Miten saada omaan tyttäreen hyvät välit?

suhde äitiin alkaa muuttua huonommaksi, mitä lähempänä ollaan murrosikää. Vasta sitten, kun tytär tulee raskaaksi ja tulee itsekin äidiksi, niin sitten välit omaan äitiin taas lämpenevät.



Näin ainakin mulla.

Minulla on kolme tytärtä (20-, 13- ja 6-vuotiaat), ja pari poikaa siihen lisäksi :).



Meillä on jo kotoa muuttaneen esikoisen kanssa mielestäni hyvät ja lämpimät välit. Ihan kaikesta hän ei minulle avaudu, mutta niin ei mielestäni tarvitse ollakaan. Mutta viettää mielellään aikaa kanssani jne.



Oman kokemukseni pohjalta veikkaisin, että jos yhteiselonne tuntuu nyt helpolta ja läheiseltä, tuntuu se siltä vielä tulevaisuudessakin. Tosin murrosiän kuohut voivat olla vähän haastavia, mutta niistäkin pääsee yli :).



Olen omieni kanssa yrittänyt olla heille läsnä tarvittaessa, mutta antaa heille kuitenkin tilaa itsenäistyä. Olen myös yrittänyt olla puuttumatta asioihin, jotka eivät ns minulle kuulu :). Mutta olla olemassa siten, että jos he haluavat jostain keskustella, se onnistuu.



Oletan, että vaikea äitisuhde johtuu jostain. Omani on tietyllä tavalla vaikea, lähinnä siksi, että äitini on tietyntyyppinen ihminen. Ja niitä hänen tekemiänsä asioita, jotka minua suuresti nyppivät, olen tietoisesti välttänyt omien tyttärieni - ja poikienikin toki - osalta. Äitini perisynti on jatkuva arvostelu, sellainen hölmö pikku nyppiminen, jota hän harrastaa jatkuvasti. Ja se, että hänen on hankala kertoa arvostavansa meitä, lapsiansa.



Tästä johtuen itse pidän huolen, etten tasan arvostele lapsiani. Enkä varsinkaan muiden ihmisten kuullen. Ja yritän muistaa kertoa heille, että rakastan heitä yli kaiken ja aina :-). Toki oma äitinikin minua rakastaa, mutta hänen tapansa toteuttaa rakkautta on vähän erilainen - oletan syynä olevan sodanjälkeisen Suomen tapa tehdä tiettyjä asioita (äiti on 40-luvulla syntynyt) ja sen johdosta jääneiden tiettyjen "lukkojen".



Mutta tosiaan: uskon vakaasti että sinullakin tulee olemaan hyvä suhde tyttäreesi :). Yksinkertaisesti siksi, että jo tässä vaiheessa pohdi kuinka se muodostuisi hyväksi eikä ahdistaisi häntä. Onnea matkaan!

Arvostelua minäkin yritän välttää ja kannustan ahkerasti. Katsotaan nyt, miten opin antamaan lapselle riittävästi tilaa ja vieläpä pitämään näppini erossa hänen asioistaan, sillä tavalla sopivasti. Se taitaa olla se vaikein haaste...



ap