olet parhaassa iässä äidiksi nyt, kun on sitten aikaa luoda uraakin. ei raha tai ura syyt ole sellaisia syita, mitä kehtaa edes ääneen pohtia jos on kyseessä perheen perustaminen. oma ja miehen terveys, vanhemmuus ja kuinka kumpainenkin siihen kykenee sekä vastuuntunto-ongelmat/mielenterveys yms ovat syitä, miksi vois miettiä, että ollaanko me nyt valmiita. muuten pärjää.
ja kyl se mies töihin menee, ei kai se työttömänä loppuelämää voi olla, ja sinäkö vain teitä elättäisit?
Mulla on niin kova velvollisuudentunto, että siitä nämä ajatukset johtuvat. En halua olla kenellekään vaivaksi koskaan muutenkaan, tai joutua kiitollisuudenvelkaan.
Kyllä mieheni silti tienasi vaikkapa viime vuonna enemmän kuin minä, vaikka välillä työttömänä on ollutkin. Eli hän osallistuu tasavertaisesti elämämme rahoittamseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsentekoa alkaa harkita taloudellisten ja työkuvioiden ehdoilla, koskaan ei ole hyvä hetki. Kun miehelläsi on parempi työtilanne, sinulla on joku tosi mielenkiintoinen vaihe töissä, mistä et halua luopua, sitten alatte rakentaa taloa, toinen teistä joutuu sairaslomalle jne. jne. jne. Lopulta olet neljäkymmentä ja huomaat, että on sopiva hetki lapselle, mutta se ei niin helposti enää onnistukaan.
Siis, jos todella haluatte lapsia, joskus on vaan pakko uskaltaa.
Hyvinhän te pärjäätte. Ajatteletko että olet työpaikallesi korvaamattomampi kuin vauvalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sairaalasta painelet takaisin töihin??? Ettei vaan työnantaja ahdistu.
Oikeasti, äitiysloma kestää 3 kk. Sitä ei voi jakaa miehen kanssa, vasta vanhempainloman voi.
Joka tapauksessa olet töistä pois vähintään sen kolme kuukautta. Ja tämänkin jälkeen saat ansiosidonnaista vanhempainpäiväpäivärahaa, ja miehesikin varmaan saa työttömyysjaksoillaan ansiosidonnaista. Ja miehesi on suurimman osan vuodesta töissä.
En tajua miten kolmihenkinen perhe ei muka pärjäisi teidän tulotasollanne, moni pärjää vuosia hoitovapaallakin olemattomilla tuloilla.
Ja vauvan saaminen merkitsee myös, että vauva on tärkein, ei työnantaja. Esim. Suomessa suositellaan täysimetystä vauvan ensimmäisille elinkuukausille 4-6 kk ikäiseksi saakka. Pärjäähän se vauva isänkin kanssa, mutta oikeastiko ajattelet ensisijaisesti sitä, ettei työ häiriinny?
En kuvittele.
Voisin mennä töihin siinä vaiheessa kun mieskin pärjäisi vauvan kanssa paremmin kotona, siis täysimetyksen vähetessä/loputtua, vauvan ollessa 7-9 kk:n ikäinen. Jos jos imetys ensinkään onnistuu.
Hyvin sanottu. Raskaus kestää sen lähes 10kk, äitiys-ja vanhempainvapaa toiset 10kk ja kaunako menee tulla raskaaksi -sitä ei tiedä kukaan.
i]Siis, jos todella haluatte lapsia, joskus on vaan pakko uskaltaa.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain esikoisen 16vuotiaana, kuopuksen 23vuotiaana nyt opiskelen työelämään ja suunnitelmissa hankkia omakotitalo..ja köyhiksi en meidän perhettä sanoisi! näinki siis voi käydä...ensin lapset sitten muu mikä muiden mielestä PITÄISI olla ennen lapsen tuloa...oikeaa aikaa ei ole, vaan elämä vie..
Lapsentekoon itseni kohdalla oli 22 vuotta. Silloinkin olin mielestäni jo melko vanha, monella ystävistäni oli jo toinen tekeillä. Parhain odotti neljättä jo tässä vaiheessa. Siitä viis... Mieheni olin tuntenut about 2kk, kun meille tuli uutinen vauvasta. Edellisen herran kanssa olin kaksi vuotta lasta yrittänyt ilman tulosta, joten siksi raskaaksi tulo näin äkkiä oli pienoinen yllätys :) Vauvauutisesta toivuttuamme alkoi omakotitalon metsästys. Itse olin työttömänä ollut jo pidemmän aikaa, vailla minkäänlaista ammatillista koulutusta. Mies oli vakituisessa työssä kuitenkin, ja niin se talo saatiin hankittua. Vauva syntyi lokakuussa ja vähän ennen mammaloman päättymistä sain itselleni hankittua vakituisen työpaikankin, jonka aloitin heti äitiysloman jälkeen. Meillä on esikoinen nyt 1,5v ja toista kovasti haluttaisiin, mutta saapa nähä koska pienokainen päättää itsestään ilmoittaa :) Että kyllä ne asiat voi järjestyä ilman suuria puitteitakin... Ja hei, ei se vauva taida kovin paljon piitata siitä onko kotia remontoitu vai ei! Pääasia taitaa olla kuitenki se että on rakastava perhe ja kiireetön lapsuusaika
Aivan täyttä asiaa sinulla "pakko työntää oma lusikkakin mukaan :)" Ei se vauva piittaa siitä onko talo remontoitu, eikä myöskään siitä että asutteko vuokralla vai omassa...sen oman ehtii saada myöhemminkin...ja tiedän parikin pariskuntaa jotka tekivät kaiken "oikeaan" aikaan ja nyt ovat eroamassa, eli ensin kihloihin sitten työpaikat ja naimisiin ja sitten talo ja sen jälkeen vasta vauva...ja kun tämä vauva on 2 vuotta erotaan...niinpä niin...oikee tapaa EI siis ole...
Mikä teidän tilanteessa olisi silloin muuttunut? Kämppä rempattu? Miehellä vakiduuni? Miten todennäköisesti?
Ja aina ei käy lapsen "tekeminen" tosta vaan, voi mennä vuosiakin, jos huonompi tsäkä, joten siitä vaan lasta "tekemään" :-)
Asiolla on tapana järjestyä.
että kaikki nuoret vanhemmat on köyhiä
"Siksi lapsiperheitäkin on niin paljon köyhyysrajan alapuolella. Jos vaan mahkut niin puitteet kuntoon!"
Me miehen kaa 23v ja 3v poika, ja uskallan sanoa että enemmän meillä on rahaa kun monella 30v vanhemmilla. Se kun riippuu niin työpaikasta. Nuorillakin voi olla hyvä vakityö.
Ainoa asia jonka olen tainnut tehdä oikein oli että synnyin ennen kuolemaani:)
Asioilla on tapana järjestyä ja jos ensimmäinen ajatus kaikesta on se että ei onnistu ja mitä esteitä on jne niin eihän siinä mitään uskalla edes yrittää!
ei todellakaan kannata vitkastella. Koskaan ei voi tietää miten helposti lapsi saa alkunsa, ja joillain lapsen saaminen kestää vuosia, toisilla odotuksen odotus vaihtuu adoptiolapsen odotukseksi. Ja jotkut tyytyvät sitten elämään ilman lapsia.
Mahdollisuudet raskauteen vähenevät koko ajan.
Ja entä, jos haluatte lisääkin lapsia?
Eikös miehelläsi ole aikaa hommata se vakityö ennen lapsen tuloa? Vähintään kymmenisen kuukauttahan teillä menee lapsen syntymään, jos nyt samantien lykästäisi, vai aikooko miehesi jäädä lopullisesti tuohon tilanteeseen?