syy miksi suomessa ei olla niin hirveän sosiaalisia

joka tekis vapaaehtoistyötä. Kertokaa te esimerkkejä. Millaista vapaaehtoistyötä te teette?

joka EI tekisi vapaaehtoistyötä, ainakin silloin tällöin.

Mitä ihmettä on amerikkailainen vapaaehtoistyö?

Tilanne vaihtelee jonkin verran osavaltioittain, mutta esim. tristate-alueella (NY, NJ, CT) palkkaverotus ei kovin paljoa Suomesta poikkea ja alueilla, joilla on hyvät julkiset koulut, kiinteistöverot ovat korkeat - perus omakotitalosta joutuu maksamaan viisinumeroisen summan vuodessa. Veroa menee liittovaltiolle, osavaltiolle ja kunnalle.

Ja kun otetaan huomioon, että Suomessa vapaaehtoistyö tehdään vielä tulosiirtojen PÄÄLLE, niin en menisi jenkkinä aivan hirveästi kehuskelemaan.

eikä lomia ole kovin paljon. 3,5 vuodessa en ole ehtinyt tylyjä ihmisiä tavata.

Sinulle tekisi hyvaa matkustella vahan NYC:n ulkopuolella, taalla on koko suuri USA.

ala maalata kauhukuvia Kansasin kivaarimiehista, joku voi sen ottaa totena.

t. monta vuosikymmenta USA:sa asunut maan kansalainen joka on kolunnut melkein joka kolkan.

USAssa vapaaehtoistyötä tekevät kaikki lapsista vanhuksiin. Koulusta ei edes valmistu ilman, että on tehnyt community workkinsä hyväksytysti. Jotkut tekevät vain minimin joka sekin vastaa 2 kk työpanosta, jotkut tuhansia tunteja vuodessa. Ei Suomessa ole mitään sinnepäinkään.

Olen asunut USAssa 16v, neljassa eri osavaltiossa, en ole viela koulua nahnyt jossa vaapaehtoistyo olisi peruskoulussa tai lukiossa pakollisena! Totta on etta taalla monet tekevat vapaaehtoistyota, mutta pakollista se ei todellakaan ole. En osaa Suomen tilanteeseen ottaa kantaa kun en ole Suomessa asunut pitkaan aikaan.

filantroopeista ja vapaaehtoisista avustajista. Suomessa heikoista huolehtiminen on perustunut (tosin Jyrki purkaa, minkä ehtii) ajatukseen tulonsiirroista.



Tyhmempikin tajuaa, kumpi verkko on kattavampi.

Koko hyvinvointiyhteiskunta perustuu sosiaalisuudelle. Lisäksi suomalaiset tekee ENITEN vapaaehtoistyötä koko läntisessä maailmassa. Rupattelu on enemmän tapakulttuuria kuin sosiaalisuutta.

USAssa vapaaehtoistyötä tekevät kaikki lapsista vanhuksiin. Koulusta ei edes valmistu ilman, että on tehnyt community workkinsä hyväksytysti. Jotkut tekevät vain minimin joka sekin vastaa 2 kk työpanosta, jotkut tuhansia tunteja vuodessa. Ei Suomessa ole mitään sinnepäinkään.

Koko hyvinvointiyhteiskunta perustuu sosiaalisuudelle. Lisäksi suomalaiset tekee ENITEN vapaaehtoistyötä koko läntisessä maailmassa. Rupattelu on enemmän tapakulttuuria kuin sosiaalisuutta.

nimittäin pienillä eleillä ON merkitystä! On tosi outua, että edes katsota vaikkapa töissä vastantulijaa tai tervehditä :(

me olemme sosiaalisia omalla tavallamme, ei amerikkalainen sosiaalisuus välttämättä tarkoita mitään myönteistä. Se jos hymyilee iloisesti puhuessaan, ei ole muuta kuin esittämistä. Sitäkö kaipaat?

Suomalainen ei ole sosiaalisuutta nähnytkään ja amerikkalainen sosiaalisuus on luontevaa, siihen kasvetaan ihan pienestä pitäen. Hymyily ei ole teeskentelyä, kuten ei sekään, että ohjeet annetaan myönteisessä hengessä. Suomalainen on sosiaalinen vain kun naapuri rakentaa omalle tontille tai tulee tarve puukottaa heimoveli tai exä.

amerikkalaisuus on ihan eri laji kuin suomalaisuus me olemme sosiaalisia omalla tavallamme, ei amerikkalainen sosiaalisuus välttämättä tarkoita mitään myönteistä.

Se jos hymyilee iloisesti puhuessaan, ei ole muuta kuin esittämistä. Sitäkö kaipaat?

Kenties osa kokemuksista kuitenkin perustuu yksilöiden välisiin eroihin. Mutta kyllähän täällä joka kerta ulkona liikkuessa tulee juttua ihmisten kanssa. Manhattanilla ei tietenkään hölötellä niin paljon, mutta noin yleisesti.

Siitä olen samaa mieltä, että esim. Kansasin sivuteillä voipi tulla ukkoja haulikko tanassa vastaan ihan siinä missä pohojammaalla kirvestä heristäen.

Kulttuureissa on eroja ja amerikkalaiseen kuuluu, että tervehditään ja ollaan kohteliaita ja hymyillään ja muistetaan juttukaverin nimi. Suomalainen hiljaisuus naama peruslukemilla tulkitaan helposti tylyydeksi.

Itse asiassa en usko tuota kliseetä siitä, että suomalaiset olisivat jotenkin epäsosiaalinen kansa.

Emme lepertele kohteliaisuuksia tai käytä puhuttelussa toisen etunimeä. Ne ovat kuitenkin enemmän kulttuurinen TAPA olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa kuin merkki jostain erosta sosiaalisissa taidoissa sinänsä.

Sitä paitsi kyse on monasti myös yleistyksistä, joissa heijastuu vain tietyn kansanosan tavat. Yhdysvalloissa asuneena voin sanoa, että kyllä sieltäkin löytyy hyvin erilaisia ihmisiä ja seutuja. New Yorkissa on hyvin vaikea solmia ystävyyksiä, eikä outojen ihmisten kanssa oteta edes katsekontaktia kunnolla. Syrjäseudulla voidaan olla hyvin sisäänpäinlämpiäviä. Jne. Eli aika vastaavia eroja kuin Suomessa stadin ja Perä-Miukkulan välillä.

eli ihan pienestä pitäen kasvetaan sosiaalisuuteen, on laajat ystäväpiirit, naapurien kanssa ollaan tekemisissä, elämä on kaiken kaikkiaan paljon yhteisöllisempää. Suomessa viis veisataan naapureista ja korkeintaan valitetaan jos sieltä kuuluu melua tai niiden komposti haisee liikaa, sukulaisiin on pantu eri syistä välit poikki eikä ystäviä ole kun ollaan muutettu kotiseudulta 10 v sitten Nurmijärvelle eikä uusia kamuja ole löytynyt.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus epäilemättä tekee tulevista suomalaispolvistakin sutjakoita sosiaalisissa suhteissaan, eikös niin ; )

syy miksi suomessa ei olla niin hirveän sosiaalisia voisi olla vaikka se että esim. amerikassa jo kouluissa lapset osallistuvat moniin eri kerhoihin ja harrastusjuttuihin koulupäivän puittessa. sitä kautta sosiaalinen kanssakäyminen vahvistuu jo iässä missä sosiaalisia taitoja harjoitellaan.

suomessa koulun jälkeen kotona läksyt ja ehkä jollekin kaverille

Ptää todellakin paikkaansa. Tässä ote Anne Yeung:in tutkimuksesta:

"Suomalaisten vapaaehtoistoiminnan osallistujamäärät ovat korkeammalla tasolla kuin useissa muissa maissa kuten Saksassa, Irlannissa, Ranskassa tai Japanissa. Kansainvälisessä mittakaavassa korostuu erityisesti suomalaisten vapaaehtoistoimintaan käyttämä aika, joka on enemmän kuin vapaaehtoisuuden kärkimaissa USA:ssa ja Kanadassa. Suomalaiset käyttävät vapaaehtoistoimintaan keskimäärin lähes 18 tuntia kuukaudessa. Nuoret (15-24 -vuotiaat) sekä iäkkäimmät osallistuvat tätäkin enemmän eli noin 20 tuntia kuukaudessa."



Lisää linkistä: http://www.kansalaisfoorumi.fi/sivu.php?artikkeli_id=108



Mä elän hyvin sosiaalisessa maailmassa. Joka päivä esimerkiksi juttelen naapureiden kanssa ja autamme toisiamme. Olen koko ikäni toiminut järjestöissä ja tehnyt vapaaehtoistyötä. Samoin on perheeni ja ehdottomasti suurin osa ystävistäni.



Kun joku väittää, että suomalaiset eivät välitä toisistaan, mulle tulee aina vähän epätodellinen olo. Suomalaisethan just välittää toisistaan. Millaisessa maailmassa, ja miten, elää se joka ei tätä huomaa? Eikö hän itse koskaan tee mitään muiden hyväksi, vai miten on mahdollista, ettei hän ole törmännyt niihin satoihin tuhansiin ihmisiin, jotka tekevät vapaaehtoistyötä joka ikisessä aikuisen ihmisen elämänvaiheessa?



Hulluinta mitä olen kuullut, on erään äidin purkaus ihmisten itsekeskeisyydestä MLL:n perhekahvilassa. Siinä hän istui vapaaehtoisten pyörittämässä kerhossa juomassa vapaaehtoisen keittämää kahvia, ja mäkätti kuinka ihmiset ei viitsi tehdä mitään toisten eteen. Jotkut ne vaan elää eri todellisuudessa.

maailmalla ollaan sosiaalisia ainoastaan siksi, että siinä voi olla rahaa. Ihmisistä ollaan kiinnostuneita alunperin siksi, että toiset ihmiset nähdään ensisijaisesti ansaintamahdollisuuksina. Tämä on esim. Afrikassa sosiaalisuuden tärkein syy ja varmasti Amerikassakin jossain määrin. Suomessa taas on Kela, joten kenenkään ei tarvitse olla muista kiinnostunut.

Afrikassa perhe on tärkeä ja rahan vainu niistä suhteista on kaukana.

sosiaalisuutta jota osoitetaan perheeseen kuulumattomille. Siitähän tässä on ollut kyse koko ajan.

Mitähän kaikkea tuohon "vapaaehtoistyöhön" on laskettu kuuluvaksi? Urheiluseuroissa jne. harrastaminen ja harkkamatkat? Kavereiden kanssa hengailu? Kotityöt? Naapurin kanssa juttelu? Lasten kuljettaminen virikehoitoon ja takaisin?

Ptää todellakin paikkaansa. Tässä ote Anne Yeung:in tutkimuksesta:

"Suomalaisten vapaaehtoistoiminnan osallistujamäärät ovat korkeammalla tasolla kuin useissa muissa maissa kuten Saksassa, Irlannissa, Ranskassa tai Japanissa. Kansainvälisessä mittakaavassa korostuu erityisesti suomalaisten vapaaehtoistoimintaan käyttämä aika, joka on enemmän kuin vapaaehtoisuuden kärkimaissa USA:ssa ja Kanadassa. Suomalaiset käyttävät vapaaehtoistoimintaan keskimäärin lähes 18 tuntia kuukaudessa. Nuoret (15-24 -vuotiaat) sekä iäkkäimmät osallistuvat tätäkin enemmän eli noin 20 tuntia kuukaudessa."

Lisää linkistä: <a href="http://www.kansalaisfoorumi.fi/sivu.php?artikkeli_id=108" alt="http://www.kansalaisfoorumi.fi/sivu.php?artikkeli_id=108">http://www.kansalaisfoorumi.fi/sivu.php?artikkeli_id=108</a&gt;

Mä elän hyvin sosiaalisessa maailmassa. Joka päivä esimerkiksi juttelen naapureiden kanssa ja autamme toisiamme. Olen koko ikäni toiminut järjestöissä ja tehnyt vapaaehtoistyötä. Samoin on perheeni ja ehdottomasti suurin osa ystävistäni.

Kun joku väittää, että suomalaiset eivät välitä toisistaan, mulle tulee aina vähän epätodellinen olo. Suomalaisethan just välittää toisistaan. Millaisessa maailmassa, ja miten, elää se joka ei tätä huomaa? Eikö hän itse koskaan tee mitään muiden hyväksi, vai miten on mahdollista, ettei hän ole törmännyt niihin satoihin tuhansiin ihmisiin, jotka tekevät vapaaehtoistyötä joka ikisessä aikuisen ihmisen elämänvaiheessa?

Hulluinta mitä olen kuullut, on erään äidin purkaus ihmisten itsekeskeisyydestä MLL:n perhekahvilassa. Siinä hän istui vapaaehtoisten pyörittämässä kerhossa juomassa vapaaehtoisen keittämää kahvia, ja mäkätti kuinka ihmiset ei viitsi tehdä mitään toisten eteen. Jotkut ne vaan elää eri todellisuudessa.

Afrikassa perhe on tärkeä ja rahan vainu niistä suhteista on kaukana.

Lopuille näytetään viidakkoveistä tai Kalashnikovia. Ja jos oma suku sattuu pääsemään valtaan, kaikki rahat ryöstöviljellään ja siirretään Sveitsiin.

Se siitä yhteisöllisyydestä. Valitettavasti tämä ei ole edes ennakkoluulo.

Ja kun otetaan huomioon, että Suomessa vapaaehtoistyö tehdään vielä tulosiirtojen PÄÄLLE, niin en menisi jenkkinä aivan hirveästi kehuskelemaan.

Täytyy muistaa, että noi luvut on keskiarvoja, ja vapaaehtoistyön määrä lisääntyy kun elämäntilanne sen sallii, ja vähenee siinä elämänvaiheessa kun aikaa on muutenkin vähän. Esimerkiksi oppilasjärjestön tai urheiluseuran aktiivilla noi tunnit ylittyy todella helposti. Mut kyllä noi luvut tukee mun arkikokemusta vapaaehtoistyön määrästä. Omat tuntimääräni ovat; 2*viikossa 2 tuntia äitipiirin vetämistä + 6 tuntia kuukaudessa yhdistystoimintaa. Monet kaverini käyttävät paljon aikaansa esimerkiksi lasten harrastusten varojenkeruutoimintaan, istuvat yhdistysten hallituksissa tai toimivat nettivastaavina. Täytyy muistaa että esimerkiksi urheiluseurojen työ on lähes täysin vapaaehtoistyötä, samoin seurakunnissa tehdään paljon palkatonta työtä. Ihmiset ei useinkaan pidä mitään melua tekemästään vapaaehtoistyöstä, koska sitä pidetään niin itsestäänselvänä osana elämää.

[i Lopuille näytetään viidakkoveistä tai Kalashnikovia. Ja jos oma suku sattuu pääsemään valtaan, kaikki rahat ryöstöviljellään ja siirretään Sveitsiin. Se siitä yhteisöllisyydestä. Valitettavasti tämä ei ole edes ennakkoluulo.

[/quote]

he lakkoilevat hienosti yhteishengellä, pitävät puolensa.

Ovat kovin ystävälisiä ja herttaisia ja sydämellisiä

sinun pitää vain muistaa heidän tavan mukaan huomioida vanhat ihmiset jos joukossa sellainen on.