Miten suhtautua vanhempana, kun yksi lapsi "terrorisoi" koko harrastusryhmää?

mutta en tiedä, mitä MUUT vanhemmat voi asialle tehdä, paitsi ehkä ottaa lapsensa harrastuksesta pois? Kyllä se on ennen kaikkea ohjaajan ja ko. lapsen vanhempien välinen asia.

asialliseen sävyyn. Ohjaaja sitten hoitaa asian loppuun, eli joko lapsi kuriin tai ulos ryhmästä. Vaihtoehtoisesti vanhempi voi viedä lapsensa muualle harrastamaan.

antavat periksi?



Kyllä ihmettelen tällaista asennetta, ja pidän suorastaan tossukkamaisena.



Jos lapsemme sattuvat samaan ryhmään, poikani on tavallinen hyväkäytöksinen ja innostunut lajista, ja siellä joku hankala lapsi jota ei saada kuriin, ja joka ei edes ole kovinkaan kiinnostunut asiasta, niin en todellakaan vie poikaani muualle harrastamaan.



Otan asiallisesti asian esille ohjaajan kanssa, jos ei asia korjaudu en kaihda puhumista seuran johtajille enkä lapsen vanemmille. t'ämä siis tapauksessa, että asiaa ei saada ruotuun säällisen ajan kuluessa.

Moniin harrastuksiin vanhemmat eivät pääse seuraamaan. Meillä poika yrittää välillä terrorisoida harkkoja, varsinkin, jos vetäjä ei ole tuttu vakituinen vaan joku sijainen. Lapselle on tehty hyvin selväksi, että toisten harkkoja ei häiritä - jos ei ole kunnolla, niin joutuu itse pois.



Tiedän olevani todella tiukkis joissain asioissa, ja tämä on niistä yksi. Onnekseni pääsen seuraamaan harjoituksia, ja pääsen vaikka itse hakemaan lapseni joukosta pois, jos ohjaaja ei saa hänestä otetta. Kerran olen niin tehnytkin. Ohjaaja oli ihan tyytyväinen, kun hänen kanssaan asiasta puhuin. Eikä hän edes kokenut, että lapseni olisi liikaa mekastanut. Tunnen vaan omani niin, että tiesin homman paisuvan, jos sitä ei olisi katkaissut.



Minulle ei tulisi mieleenkään, että muiden pitäisi etsiä uusi ryhmä, jos oma lapseni häiritsisi toisten harjoittelua.

curling, curling...



Eiköhän se ohjaaja hoida tämän tilanteen lapsen ja lapsen perheen kanssa. Tuskimpa sinne muiden vanhempien nokkia tarvitaan. Toisaalta, aina kaikki ei elämässä mene niinkuin sitä haluaisi, työpaikalla tai luokalla voi olla epämiellyttäviä ihmisiä ja kaikesta huolimatta myös heidän kanssaan on opittava tulemaan toimeen. Ei silloin auta että äiti soittelee pomolle, että meidän Maija ei tykkää siitä ja siitä kollegasta. Voisiko tässäkin nähdä kasvunpaikan myös omalle lapselle sen sijaan, että yrittää poistaa esteen lapsensa harrastamisen tieltä?

saavat vapaasti mellastaa sekä koulussa,että harrastuksissa ja muiden pitää vain sopeutua...

Eiköhän hän hoida tilanteen. Muut lapset ei siitä varmaan kuole jos yksi lapsi silloin tällöin vaikkapa juoksee jos pitäisi hyppiä tai istua paikallaan.

Kukaan tässä ketjussa ei ole kehottanut antamaan periksi. Pointti on siinä, että häirikkölapsen hillintä harrasteryhmässä ei ole vanhemman vaan ohjaajan homma - jos seura ja valmentaja eivät näe "häirikköä" ongelmana, vanhempi ei ovi tehdä asialle mitään.



Ohjaaja/valmentaja on se, joka on läsnä aina kun lapset ovat koolla, näkee, mitä tapahtuu, ja voi puuttua siihen. Harrasteryhmä eroaa kolusta siinä, että aika, paikka ja toiminta on niin rajattua, että mahdolliset häiriköt nousevat helpommin esiin - riehuja jopa välttämättä.



Vanhempi on harrasteen suhteen aina toisen käden tiedon varassa, eikä hänellä ole pitkän päälle fiksuja tapoja puuttua asiaan. Vanhempi ei voi tietää, onko häirikkö oikeasti kaikkia häiritsevä ja asiallisen keskustelun jälkeen keinoja vaikuttaa ei ole. Puhelinhäiriköinnillä saa aikaiseksi lähinnä sen, että oma lapsi lentää seurasta. Jos ei siis voida todeta, että ohjaaja on epäpätevä, pelimerkit on käytetty.



Harrasteryhmä poikkeaa koulusta myös siinä, että jos joku lapsi on niin hankala, ettei ohjaaja/valmentaja osaa häntä hillitä, mikään ei velvoita katselemaan tuota lasta kovin pitkään. Jos siis lapsi on vielä ryhmässsä, ohjaaja (joka on paikalla myös silloin kun ap ei ole) varmasti kokee, että hänellä on vielä auktoriteettia lapseen ja että lapsen häiriköinti ei ole kovinkaan valtaisa ongelma.

toimin samanlaisessa tilanteessa siten että keskustelin "häirikön" vanhempien kanssa asiasta ja sovimme että mikäli poika ei ala käyttäytymään niin ei voi enää tulla, oli monta viikkoa pois sitten äiti tuli kysymään, että voisiko kokeilla uudestaan kun lapsi oli luvannut olla kunnolla ja tietenkin sai tulla mutta ei siitä mitään tullut joten pojalle annettiin "porttikielto"! ja kyseessä oli kuitenkin jo 8 vuotias.. Ja lapsen käytös oli väkivaltaista joten en ohjaajana voinut ottaa riskejä että satuttaa toisia lapsia ja olemme vieläkin väleissä kyseisen äidin kanssa:)

mutta pojilla tietty fyysisyys, töniminen yms kuuluu asiaan. Tytöt juoruilevat sitten selän takana, pojat selivättävät asiat heti (joskus hieman väkivaltaisestikin). Meidän naisten on joskus vaikea tajuta sitä.

saavat vapaasti mellastaa sekä koulussa,että harrastuksissa ja muiden pitää vain sopeutua...