Häpesitkö vanhempiasi, kun olit lapsi. Jos niin miksi?

meillä oli itäauto

- isäni tyhmiä vitsejä

- äitini ulkonäköä (pahan aknen jäljiltä)

Yritti kai olla jotenkin parempi kuin muut ja töksäytti milloin mistäkin. Esitti myös jotain pyhimystä, joka ei ollut koskaan meikannut eikä ryypännyt. Laskeskelin sitten isompana, että tuli isosiskoni kolme kuukautta liian aikaisin häitten jälkeen maailmaan. Neuvolakortin mukaan oli aika isokokoinen keskonen...



Myös äiti vertaili omia saavutuksiaan lasten saavutuksiin. Luulin, että oli ollut tosi hyväkin koulussa. Löysin sitten sen vanhan todistuksen. Mun keskiarvo oli yli ysin, sen alle seiskan. Mutta kyllä vaan kaikille kertoi kuinka etevä oli.



Kerran se sano mun kaverin perheen autosta, että sehän on halvin Toyota mikä markkinoilta löytyy. Meillä ei ollut minkäälaista autoa....



Nolo tapaus tää mun äitini.

Siis jos joku kaveri tuli kylään niin kaivoi pakastimesta litran jäätelön. Kerrankin oli eräs tyttö ekaa kertaa kylässä ja äiti sitten toi meille jäätelöä, oli litran laittanut kolmeen osaan eli mulle, siskolle ja tälle tytölle ja hän sitten ähki sitä, kun ei millään meinannut jaksaa syödä...kyllä hävetti ja en itsekään tuntenut tota tyttöä vielä kovin hyvin.

On mukava huomata, etten olen yksin häpeämässä vanhempiani. Mulla on ollut kyllä aika suuri asiotia hävettävänä. Olen aika piesnestä tajunnut, että meidän perhettä ja vanhempia katsottiin pienellä paikkakunnalla vähän pitkään.



En ala sen enempää kertoa, joku vielä tunnistaa.



Mutta voin sanoa, että olisin ollut onnellinen jos vanhemmat olisivat pussanneet kadulla. En koskaan nähnyt vanhempieni osoittavan hellyyttä toisiaan, saatikka meitä lapsia, kohtaan.

isäni ikää, enkä koskaan halunnut hänen tulevan esim. koulujen vanhempainiltoihin tai juhliin;(

En edes iän takia (60-vuotias) vaan siksi kun tämä kuvitteli ihan omiaan ja kertoili koko kylälle kuinka minulla on mukamas joku aikuinen mies poikaystävänä 14-vuotiaana(!). Joo-o; kiltistä isäntytöstä oli mukamas kasvanut miehiä nielevä vamppi parissa kuukaudessa...syy tälle oli isäni mukaan "tarve kapinoida". Minä näin asian vähän erilailla; isäni käytti liikaa alkoholia ja sanoi myös minulle päin naamaa että omassa iässään häntä ei enää jaksanut kiinnostaa minun tekemiseni. Olin herkkä ns. runotyttö, en koskaan juonut tai tehnyt muutakaan kiellettyä. Elämä romuttui kun kävi ilmi mitä kaikkea isäni minusta uskoikaan- ja levitteli muille näitä kuvitelmiaan faktoina.

Nyt voisin itsekin ajella sellaisella 1200 ladalla, jonka ohjaaminen on kuin vanhalla zetorilla huristelisi...

Kiva ketju! On mukava huomata, etten olen yksin häpeämässä vanhempiani. Mulla on ollut kyllä aika suuri asiotia hävettävänä. Olen aika piesnestä tajunnut, että meidän perhettä ja vanhempia katsottiin pienellä paikkakunnalla vähän pitkään. En ala sen enempää kertoa, joku vielä tunnistaa. Mutta voin sanoa, että olisin ollut onnellinen jos vanhemmat olisivat pussanneet kadulla. En koskaan nähnyt vanhempieni osoittavan hellyyttä toisiaan, saatikka meitä lapsia, kohtaan.

siis ei kai se kovin kiva ole, että vanhempiaan on joutunut häpeämään. Mahtaako osoittaa kunnioituksen puutetta, että täällä vieläkin sitä muistelee? No, terapeuttista se ainakin varmaan on.

Äiti oli kiukkuinen kokoajan, tiuski, haukkui.. Komensi minua mitä ihmeellisemmin kun oli vieraita paikalla, pelkäsin mennä kotiin koska en teinnyt millä tuulella se taas on :/



Nykyään ymmärrän häntä, hänellä oli todella haasteellinen elämän joka jätti jälkensä. Rakastui nuorena ja hankki lapsia nuorena. No tavallinen tarina , miehestä tulee alkoholisti, riitelyä, fyysistä tappelua, lopulta ero, isä ei ota enää yhtään vastuuta lapsistaan eikä äitini antanutkaan sen alkoholi ongelman tähden.. Asuntolainan maksua, äidilläni ei ollut muuta koulutusta kuin lukio piti hankkia itesellensä ammatti, meni opiskelemaan sairaanhoitajaksi, tähän kaiken keskelle syntyi kuitenki vielä äitini ja isäni viimeinen lapsi eli pikkusiskoni, keskosena ja pahalla koliikilla. Raha ongelmia että mistäs maksetaan laskut? Opintotuella ei kauhean hyvin pärjää kolmen lapsen yksinhuoltajana.



Tuli siis ihan liikaa hankaluuksia samaan aikaan ja veikkaan että äitini ei olisiki ikinä selvinnyt järjissään ilman vanhempiaan jotka ovat olleet minullekkin oikea tuki ja turva (:

Isä dokasi täyspäiväisesti ja hengaili paikallisissa juopporemmeissä, joissa pullo kiersi. Kännissä örvelsi pitkin lähiötämme ja kaikki hänet tunsivat.



SE oli KAMALAA!!!! Olen myyöhemmin tajunnut, kunka paljon se valtaisa häpeän tunne on minuun vaikuttanut. Meni vuosia ennnen kuin mainitsin sanallakaan kenellekään näistä kokemuksista. Viime aikoina on julkaistu häpeän tunteesta jioitakin kirjoja, joita olen lukenut. Sellainen 24/7 kestävä häpeän kokemus kyllä jättää jälkensä. Onneksi jo helpottaa.

Erityisen noloa oli se, kun vanhempani kävelivät viikonloppuna päiväkävelyllä käsi kädessä tai jopa isä kädi äidin hartioilla. Yök!



Suurta häpeää aiheutti myös ikivanha automme. Meillä oli ihan hyvä uusikin auto, mutta jostain kumman syystä isäni halusi kesäisin ajaa vanhalla kotterolla. Myöhemmin tajusin että tuo kottero oli isäni entisöimä museoauto, joka siis oli meillä hääautonakin. En todellakaan halunnut että kaverini olisivat nähneet sen auton.

vanhempiaan.

En erityisesti muista häpeäntunteita nuoruudesta, mutta nykyisin nolottaa varsinkin äitini puolesta hänen typerät mielipiteensä ja kuvittelee olevansa maailman paras ihminen

(ja olimme äitini kanssa samanikäisiä (=32 v) äideiksi tullessamme...)

Häpesin sitä, että olivat aika vanhoja vanhemmiksi siihen aikaan. Äitini oli 30 ja isä 37 kun synnyin, mutta siihen aikaan 70-luvulla olivat vanhoja, kaikilla oli nuoremmat vanhemmat. Jotkut jopa luuli isääni ukikseni :/. Häpesin myös äitini ylipainoa tosi paljon. Lisäksi häpesin sitä, että eivät olleet käyneet kouluja, vaan olivat ns. hanttihommissa.

Isää, koska hän on niin tökerö.

Autoa, joka oli idänihme.

Äitiä, joka ei osannut käyttäytyä "hienosti" eikä osannut kieliä



Myöhemmin olen älynnyt äidin olevan lämminsydämisin ihminen, jonka tunnen ja jolla oli jo silloin laaja ystäväpiiri eri koulutustasoilta ja ammateista. Muut olivat tajunneet äitini sisäisen hienouden 15 vuotta ennen kuin minä sen älysin.

Melkein nolottaa jälkeenpäin. Olen ollut varmaan vähän ärsyttävä. :)

Ne olivat jotenkin epämääräisellä tavalla omituisia ja erilaisia kuin kaikki muut. Ja isä aina vaahtosi ja paransi maailmaa suureen ääneen. Isä ei juonut alkoholiakaan, mikä oli erilaista=noloa lapsen mielestä.



No, nyt ollaan itse epämääräisen omituisia ja minä olen se, joka suu vaahdossa parantaa maailmaa vaikkei edes juo alkoholia :)

Häpesin äitini puujalkavitsejä joita viljeli.



Häpesin vanhempieni pukeutumistyyliä joka oli tosi hippie-tyylistä.



Häpesin vanhempieni ulkomaista taustaa.



Kaikkea muutakin häpesin.



Nyt ei tartte enää hävetä, asun kaukana heistä, ja mun tarvitsee vaan enää hävetä omaa itseäni! :-D