Äitien vapaa-aika ystävien kanssa?

ystävien kanssa on joko mies ja-tai lapset mukana myös ;-).

usein. yksi päivä kerran kuussa.

Viettääkö miehenne myös yhtä vähän/paljon aikaa omien ystäviensä kanssa? Vai onko se niin että äidiltä jää kaverit vähemmälle kuin miehellä?

Meillä sovittu että mä saan lapsetonta aikaa vähintään 4 tuntia viikossa, välillä kerralla välillä pätkissä. Välillä vietän sen ommellen, lukien yms, kotosalla, yleensä kyllä treffaan kavereita, käydään leffassa tai kahvilla tms. Miehellä menee saman verran viikossa sähly treeneihin, joten siitä tuo 4 tuntia (tasa jako), Ja tietyst se että lapsi on vielä täys imetyksellä niin alkaa mulla pidemmässä ajassa tulemaan epämukava olo

minä käyn kävelyllä ja mies saunomassa.

Lisäksi kerran kuussa tyttöjen ilta baarissa ja miehen kanssa käydään myös ulkona kerran kuussa. Mies käy joskus katsomassa jonkun matsin baarissa, muuten viihtyy paremmin kotona. Työ väsyttää kuulemma, ei jaksa lähteä.



Eli itseasiassa meillä minä käyn eri paikoissa ilman perhettä useammin kuin mies.

lapsetonta aikaa töissä. Illat ovat niin lyhyet, kun viiden jälkeen tulee kotiin. Tapaan ystäviäni ilman lapsia noin kerran kuussa/kuudessa viikossa ja yleensä mennään syömään ja joraamaan. :) Ystäviä tavataan perheen kanssa ehkä joka toinen viikko tai silleen.

koskaan! kerran vuodessa olen käynyt baaristelemassa jonkun tutun kans. Mies käy kavereiden luona jos tarvii jotaki esim apua tietokoneen kans ja miehen kaverit käy sillon tällön meillä!

sillonhan se on paljon, mutta sen jälkeen kun lapsen hoidosta hean niin en yhtään. Tai siis todella harvoin.. kerran pari kk. Muuten nähdään mutta lasten kanssa...

käydä heidän kanssaan lenkillä tai konserteissa tai kuka missäkin

Esikoisen syntymän jälkeen en ole tavannut kavereitani koskaan ilman, että vähintään lapset ovat mukana. Joskus on mieskin, mutta yleensä minä ja lapset. Käymme ystävieni ja kavereideni kanssa kahvilla, kävelyillä, kesäisin piknikillä, uimarannalla, kyläilemässä puolin ja toisin. Näin on ollut pian viisi vuotta, ja varmaan tulee jatkossakin olemaan. Iltakuuden jälkeen mun lähteminen minnekään on ihan sula mahdottomuus - ensin mieheni oli sitä mieltä, ettei hän mitenkään saa esikoista nukkumaan, joten mun täytyy tehdä se kuitenkin, ja sitten voin lähteä. No, käytännössä hän alkoi kuitenkin joka kerta, kun olin jonnekin lähdössä, murehtia, ettei hän mitenkään selviä, jos esikoinen herääkin, ethän sä voi lähteä... ehkä olen liian nynny ja kiltti, mutten sitten koskaan lähtenyt. Nyt kun lapsia on kaksi, mieheni mielestä on ihan käsittämätöntä, miten voin edes kuvitella, että hän voisi saada kaksi lasta nukkumaan ilman mun apuani, ja eihän hän mitenkään selviä, jos ne vaikka sattuvat heräämään samaan aikaan. Edelleen olen liian kiltti ja nynny, enkä lähde minnekään. Olen jo oikeastaan luovuttanutkin, menettänyt toivoni siitä, että minä joskus muka pääsisin jonnekin yksin, tai kavereiden kanssa ilman lapsia.



Ei miehenikään nyt ihan päättömästi juokse kavereidensa kanssa, mutta häneen ei päde samat asiat kuin minuun. Mulla ei siis ole mitään ongelmia saada lapsia nukkumaan, vaikka olenkin illan yksin, tai pärjätä yöllä, vaikka molemmat heräisivät samaan aikaan mun yksin ollessani, joten mies pääsee menemään enemmän. Toisaalta menisi kai tuo ihan yhtälailla vaikka yrittäisinkin kieltää tai estää. Käytännössä hän käy kuitenkin vain kerran, korkeintaan kaksi kuussa, joskus ei ollenkaan, eli vuodessa ehkä kymmenisen kertaa ulkona kavereidensa kanssa. Nämä kavereiden tapaamiset ovat aina ilta-/yöaikaan, viikonloput mies viettää kotona perheen kanssa. Samoja kavereita mies näkee kyllä töissä/opiskeluissa, muttei se ole samanlaista vapaa-ajanviettoa kuin tuo muu, ymmärrän sen kyllä. Nämä kaverit eivät myöskään koskaan kyläile meillä, mies ei varmaan ole koskaan kutsunut enkä tiedä haluaisivatko tullakaan vaikka kutsuisi.

Mä pyrin käymään yhden ystävän kanssa urheilemassa kerran viikossa viikonloppuna päiväuniaikaan.



Sitten näen isommalla joukolla ystäviä ehkä 6-8 kertaa vuodessa. Pyrin yleensä loma-aikoina näkemään enemmän.



Töissäkäyvänä ei oikein viitsi lähteä iltaisin yhtään mihinkään ilman lapsia.



Sen sijaan mä näen melkein joka viikonloppu joko kylässä tai puistossa ystäviä ja lapsia.

kavereita näen harvemmin, mutta mies vielä harvemmin omiaan. Mutta kun nähdään niin kahvistellaan, mennään salille, tehdään ruokaa, ulkoillaan, käydään leffassa, shoppaillaan käydään baarissa jne. Näen omia kavereita ehkä 2 kertaa kuussa, joskus enemmän.

Ehkä noin kerran kahdessa kuussa käydään jossain ulkona kavereiden kanssa. Itse käyn jumpassa 3x vko, joskus joku kaverini tulee mukaan mutta harvemmin niin. Tapaan kavereita päivisin lasten kanssa.

Ehkä kerran viikossa keskimäärin 2-3 h, joinain viikkoina useammin, sitten saattaa taas mennä kuukausikin etten tapaa ketään aitoa omaa ystävääni, vaan pelkästään lasten kavereiden vanhempia, naapureita, duunikavereita tmv.