koira puri lasta =(

ja tiedän kyllä koirista sen verran mitä tarvitsee. Ei ole kouluttamista viedä eläin lääkäriin jne. mutta tarkoitin sitä, että koira voi hyvin eli ei ahdistustaan tmv. osoita käyttäytymisellään. Ulkoilee, ruokittu on siis perusasiat kunnossa ollut meillä ollessa koko ajan. Koira on Katalanian paimenkoira ja siis leikattu reilu kk sitten lieventääksemme urokselle tyypillistä pomoilua ym. Ei ole meille vanhemmille ärhennelly ja laumassa olevan asema ollaan tehty sille selväksi, mutta joskus vieläkin yrittää päästä ylemmäs. Eihän se meillä kauaa ole ollutkaan...

Et tiedä sen vertaakaan, mitä tarvitsee.

Lapsiperheessä ei milloinkaan pidetä koiraa, joka on purrut lapsia. Ei milloinkaan.

Koira piikille heti maanantaina. Selität lapsille, että äiti ja isä tekivät nyt vähän huonon ratkaisun, kun ottivat tällaisen nuoren kouluttamattoman uroskoiran. Jo se, että olet tuon koiran teille mennyt ottamaan, kertoo, kuinka paljon koirista ymmärrät.

aiheeseen liittyen kysyisin neuvóa! Miten meidän koiralta saisi opetettua sen hampaiden kokeilun pois. Näykkii ikävästi kokoajan ja jos kävellään/juostaan niin tarraa lahkeeseen kiinni. Tosi inhaa ja en haluaisi että jää tavaksi. Minulla pienenä ollut koira, mutta koskaan ei ollut tällaista ongelmaa sen kanssa. Ja on ihan kääpiökoirasta nyt kyse.

silti suhtaudun hieman rauhallisemmin ja tahdon kartoittaa tilannetta muidenkin mielipiteitten perusteella, jotta varmasti tulee kaikki vaihtoehdot punnittua, kuten se, että suosittelisitteko koiraa lapsettomille (kertoen koiran puremisesta) vai heti piikille? Kovin moni olisi samantien viemässä piikille ja se mietityttää.

Piikille ja heti. Ei purijaa pidä edes lapsettomille lähettää eteenpäin. Yksi vaihto jo tullut koiralle, nyt saa riittää.



Ainoa, mikä minua mietityttäisi, olisi, että miten saan haudattua sen koiran maaliskuussa... Pistäisin varmaan monen jätesäkin sisään jonnekin pihan perälle odottamaan roudan sulamista.



Ärsyttäviä tällaiset ap:n kaltaiset muka koiratietoiset ihmiset. Juuri heidän takiansa syntyy niitä ongelmakoiria.

on pentumaista käytöstä jonka saa kyllä aika hyvin pois ku omaa auktoriteettia. Yllensä jo voimaks ei pitäis riittää.

kuuluu niiden rotuominaisuuksiin. Ne helposti käyttävät sitä lapsien "opettamiseen" ja jos ne ovat pitkästyneitä, ne näykkivät myös. Esimerkiksi bordercollie on hyvä esimerkki paimenkoirasta, joka tarvitsee tosi paljon aktiviteettia pysyäkseen virkkuna ja kilttinä.

Emme asu Suomessa ja täällä siis löytökoira on kadulla ehkä viikon ja päässyt sijaisperheeseen jossa on koulutettu niin paljon kuin mahdollista.

Eläinlääkäri on ollut koko ajan sama ja kehunut koiraa paljon ja onhan se yleisesti ottaen ollut ns. hyvä koira.

Nyt kun koira puraisi niin toki koiran tulevaisuus on vaalaudalla ja asia pitää miettiä. Ensimmäisellä kerralla vaan oli kyse niin pienestä, että mietimme vahingon mahdollisuutta koiran innostumisen myötä ja koiralle tehty selväksi ettei niin toimita. Mutta, mutta... nyt menen ja kiitän kommenteista. On hyvä kuulla, että ettemme kenenkään mielestä toimi hätiköidysti kun koirasta päätämme luopua. Taidan soittaa tutulle eläinlääkärille ja kysyä jos tietäisikin koiralle sopivan paikan missä voisi vielä yrittää, ilman lapsia. Jos suosittelee ehdottomasti piikkiä niin sitten se. Kiitokset vielä kerran.

En ole paljon hullumpaa kuullut

Ei, tämä ei ollut paimenkoiran vahtimista/paimentamista vaan isottelua. Koira ulkoilee ainakin kuusi kertaa päivässä ja puuhaakin sille järjestetty ihan kiitettävästi (kaipaa paljon älyllistäkin haastetta).

että koiran perushoitoon kuuluu ulkoilu, ruokinta jne, mutta se ei tee koirasta "onnellista". Lähes poikkeuksetta on sanottava, että koira tarvitsee tiettyä kuria ollakseen onnellinen. Tätä ei voi yleistää, mutta mikäli koira on johtaja perheessä, sitä ei siis kouluteta tai johdeta, se tuntee olonsa jollain tavalla turvattomaksi. Ulkoilu, rokottaminen, ruokkiminen, leikkiminen jne ei ole koiran koulutusta eikä sillä ole mitään tekemistä koiran ahdistuksen kanssa. Koira voi ahdistua ja stressaantua muista tekijöistä, kuten siitä ettei se tiedä asemaansa perheessä eikä sillä ole selviä rajoja. Tasapainoinen koira tietää rajansa, asemansa sekä nauttii perheen arvostusta, rakkautta sekä väärin toimiessaan myös rangaistuksensa. Sen tulee kunnioittaa ihmisiä mutta ihmisten myös koiraa, joten myös koulutuksen jälkeen hyvin tehdyistä asioista tulee palkita sekä kiittä. Teidän tapauksessa nyt kiinnittäisin huomiota koiran koulutukseen, koiran ja lasten väliseen suhteeseen.



Miten olette suhtautuneet koiraan sen jälkeen kun se on purrut lapsia? Mitä olette siis tehneet?

Kuinka käytännössä koulutatte koiraa? Mitkä ovat tavat ja toimenpiteet?



Jos koira ei tiedä rajojaan eikä asioiden seurauksia, se voi olla ahdistunut ja stressaantunut. Tavat pitää olla selviä ja täsmällisiä, perheen jäsenillä ei saa olla erilaisia tapoja toimia. Vaikka teillä on aiemmin ollut koira, on tilanne nyt erilainen koska teillä on selvästi haasteellinen koira ja pieniä lapsia. Myös lasten tulee tietää miten koiran kanssa käyttäytyä ja kuinka toimia erilaisissa tilanteissa. Tällaiset erikoistapaukset ovat aina haasteellisia vaikka olisi ollut kuinka monta "tavallista" koiraa.



Toiselle kysyjälle, meidän pieni koira "uhmaiässä" näykki hampaillaan jatkuvasti. Ei siis purrut, mutta leikillään kävi hamuilemassa hampaillaan käsiä leikin lomassa sekä roikkui housun lahkeessa. En itse ole asiantuntija koirien suhteen, joten kysyin tuolloin neuvoa kasvattajalta ja kennelin pitäjältä. Hän sanoi, että koiralle täytyy tehdä selväksi ettei tuollainen peli vetele. Jouduin antamaan koiralle kunnolla "selkään" pari kertaa - kasvattajan ohjeen mukaan, en toki satuttanut, mutta jouduin fyysisesti näyttämään koiralle paikkansa jo komentamaan ääneen tarmokkaasti. Tätä monesti jatkamalla ja rangaistuksia antamalla koira oppi ettei hampaita tule käyttää. Vaatii pitkään pinnaa, jatkuvia toistoja mutta se toimi. Toki eroja on roduittain ja koiran persoonasta riippuen - meillä on todella kovapäinen piski, mutta nykyään on varsin edustuskelpoinen ja silti omaluonteinen yksilö :) Kasvattaja minulle sanoi, että koira on parhaimmillaan mikäli sillä on rajoja mutta se saa kuitenkin toteuttaa omaa luonnettaan.



nro 14

Ensinnäkin, miksi ihmeessä lapsille ei ole opetettu että koirilta ei IKINÄ mene lapsi ottamaan mitään pois?! Ei vaikka koira olisi kuinka hyvin koulutettu, ja varsinkaan ei, jos koira on vielä keskenkasvuinen, heikosti koulutettu (vasta noin 2-4 vuotiaasta koirasta rodusta riippuen voi puhua hyvin koulutettuna!) ja löytökoira!!!



Toiseksi, miten olette opettaneet tuota, että lapsi saisi ottaa mitä tahansa koiralta ilman että koira reagoisi?



Minusta suurin ongelma tässä on vanhemmat, jotka eivät tiedä ilmeisesti koirista hölkäsen pöläystä... Otetaan tuntemattoman taustan omaava koira pikkulasten kanssa asumaan, kuvitellaan että murrosikäinen koira oppisi parissa kuukaudessa uudet säännöt ja kaiken lisäksi päästetään lapset vapaasti mellastamaan koiran kimppuun.



Älkää enää hankkiko koiraa, ennen kuin todellakin tiedätte paljon enemmän kasvatuksesta, koulutuksesta ja etenkin koiran kanssa toimimisesta ja lapsenne ovat sen ikäisiä että he osaavat käyttäytyä oikein. Ja muista että Lassie oli vain elokuvaa, oikeasti koirat eivät ole sellaisia..!

ja sen löytävä huolehtii pennuille kodin eli ei ole "hengaillut" kadulla. Onhan toki niitäkin tapauksia, mutta sellaista en ottaisikaan.

että mikäli päätätte luopua koirasta on se täysin ymmärrettävää. kirjoitin tuon pitkän asian siksi, että mikäli päätätte pitää koiran, tulee sen kouluttamiseen kiinnittää huomiota. Itsekään en olisi pätevä kouluttamaan "erikoiskoiraa, joten teidänkin asuinseudulla varmasti olisi koirakouluja tai muita vastaavia. Mutta kuinka tahansa päätättekin niin hyvää jatkoa!



nro 14

luopuisin siitä heti.

ja sen löytävä huolehtii pennuille kodin eli ei ole "hengaillut" kadulla. Onhan toki niitäkin tapauksia, mutta sellaista en ottaisikaan.

Missä te oikein asutte? Omalla toiminnallanne tuette sitä, että joku edelleenkin tulee jättämään koiranpentuja kaduille. Hirveää luettavaa.

Meillä koira ottaa joskus suuhunsa lasten leluja. Lapsemme napakasti sanoen pyytää koiraa antamaan lelun takaisin. Lähes aikan koira irroiitta lelun maahan. Jos ei irroita, lapsi ottaaa lelusta kiinni ja pyytää uudestaan. Aina ovat lelut saaneet.

Miksi ei saisi ottaa pois. Mielestäni lapsi näyttää tässä oman asemansa koiraan nähden.

Standardi pitäisi olla se, että lapsi voi vaikka työntää kätensä koiran suuhun, eikä ole mitään vaaraa. Ja lapsen pitää voida ottaa myöskin koiralta ruokakuppi pois ilman minkäänlaisia murinoita.

Moni tekee ihan ihmeellisiä omia johtopäätöksiään tilanteesta ja sen perusteella arvostelee.



Koiran tausta siis ei ole kovin hämärän peitossa sillä kuten aiemmin mainitsin, on viettänyt elämäänsä sijaisperheessä.

Nimenomaan myös sanoin, että perustarpeet eivät ole kouluttamista, mutta totesin asioiden olevan niin ettei koiralla ainakaan ole mitään ahdistumiseen viittaavaa tmv.

Lapset eivät kiusaa koiraa ja asiahan on niin, että koira EI saa älähtää lapselle, vaikka lapsi veisi siltä herkkupalan suusta. Piste. lapset ovat koiraa ylempänä ja nyt se selvästikin koittaa hyppiä silmille. Tietyissä rajoissa se on tuon ikäiselle koiralle tyypillistä koittaa päästä pomoksi, mutta tätä en siis hyväksy minä eikä mies.



Nyt en tosiaan jaksa enempää aiheesta väitellä ja kiitän asiallisista vastauksista.

meillä lapset voi vaikka kyynärän laittaa koiran suuuhun, ottaa ruokakupin pois, napata luun suusta jne. Sen olemme toki opettaneet, ettei lapsen missään tapauksessa saa kiusata koiraa!!!

Lapset on näyttäneet koiralle yhdessä mieheni kanssa,mitä lapset saa koiralle tehdä. Tästä on koiran turha protestoida.

Jos koira ei tietäisi rajojaan, en voisi kuvitellakkaan jättäväni koiraa ja lapsia keskenää kotiin.