Työhaastattelusta - miten vastata, kun kysytään lapsista?

Googlettamalla löytyy useampikin malli, joissa mm. näin HENKILÖTIEDOT Nimi, syntymäaika ja –paikka ja perhesuhteet.

mutta omaakin järkeä saa käyttää, Googlella nyt löytyy, mitä tahansa. Itse en lapsia mainitse cv:ssä, koska minusta ansioluettelooni eivät perhesuhteeni liity millään tavalla. Ja kyllä, minulla on kokemusta siitä, miten lupaavasti alkaneet rekrytointiprosessit (näitä on useita) kummasti ovat katkenneet kuin seinään, kun on puhe tullut lapsista. "Ai sulla on pieniä lapsia". Mitä pienempi firma, sen isommin vaikuttaa, onko lapsia vai ei. Isoissa ei niin tuota kytätä (jollei ko. yksikössä ole huonoja kokemuksia pienten lasten äitien jatkuvista poissaoloista). Näin se valitettavasti vaan on. Siksi en korosta lapsiani cv:ssä ja laitontahan niistä olisi kysyäkin. Miksi siis antaisin itsestäni sellaisia tietoja haastattelijalle vapaaehtoisesti, joita on hänen on LAITONTA minulta kysyä? Tyhmyydestä sakotetaan.

En itse edes halua työpaikkaan, jossa lapset ovat ehdoton este.

Lapsia ei ole pakko laittaa cv:n Mutta olen laittanut ne silti siihen, erittäin lyhyesti, syntymävuosien kanssa. Eikä muuta mainintaa. En jaksa raahautua haastatteluun jossa sitten haluavatkin ehdottomasti lapsettoman ihmisen (mistä syystä nyt ikinä). Niin näin rekrytoija näkee saman tien että minulla on lapsia. Tietääpi ainakin rehellisesti missä mennään. Enpä silti ole jäänyt työttömäksi, aina on löytynyt töitä. Harrastuksia en laittanut yhteen aikaan, koska olisi sitten pitänyt jatkaa CV:tä toiselle sivulle :-) Ja sitä kyllä sitten kysyttiin ihan haastattelussa. Harrastuksiin ei sitten kannata laittaa mitään liian erikoista mutta ei myöskään mitään liian ympäripyöreitä. Siitä vähän saa osviitta minkälainen ihminen on, ja sopiiko hän tiimiin.

Ja muuten yhtä lailla laitonta on työnantajan etsiä niitä tietoja FB:stä kuin kysyä haastattelussa.

Ai mutta eihän nykyään tarvii kysyä, kun on Facebook!

lasta, ja on kutakin hoitanut kotona vaikka pari vuotta, niin onhan siinä CV:ssä pakosti sitten työhistoriassa joko kahden vuoden "aukkoja" tai sitten tosiasioiden väärentämisen makua tyyliin "kuusi vuotta työkokemusta edellisessä työpaikasta", josta oikeasti on ollut varsinaisessa työelämässa vaikka vuoden tai kaksi ja muun ajan hoitovapaalla kotona. Minä ainakin olen laittanut CV:hen työsuhteiden väliin esikoisen kanssa kotona viettämistäni 2,5 vuodesta "1.2.2002-30.7. 2004 äitiys- ja vanhempainvapaa"-merkinnän. Ymmärrän, etteivät tulevat lapsentekohaaveet kuulu työnantajalle (rekrytointipäätöstä ei saa tehdä sen perusteella, jääkö hakija mahdollisesti pian vanhempainvapaalle), mutta kai nyt työnantajalla on oikeus saada tietää tarkkaan, kuinka paljon TYÖkokemusta hakijalla on taustallaan? - Ja paremmaltahan se CV:ssä näyttää, että parin vuoden "loma" on ollut vanhempainvapaa, ei esim. työttömyys tai sairausloma. Voihan hakijalta kysyä sitäkin, missä hän asuu ja omistaako hän auton. Mitenkäs tämä sitten vaikuttaa? - Ei kai työnantajalle pitäisi kuulua, miten hakija työpaikalle tulee ja kauanko siihen kestää. Harrastuksia ja vapaa-ajanviettotapojakin usein kysytään. Miksi? Itse olen luullut, että siksi, että saataisiin yleinen kuva hakijan persoonasta.

Googlettamalla löytyy useampikin malli, joissa mm. näin

HENKILÖTIEDOT

Nimi, syntymäaika ja –paikka ja perhesuhteet.

mutta omaakin järkeä saa käyttää, Googlella nyt löytyy, mitä tahansa. Itse en lapsia mainitse cv:ssä, koska minusta ansioluettelooni eivät perhesuhteeni liity millään tavalla. Ja kyllä, minulla on kokemusta siitä, miten lupaavasti alkaneet rekrytointiprosessit (näitä on useita) kummasti ovat katkenneet kuin seinään, kun on puhe tullut lapsista. "Ai sulla on pieniä lapsia". Mitä pienempi firma, sen isommin vaikuttaa, onko lapsia vai ei. Isoissa ei niin tuota kytätä (jollei ko. yksikössä ole huonoja kokemuksia pienten lasten äitien jatkuvista poissaoloista). Näin se valitettavasti vaan on.

Siksi en korosta lapsiani cv:ssä ja laitontahan niistä olisi kysyäkin. Miksi siis antaisin itsestäni sellaisia tietoja haastattelijalle vapaaehtoisesti, joita on hänen on LAITONTA minulta kysyä?

Tyhmyydestä sakotetaan.

Mielelläni jättäisin lapset mainitsematta, luulen, ttä juuri se on syy miksi en töitä saa. Mutta minusta on myös hölmöä vääristää työkokemustani. En voi sanoa, että minulla 7v. työkokemusta jos todellisuudessa olenkin ollut vaikka vaan 3v. työssä ko. firmassa ja loput ajasta äitiys- ja hoitovapaalla.

lasta, ja on kutakin hoitanut kotona vaikka pari vuotta, niin onhan siinä CV:ssä pakosti sitten työhistoriassa joko kahden vuoden "aukkoja" tai sitten tosiasioiden väärentämisen makua tyyliin "kuusi vuotta työkokemusta edellisessä työpaikasta", josta oikeasti on ollut varsinaisessa työelämässa vaikka vuoden tai kaksi ja muun ajan hoitovapaalla kotona.

Minä ainakin olen laittanut CV:hen työsuhteiden väliin esikoisen kanssa kotona viettämistäni 2,5 vuodesta "1.2.2002-30.7. 2004 äitiys- ja vanhempainvapaa"-merkinnän.

Ymmärrän, etteivät tulevat lapsentekohaaveet kuulu työnantajalle (rekrytointipäätöstä ei saa tehdä sen perusteella, jääkö hakija mahdollisesti pian vanhempainvapaalle), mutta kai nyt työnantajalla on oikeus saada tietää tarkkaan, kuinka paljon TYÖkokemusta hakijalla on taustallaan? - Ja paremmaltahan se CV:ssä näyttää, että parin vuoden "loma" on ollut vanhempainvapaa, ei esim. työttömyys tai sairausloma.

Voihan hakijalta kysyä sitäkin, missä hän asuu ja omistaako hän auton. Mitenkäs tämä sitten vaikuttaa? - Ei kai työnantajalle pitäisi kuulua, miten hakija työpaikalle tulee ja kauanko siihen kestää. Harrastuksia ja vapaa-ajanviettotapojakin usein kysytään. Miksi? Itse olen luullut, että siksi, että saataisiin yleinen kuva hakijan persoonasta.

Itselläni on 10v. kokemus vaativista asiantuntijatehtävistä yhdessä ja samassa yrityksessä (on myös muuta työkokemusta useita vuosia). En todellakaan laita erikseen cv:n jokaista "lomaani". Jos olen ollut äitiysvapaalla 1v 4 kk tästä 10 vuodesta niin onko sen merkitsemisellä yhtään mitään väliä? CV:n merkitään työsuhteen ALKU ja LOPPU sekä mahdollisimman kattava kuvaus työtehtävistä ja vastuualueista. Miksi ihmeessä sotkisin siihen äitiysvapaatani?

Tottakai tilanne on eri, jos tuosta 10 vuodesta olisin ollut 3 x 2 = 6 vuotta äitiyslomilla kolmen lapsen kanssa. Tai pahimmassa tapauksessa 3 x 3 = 9 vuotta. Silloin todellinen työkokemus eli 1-4 vuotta olisi tottakai perustetua kertoa. Silloin merkitsin työssäoloajan.

Kyllä tuo minusta siis riippuu vähän ko. henkilönkin tilanteesta. Minäkään en kyllä lapsiasiaa korostaisi, koska työyhteisössäni on monilla tuosta erittäin huonoja kokemuksia. Turha tosiasioillekaan on päätään kääntää, mutta kyllä pienten lasten äitejä työmarkkinoilla syrjitään! Halusimme sitä tai emme.

haastattelutilanteessa ja hakiessa olla kuitenkin rehellinen. Itse olen aina laittanut lapset perhesuhteisiin cv:hen ja arvostan sitä myös lukiessani hakemuksia. Epäasiallisiin kysymyksiin ei tietenkään tarvitse vastata eikä fiksu rekrytoija sellaisia teekään. Mutta osoittahaan se, että ihmisellä on vaikka lapsia ja on pystynyt hoitamaan vaikkapa samalla vaativaakin työtä esim. hyvää organisointikykyä.

t. rekrytoija

Tosiasia on, että perheasioista ei pitäisi työhaastettalussa kysyä. Mutta rehellisesti, kuka meistä haluaisi sellaisen työpaikan, jossa omaa elämäntilannetta ei hyväksyttäisi tai jossa pitäisi koko ajan olla puolustelemassa, että olen hyvä työntekijä vaikka minulla on lapsia (tai pahimmassa tapauksessa peitellä, että ylipäätään on perheellinen). Minä en ainakaan haluaisi. Eli jos minulta kysytään haastattelussa lapsistani, vastaan rehellisesti, mutta saatan kyllä todeta, että hoitoasiat on kunnossa.



Minä tosin kyllä mainitsen CV:ssä sekä sivilisäätyni (naimisissa) sekä lapset (2 lasta ja heidän syntymävuodet). Ja kertaakaan ei työnsaanti ole siitä ollut kiinni, että on perheellinen. Pikemminkin luulen, että jos ikäiseni (33 v.) nainen olisi vielä lapseton, pelkäisi työnantajat sitä, että pamahtaisin heti kohta raskaaksi.

Googlettamalla löytyy useampikin malli, joissa mm. näin

HENKILÖTIEDOT

Nimi, syntymäaika ja –paikka ja perhesuhteet.

mutta omaakin järkeä saa käyttää, Googlella nyt löytyy, mitä tahansa. Itse en lapsia mainitse cv:ssä, koska minusta ansioluettelooni eivät perhesuhteeni liity millään tavalla. Ja kyllä, minulla on kokemusta siitä, miten lupaavasti alkaneet rekrytointiprosessit (näitä on useita) kummasti ovat katkenneet kuin seinään, kun on puhe tullut lapsista. "Ai sulla on pieniä lapsia". Mitä pienempi firma, sen isommin vaikuttaa, onko lapsia vai ei. Isoissa ei niin tuota kytätä (jollei ko. yksikössä ole huonoja kokemuksia pienten lasten äitien jatkuvista poissaoloista). Näin se valitettavasti vaan on.

Siksi en korosta lapsiani cv:ssä ja laitontahan niistä olisi kysyäkin. Miksi siis antaisin itsestäni sellaisia tietoja haastattelijalle vapaaehtoisesti, joita on hänen on LAITONTA minulta kysyä?

Tyhmyydestä sakotetaan.

Mielelläni jättäisin lapset mainitsematta, luulen, ttä juuri se on syy miksi en töitä saa. Mutta minusta on myös hölmöä vääristää työkokemustani. En voi sanoa, että minulla 7v. työkokemusta jos todellisuudessa olenkin ollut vaikka vaan 3v. työssä ko. firmassa ja loput ajasta äitiys- ja hoitovapaalla.

niin varmasti osaat silloin toimia eri tavalla kuin minä toimin. Varmaan meille kaikille sopii hiukan erilaiset toimintatavat. Itselläni on kokemusta vain yhdestä lyhyehköstä hoitovapaasta (mies jäi kotiin), joten noin isoa kuilua todellisten työpäivien ja cv:ssä ilmoitettujen päivien kanssa ei ole kuin sinulla. Minulla siis 7v. vain 1v. poissaoloa.

Mutta varmaan jokainen toimii parhaaksi katsomallaan tavalla. Mutta kysyn vielä, merkitsisitkö cv:si opintovapaasi, jos jäisit sellaiselle? Entä vuorotteluvapaan tai virkavapaan?

Tosiasia on, että perheasioista ei pitäisi työhaastettalussa kysyä. Mutta rehellisesti, kuka meistä haluaisi sellaisen työpaikan, jossa omaa elämäntilannetta ei hyväksyttäisi tai jossa pitäisi koko ajan olla puolustelemassa, että olen hyvä työntekijä vaikka minulla on lapsia (tai pahimmassa tapauksessa peitellä, että ylipäätään on perheellinen). Minä en ainakaan haluaisi. Eli jos minulta kysytään haastattelussa lapsistani, vastaan rehellisesti, mutta saatan kyllä todeta, että hoitoasiat on kunnossa.

Minä tosin kyllä mainitsen CV:ssä sekä sivilisäätyni (naimisissa) sekä lapset (2 lasta ja heidän syntymävuodet). Ja kertaakaan ei työnsaanti ole siitä ollut kiinni, että on perheellinen. Pikemminkin luulen, että jos ikäiseni (33 v.) nainen olisi vielä lapseton, pelkäisi työnantajat sitä, että pamahtaisin heti kohta raskaaksi.

ihan se ja sama mainitaanko lapsia vai ei, mutta mitään vapaa-ajan vuodatuksia (yli-innokkaita harrastuslistoja, lasten nimiä jne.) ei jaksaisi lukea.

Minua kiinnostaa ihmisen motivaatio, työkokemus, koulutus ja sosiaaliset taidot. Muulla ei väliä. Enkä myöskään oleta, että ihmisellä, joka ei perhettä cv:ssä mainitse ei sitä tosielämässä olisi. CV:n on tarkoitus kuvata henkilön työansioita, ei sitä, kuinka monta lasta tai miestä hänellä on. Oletan, että motivoitunut ja osaava henkilö pystyy perhetilanteestaan riippumatta hoitamaan työnsä kunnialla. Mutta meillä ei muutenkaan vedetä ihmisiä työllä piippuun, joten joustoa löytyy aina tarvittaessa mm. lasten sairastellessa.

asioita haastattelussa.

ansioluettelosta perhesuhteet ja lapseet kohdan tyystin. Ne eivät vaikuta työntekooni millään tavalla.

Mutta kysyn vielä, merkitsisitkö cv:si opintovapaasi, jos jäisit sellaiselle? Entä vuorotteluvapaan tai virkavapaan?

Kyllä mainitsisin, sillä esim. opintovapaahan tarkoittaa että olet kehittänyt itseäsi eteenpäin.

Vuorotteluvapaa ja virkavapaa taas merkitsisin myös ja mitä silloin on tehnyt, noin suunilleen edes.

Eli jotkuthan ottaa virkavapaata tehdäkseen töitä toisessa paikassa, sen mainitsisin kyllä.

Mutta entä jos silti kysyy?? Mitä teet?



Vastaatko että "ei tällaista saa kysyä"? Tai "tämä on laiton kysymys ja sä tiedät sen erittäin hyvin"?



Kannataako siinä tilanteessa alkaa viisastelemaan?



Minä olen sivuttanut kysymyksen riippuen tilanteesta, kerran huumorilla valehtelemalla suoraan, tai sitten vaan totenut lyhyesti "joo, on lapsia, kaksi kpl 2 ja 4 v". Eipä haastattelija siitä sen enempää kysellyt.

Mutta entä jos silti kysyy?? Mitä teet?

Vastaatko että "ei tällaista saa kysyä"? Tai "tämä on laiton kysymys ja sä tiedät sen erittäin hyvin"?

Kannataako siinä tilanteessa alkaa viisastelemaan?

Minä olen sivuttanut kysymyksen riippuen tilanteesta, kerran huumorilla valehtelemalla suoraan, tai sitten vaan totenut lyhyesti "joo, on lapsia, kaksi kpl 2 ja 4 v". Eipä haastattelija siitä sen enempää kysellyt.

Mulla on "onneksi" vain yksi ja hänkin jo koululainen, joten on tietysti helpompi vastata rehellisesti kuin että jos kotona olisi 10kk vauva, 2v ja 4v (kuten yhdellä kaverillani työnhakutilanteessa oli). Joo, eikä saanut paikkaa. Voihan sitä ajatella, että jos pieni lapsi on työnantajalle lähtökohtaisesti ongelmallista, niin sitten ei työpaikkakaan ole sen arvoinen. Monessa paikassa vaan suhtaudutaan minusta aika kohtuuttomasti pienten lasten äiteihin (ihan kuin isä ei voisi sairasta lasta kotona hoidella). Jos on vain yksi lapsi, odotetaan "kohta se tekee toisen" ja jos on kolme niin pelätään "kohta joku niistä on kipeä". Jos lapsia ei ole, niin "kyllä se niitä kohta on tehtailemassa". Helpoimmalla pääsee, jos tekee lapset jo opiskeluaikana :).

en ymmärrä, miksi niitä lapsia pitää jotenkin työhaastattelussa salata. Suurimmalla osalla ihmisistä kuitenkin on tai tulee jossain vaiheessa elämää olemaan lapsia, miksi se on niin ratkaisevaa sen työn kannalta. Eihän kukaan työnantaja voi olettaa tai toivoa, että aina ja iänkaikkisesti hänen työpaikassaan kaikki ovat lapsettomia.

Sen sijaan jos kertoo, ettei ole, työnantaja ei saa ryhtyä tivaamaan, onko lapsia suunnitteilla.

Kyllä kai sitä saa kysyä, onko lapsia? Sen sijaan jos kertoo, ettei ole, työnantaja ei saa ryhtyä tivaamaan, onko lapsia suunnitteilla.

Eli ei saa kysyä onko sinulla lapsia tai miestä, mutta voi kysyä, että haluatko kertoa perheestäsi jotain. Sittenhän voi vastata että en halua, haluaisin, mutta ei ole perhettä, tai sitten kertoa lyhyemmin tai vuolaammin mitä haluaa perheestä kertoa. Jos alkaa liikaa lavertelemaan, niin ei varmastis aa paikkaa, eli jos vaan mainitsee, että mulla on mies ja kaksi lasta, niin se riittää. Haastattelija ei kai saisi enää kysyä tarkentavana kysymyksenä esimerkiksi lasten ikiä.