koira puri lasta =(

Kenen takia koira kärsii? Kuka on idiootti?

Perusteluja.

Ap:n koira on kärsinyt jonkun ääliön takia kun on pennun hylännyt tavalla jota ei voi hyväksyä.

nyt se pitää lopettaa.

Jos koira puree oman perheen jäsentä tai vierasta, niin en luottaisi siihen enää. Toki pennut voivat näykkiä ja "paimentaa", mutta se pitää kouluttaa pois. Meillä ainakin auttoi pennun kanssa pentukoulut ja muut harjoitukset, joissa meidän johtajuutta vahvistettiin. Sekä tietysti kieltäminen noissa tilanteissa jo kun alkoi juosta lapsen vierellä. Aika pian lapasten nykyminen jäi pois.

2 koiraa ja molemmat olleet ennen lasta meillä. Lapsi nyt 1v6kk ja koirat eivät ole ainakaan vielä kertaakaan näykkäiseet lasta, mut jos niin tekisivät niin lähtisivät meiltä heti.

osa tämän ketjun vastauksista on aivan ihmeellisiä! Miksi hyökkäätte niin voimakkaasti ap:n koirankasvatustaitoja vastaan?



Osittain koiran kasvatusta oppii vain elämälllä koiran kanssa ja kasvattamalla sitä koiraa, vaikka tietenkin on hyvä lukeakin asiasta. Ihan hölmöä tölviä toista ja sanoa, että älä ikinä ota koiraa kun olet niin huono kasvattaja! Ei kai kukaan voisi tuolla perusteella hankkia lapsiakaan! Kun on niin monta mahdollisuutta olla huono kasvattaja ja vaikka pilata lapsen elämä, varsinkin jos ei ole kokemustakaan kasvatuksesta....



Meillä muuten koira (useampi vuosi sitten) alkoi yhtäkkiä käyttäytymään uhkaavasti, lähinnä murisi helposti. Veimme sen aikamme itkettyämme eläinlääkäriin piikille, kun pelkäsimme juuri lasten puolesta. Lääkäri halusi tutkia ensin koiran perusteellisesti, onneksi. Koiralta löytyi fyysinen sairaus, joka saatiin leikkauksella korjattua. Luulen myös, että toipumisjaksolla koiralle antamamme erityishuomio teki jotekin hyvää lapsiperheessä hiukan huonolle huomiolle jääneelle koiralle. Nyt meillä on vieläkin tuo rakas ja ystävällinen koiravanhus ilonamme.



En usko, että teillä on siitä kyse, mutta toivotan, ap, sinulle tsemppiä ap:lle kurjan tilanteen ratkaisemiseen. Ja vaikka ehkä päädyttekin luopumaan koirasta, niin silti kannustaisin ottamaan toisenlaisen koiran myöhemmin. Koirasta on niin paljon iloa koko perheelle ja olet varmasti hyvä kasvattaja.

Sitä ennen oli pientä näykkäilyä. Ikinä en voi antaa itselleni tapahtunutta anteeksi. Siksi suosittelisin koirasta luopumista ennen kuin jotakin peruuttamatonta tapahtuu.

Piikille vieminen on mielestäni se viimeinen vaihtoehto. Aluksi kannattaa tosiaan miettiä miksi koira on purrut lasta? Ja ylipäätään miettiä miten se on voinut tapahtua, koska (arvaamatonta) koiraa ja ainakaan pientä lasta en pitäisi samassa tilassa vaikka vanhempi olisi läsnä.



Ja tuo että opettaa koiralle että siltä saa ottaa ihan mitä vain pois suusta ei mielestäni ole oikea tapa, vaan lapselle täytyy opettaa ettei koiran suusta aleta ottamaan mitään omatoimisesti pois!

Tässä on nyt menty tekemään sellaista, mitä ei kannattaisi tehdä..Ilmeisesti aloittajalla ei ole käsitystä, miten koira näkee maailman ympärillään. Jos koira ei ole ihan oikeasti kunnolla totutettu lapsiin, niin eihän se niitä tajua. Lapset, varsinkin ihan pienet kulkevat vähän haparoiden ja kädet levällään, mikä voi koiralle vaikuttaa aika uhkaavalta, jolloin se yrittää paeta ja jos ei voi niin hyökkää eli nappaa kiinni. Enemmän tässä nyt pitäisi kysyä, että miten se lapsi on edes mennyt tunkemaan käsiään toisen suuhun, puhumattakaan että on ilmeisesti olleet keskenään. Koiraa ja pieniä lapsia (alle 10 v) ei jätetä ikinä keskenään, ei ikinä. Koira on eläin ja sen vaistot ei aina noudata kaikkia ihmisen sille asettamia loogisuuden sääntöjä. Varsinkin kun kyseessä on varsin tuore koira perheessä..oletteko koittaneet luoda luottamusta koiralle, että talossa on paikka, jonne kukaan ei sitä tule häiritsemään.



Parasta kyllä ehkä olisi, että koira voisi muuttaa muualle asumaan, jossa lapset ovat jo isompia tai jo koiriin tottuneita, tai sitten lapsia ei ole ollenkaan. Te saisitte rauhan koiran pelkäämiseltä ja koira rauhan ahdistavista tilanteista.

HEI HALOO!!!

Ei tässä koiraa tarvi piikille viedä, tarvii vain sellaisen omistajan joka osaa kouluttaa sen tavoille. Ja että se tietää paikkansa laumassa!!!



Ja kannattaa lukea kennelliiton ohjeet

"Näin lapsi kohtaa koiran oikein – 9 ohjetta"

Meillä oli lapsuudenkodissa paimenkoira, joka välillä nappasi lahkeesta kiinni kun juostiin ja riehuttiin kotona. Se paimensi meitä. :D Kyllä se joskus näykkäisikin kun lapsena sitä puhaltelin korvaan. No ainakin opin, että koiria ei saa härnätä! Paimentaminen ja sellainen näykkäily on kyllä eri asia kuin oikeesti pureminen. Jos meidän koira puris meidän lasta, varmaan etsisin sille uuden kodin. Piikille en veisi todellakaan. Meillä rotukoira, joka on otettu hyvältä kasvattajalta ja koulutettu määrätietoisesti pennusta asti. Harkittiin löytökoiraakin, koska ois ihana auttaa, mutta en uskalla sellaista ottaa lapsiperheeseen. 

Saatteko te otettua koiralta luun tai ruoan pois? Ikävä tilanne, mutta koiralle nämä täytyy kouluttaa

[quote author="Vierailija" time="06.03.2010 klo 15:26"]

Tuo koira on ollut meillä 4kk:tta ja tämä on jo toinen kerta. Viimeksi näykkäsi poikaa kun poika yritti ottaa koiralta lelua mikä ei ollut koiran vaan lasten. Sormiin näykkäsi. Jälki oli melko pientä ja ajateltiin, että se on ollut niin vähän aikaa meillä, että katsellaan ja opetetaan. Koettiin ettei koira ollut vielä kotiutunut. Koira on löytökoira ja tuli meille siis 10kk ikäisenä.
Nyt pitkän tauon jälkeen koira puri tyttöä sormille. Tällä kertaa koiralla oli muovailuvahapurkki ja lapsi yritti ottaa sen pois. Ollaan koitettu opettaa koiralle, että lapsi saa viedä siltä jopa luun eikö se saa äristä. Mutta on kai mahdotonta saada se tajuamaan asia. Koiraa on hoidettu tosi hyvin, sirutettu, leikattu (uros), rokotettu... ihan kaikki mahdollinen aina tehty ja huolehdittu.

Tytön sormessa oleva haava on aika syvä ja hoidin sen tietysti heti. Kohta pitää tutkia sitä paremmin kun särkylääke ehkä auttaa, että pitääkö se haava teipata kiinni. Äsken katsomani mukaan ei pidä.

Mies on sitä mieltä ettei kattele koiraa enään hetkeäkään (nuorimmaisemme 1v.) jos nuorimmaisellekin voi jotain tehdä kun on niin pieni ettei tosiaankaan osaa edes varoa.
Eikä kenenkään kuulu kodissaan pelätä koiraa, sen myönnän itsekin.

Kysynkin nyt palstan mielipidettä. Mitä tekisitte meidän tilanteessa?
Saisiko koira jäädä vai ei ja jos ei niin mitä tekisitte? Tarjoisitte uuteen kotiin jossa ei lapsia vai mitä?

[/quote]En jaksa lukea kun ekan sivun vastaukset, mutta... Nyt viimeistään sen koiran kanssa 'oikealle' kouluttajalle - ei niiden seurojen harrastelijoiden vetämille ryhmätunneille, vaan ihan oikean pitkän linjan kouluttajalle yksityistunneille, joihin sitten otetaan koko perhe mukaan. 

Sulla on mulkk.. eikun murkkuikäinen kohtuullisen vahvatahtoinen uros, joka tottakai 'kokeilee'. Se ei ole ymmärtänyt eikä oppinut teidän perheen arvojärjestystä.

Tuon ikäiset kyllä 'näykkivät' vielä - kokeillakseen asemaansa. Se ei siitä ihmettelemällä parane ja koska hölmöyksissäs olet ottanut tuon ikäisen kodinvaihtajan lapsiperheesees, olet sinä ja miehesi vastuussa siitä, että koira koulutetaan. Ehdottomasti.

Koulutusta ja virikkeitä. Tuollainen koira (tai mikään koira sen puoleen) ei ole tyytyväinen ja onnellinen 'helppo' lemmikki, jos sen kanssa ei tehdä asioita (nenätyöskentelyä, tokoa jne).

HEI HALOO!!!

Ei tässä koiraa tarvi piikille viedä, tarvii vain sellaisen omistajan joka osaa kouluttaa sen tavoille. Ja että se tietää paikkansa laumassa!!!

Ja kannattaa lukea kennelliiton ohjeet

"Näin lapsi kohtaa koiran oikein – 9 ohjetta"

Ja muutaman kuukauden päästä sitten kuultaisiin kuinka koira puri pahasti ihmistä ja sitten ihmeteltäisiin, että miksi koiraa ei nukutettu vaikka tiedettiin sen ongelmakäyttäytyminen. Näinhän se menee.

On koiria, jotka eivät oikeasti sovi lapsiperheeseen, se on ihan sama kuka ja miten hyvin sen koiran kouluttaa. Jos perheessä on lapsia niin ei voi olla joka ikinen sekuntti vahtimassa ettei lapsi juuri nyt uhmaa kieltoa ja mene koiran luo. Ja toisaalta ei koiraa voi koko ajan pitää kuonokopassa tai eristettynä. Ihminen, joka syyttää kaikesta vain omistajaa tai kouluttajaa on tainnut olla tekemissä aika helppojen koirien kanssa. On koiria, jotka hermostuvat lasten seurasta tai eivät hyväksy lapsia. Tai pomottavat lapsia. Ja sellainen koira ei sovi lapsiperheeseen.

En tarkoittanut sitä että tämä koira jäisi samaan taloon ja ei välttämättä sovellu pienten lasten kanssa asumiseen.



Mutta kyllä koirien häiriökäyttäytymiset johtuvat yleensä omistajan taidottumuudesta/tietämättömyydestä! Koiralle täytyy olla selvä mikä on sen paikka laumassa (ja sehän on jonon viimeisenä)



"Ihminen, joka syyttää kaikesta vain omistajaa tai kouluttajaa on tainnut olla tekemissä aika helppojen koirien kanssa"



Tässä olet täysin väärässä, minun edesmennyt koirani ei ollut mikään helppo tapaus!! Ihmiset tekee vain virheitä esim. Kun lähdet lenkille kumpi menee ensin ovesta sinä vai koira? useimmiten koira menee ensin mikä on väärin.

Lauman alimmat taistelevat paikasta aina, se ei auta, jos koira kerran kokee olevansa siellä alhaalla, koira saattaa välillä kokeilla, jos sieltä pääsis ylöspäin. Lapisperheessä vaara on siis aina olemassa, jos koira on sellainen, joka haluaa kohota hierarkiassa.



Sitten on niitä lapsiperheisiin soveltuvia koiria, joita ei paljon hetkauta onko ne alimpana laumassa, ne eivät koskaan ala ketään haastamaan, koska ne on ihan tyytyväisiä siellä alimpana.

Ei tietenkään voi yleistää että kaikki rodut/koirat soveltuvat lapsiperheisiin jos teet näin... On totta kai sellaisia koiria, jotka eivät sovellu lapsiperheisiin. Mutta vaikka on rotu joka soveltuu lapsiperheisiin on koiralle siltikin opetettava että sen paikka on jonon viimeisenä!

Tietenkään näin ei saisi olla. Meillä kuitenkin lapset on jo kouluikäisiä. Koira kuitenkin eka juoksee tavaran kanssa piiloon sänkyn alle ja jos lapsi sinne vielä työntää kätensä näykkäsee.

He ovat oppineet, että kun hakee jotain syötävää koiralle se luovuttaa tavaran sovinnolla.

Lapset ei varmasti ikinä antaisi anteeksi, jos koira hävittettäisiin. trauma niille siitä tulisi ja varmaan aikuisenakin psykiatsille valittaisivat kuinka kamalat vanhemmat tappoivat heidän rakkaan koiransa.



Me aikuiset voidaan ottaa sen suusta mitä vaan ja varmasti ei pure. Jostain syystä koira ei luota lapsiin. Tuollainen tavaroiden ja ruuan puolustamien ei kuulemma mitenkään liity johtajuuteen vaan siihen ettei koira luota.

Se on kyllä käsittääkseni helposti pois opettavissa.



Jos haluatte koiran pitää ottakaa yhteyttä johonkin ongelmakoirakouluttajaan.

Piti myös ehdoittaa että ottakaa yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan. Ammattilainen osaa kertoa miten täytyy edetä.

t. kirurgi

Mutten piikille ajatellutkaan viedä. Kyseessä koinvaihtaja ja outo tilanne. Yksikin kerta on liikaa, mutta teillä jokaisella satttuu elämässä tilanteita joita ette pysty 100% hallitseen.



Koko ajan samaan aikaan lasten kanssa ollut enemmän kuin 1 koira ja kaikki mennyt yhtä kertaa lukuunottamatta paremmin kuin hyvin yli 15 vuotta.



Mutta en välttis neuvo tekeen niinkuin me tehtiin.

Oma kokemus oli sen verran vahva että luotin tieto-taitooni ja sain neuvoa ja apua sellaisilta joilla usemman kymmenen vuoden kokemus.



Kuinkakohan moni näistä vastanneista on ihan käsi koiran kanssa kun piikki on oikea ratkasu. On varmaan niiden tilanteessa kun koiratietous näyttää olevan puhdas nolla.