onko kukaan ahdistunut/masentunut parantunut ilman mas.lääkkeitä?

hankin lemmikin jonka avulla aloin parantumaan vaikeasta masennuksesta...en tosin ollut yksin vaan sain tukea myös perheeltäni...

voi joko lamaantua tai päättää että tästä vielä noustaan. Ja lähteä elämään: töihin, ihmisten pariin, arkikaskareisiin, liikkumaan. Ja siitä sitä vähitellen taas pääsi mukaan.

Olen sairastanu masennusta esimurrosikäisestä saakka (olen nyt 21v). Lääkkeitä söin n.3v (16v aloitin).



Nykyään en ole masentunut, mutta se ei tarkoita sitä, että olisin parantunut. Ilman intensiivistä terapiaa masennus tulee satavarmasti takaisin, se on vain ajan kysymys.

Ikävä kyllä elämäntilanteeni on tällä hetkellä sellainen, etten voi aloittaa esim. psykoterapiaa, vaikka se olisi ehdottoman tärkeää oman terveyteni ja tulevaisuuteni kannalta.

voi joko lamaantua tai päättää että tästä vielä noustaan. Ja lähteä elämään: töihin, ihmisten pariin, arkikaskareisiin, liikkumaan. Ja siitä sitä vähitellen taas pääsi mukaan.

Oletko koskaan itse ollut masentunut? Masennuksessa kun on sellaine ikävä piirre, että se lamaannuttaa, halusit tai et. Siinä tilassa on jokseenkin vaikea 'ottaa itseään niskasta kiinni'.

Vähän kuin neuvoisi halvaantunutta lähtemään lenkille, niin johan olo kohentuu...

Aloin syödä d-vitamiinia, mikä on kohentanut oloani.

Kalaöljyäkin kannattaa syödä.

Keskivaikeaan ja vaikeaan masennukseen auttaa lähinnä terapia ja lääkitys, mutta liikunta ja ulkoilu sekä terveellinen ruokavalio ja riittävä lepo auttavat tutkitusti lievään masennukseen yhtä hyvin kuin lääkitys, ellei paremminkin.



Lievästä masennuksesta olisi siis mahdollista selvitä ottamalla itseä niskasta kiinni, eli muuttamalla elintapoja, keskivaikeaan ja vaikeaan masennukseen eivät omat keinot riitä.

kesti kaksi vuotta, nyt olen ihan parantunut. tarpeen tullessa turvaudun vielä tänäkin päivänä keskusteluterapiaan (sairasajasta on 13 vuotta ja olin silloin todella sairas).

(koska halusin raskautta, ja olin jo yli 40 v. enkä halunnut lääkityksen aiheuttamia lisäongelmia). Ja mulla siis lääkärin diagnosoimana masennus, unettomuus, ahdistushäiriö, sopeutumishäiriö...Tässä mun resepti:

1) Hyvä lääkäri (joka antoi akupunktiota, keskusteluapua, tuki päätöksessä parantua ilman lääkitystä, antoi sairaslomaa toipumista varten pahimman unettomuuden ja ahdistuksen ajaksi).

2) Mindfulness menetelmän opiskelu ja harjoittelu (läsnäolon taito)

3) Jooga. Ja ulkoilu.

4) Terapia (maksoin yksityisesti).

5) Työpaikan tuki (sain siirtyä eri työtehtäviin ja tehdä lyhennettyä päivää)

6) Ravitsemus (kalaöljy, D-vitamiini, muutkin vitamiinit, terveellinen ruokavalio)



Mä olin todella huonossa kunnossa sairaslomani loputtuakin, sain todella tahdonvoimalla jaksaa kuusituntiset työpäivät (ja mennä kotiin harjoittamaan rentoutumista, jotta sain ajatusmyllyt pysähtymään ja pääsin nukkumaan). Fyysisestikin olin ihan rikki, kauheet lihaskivut jne., niistä pääsin eroon sitten joogalla ja sitkeällä harjoittelulla (periksi en antanut, otin hitaasti ja rauhallisesti).



Terapia oli ratkaisevassa asemassa, sain oikaistua monia vääristyneitä ajatuskulkuja sen avulla.



Ja tietysti miehen tuki oli tärkeä. Mulla meni koko elämä uusiksi, mutta se kannatti. Vajaan vuoden kuluttua tulin raskaaksi, raskaus sujui hyvin - ja uudet elämäntavat kantavat edelleen, nyt vauva-arjessa.

joista pääsit eroon?

Seitsemän vuoden tiiviillä psykoterapialla.

millaisia ajatuskulkuja? No, jokaisella masentuneella on varmasti omat ahdistuksensa ja ajatukset jotka pyörii päässä, mutta mulla oli mm.

1) työhön liittyvää stressiä, ahdistusta. En ollut osannut laittaa rajoja työmäärälleni, terapian avulla opettelin tervettä työn tekemisen taitoa ja todella lopetin sen ylipitkien päivien tekemisen, alkuun en olisi jaksanutkaan ja sitten kun olisin jaksanut, en tehnyt. Ja tulokset ovat olleet erinomaiset, pomokin on ollut todella tyytyväinen mun työpanokseeni. Tärkeintä on ollut että olen itse saanut aikaa nauttiaelämästä...

2) oma huonous...se etten ansaitse mitään hyvää elämässä, että mun pitää tehdä koko ajan yli voimieni ansaitakseni paikan tässä elämässä...terapiassa opin tunnistamaan näiden ajatusten lähteet ja opin ajattelemaan toisella tavalla, nyt arvostan itseäni ihan kuin kaikki muutkin sellaiset "normaalit" ihmiset, joita aina kadehdin. Osaan vain olla oma itseni - ja se tosiaan riittää.



Ja paljon muuta - mutta kuten sanoin, jokaisella on omansa. Rohkaisen harkitsemaan näitä muitakin vaihtoehtoja, yksityinen terapia tosin oli kallista, mutta silti joka euron arvoista. Muut menetelmät eivät ole rahasta kiinni, suosittelen!