Miten suhtaudut nykyään nuoruusvuosiesi (15-21) mokailuihin?
Kommentit (24)
mokaillut. Olin aina todella tietoinen siitä, että tämän hetkinen elämäni vaikuttaa tulevaisuuteeni. Tätä samaa paukutan omille lapseilleni.
Ei se ole elämättä jättämistä, vaan aivojen käyttöä.
mutta ei ne mokat nykynuorten meininkiin enää tunnu miltään.
Sain hyvän kotikasvatuksen, jossa rajoille oli perusteet. Minun ei itse asiassa tarvinnut juurikaan edes uhmata niitä. Uskon samaan omienkin lasteni kanssa (toistaiseksi hyvältä näyttää, vanhin 16v.).
ainakin mitä kaikkea voi omalle lapselle sattua...
Mutta enpä suinkaan ainoa ollut...
Suurelta osin kuitenkin suhtaudun niin, että kaikki kokeilevat ja hölmöilevät nuoruusvuosinaan.
Suurelta osin kuitenkin suhtaudun niin, että kaikki kokeilevat ja hölmöilevät nuoruusvuosinaan.
ettei minulle tapahtunut kovin paljon pahaa vaikka mitä tahansa olisi voinut käydä. Ihmettelen, ettei minulla ollut minkäänlaista itsesuojeluvaistoa ja kuinka luottavainen olin ihmisten suhteen. Olen onnellinen, ettei minua ole raiskattu tai että en ole saanut seksitauteja saati alkoholimyrkytystä :)
Ja eniten olen onnellinen siitä, että järki on hiipinyt minunkin päähäni noiden vuosien jälkeen!
Minulla on nyt kaksi tyttöä ja mietin, tuleekohan heistä yhtä villejä kuin minä olin nuorempana...
ettei minulle tapahtunut kovin paljon pahaa vaikka mitä tahansa olisi voinut käydä. Ihmettelen, ettei minulla ollut minkäänlaista itsesuojeluvaistoa ja kuinka luottavainen olin ihmisten suhteen. Olen onnellinen, ettei minua ole raiskattu tai että en ole saanut seksitauteja saati alkoholimyrkytystä :)
Ja eniten olen onnellinen siitä, että järki on hiipinyt minunkin päähäni noiden vuosien jälkeen!
Minulla on nyt kaksi tyttöä ja mietin, tuleekohan heistä yhtä villejä kuin minä olin nuorempana...
ettei minulle tapahtunut kovin paljon pahaa vaikka mitä tahansa olisi voinut käydä. Ihmettelen, ettei minulla ollut minkäänlaista itsesuojeluvaistoa ja kuinka luottavainen olin ihmisten suhteen. Olen onnellinen, ettei minua ole raiskattu tai että en ole saanut seksitauteja saati alkoholimyrkytystä :)
Ja eniten olen onnellinen siitä, että järki on hiipinyt minunkin päähäni noiden vuosien jälkeen!
Minulla on nyt kaksi tyttöä ja mietin, tuleekohan heistä yhtä villejä kuin minä olin nuorempana...
Mulla myös kaksi tyttöä. Vähän hirvittää...
ja mitään tarinoita en tule uskomaan...Bileistä haetaan kotiin, yksin ei jätetä viikonlopuksi ja yökylälyt tarkistetaan aina.
asioita olen pohtinut ja katunut, olisin voinut tehdä toisin/jättää tekemättä
Mä olin kiltti ja ujo ja arka tyttö. En siis riekkunut villinä yössä monen promillen kännissä tai kolunnut eri poikien vuoteita... Silti onnistuin tekemään asioita joista olen vähemmän ylpeä (liittyen kavereihini, poikiin joihin olin ihastunut jne). Ei mitään ihan hirveää, mutta sellaista kyllä, mikä saa häpeän punan nousemaan perfektionistin poskilleni.
Nyt voin ja uskallan hieman relata asian suhteen.
Toivon kuitenkin että oma lapseni ei ihan samanlaista nuoruutta tule elämään.
Mun lapset esim. EIVÄT lähde alaikäisenä kavereidensa kanssa kahdeksi viikoksi Ibizalle.
Omat vanhempani olivat sitä sukupolvea etteivät varmasti osanneet kuvitellakaan, mitä nuoret 80-90 -lukujen taitteessa puuhasivat.
Muutamia juttuja tuli tehtyä, joista en ole erityisen ylpeä. Mitään pahempaa ei onneksi sattunut, vaikka ihan hyvin olisi voinut. Mutta ajattelen nyt, että rapatessa roiskuu ja onneksi on järki nostanut päätään myös tällä taholla. Toivon - ja onneksi näyttää siltä ainakin lähipiirissä - että nykynuoret ovat meitä 70-luvulla syntyneitä fiksumpia esim. alkoholin suhteen. Tai sitten olen tulossa yhtä sinisilmäiseksi kuin oma äitini aikoinaan... =)
Mun lapset esim. EIVÄT lähde alaikäisenä kavereidensa kanssa kahdeksi viikoksi Ibizalle. Omat vanhempani olivat sitä sukupolvea etteivät varmasti osanneet kuvitellakaan, mitä nuoret 80-90 -lukujen taitteessa puuhasivat. Muutamia juttuja tuli tehtyä, joista en ole erityisen ylpeä. Mitään pahempaa ei onneksi sattunut, vaikka ihan hyvin olisi voinut. Mutta ajattelen nyt, että rapatessa roiskuu ja onneksi on järki nostanut päätään myös tällä taholla. Toivon - ja onneksi näyttää siltä ainakin lähipiirissä - että nykynuoret ovat meitä 70-luvulla syntyneitä fiksumpia esim. alkoholin suhteen. Tai sitten olen tulossa yhtä sinisilmäiseksi kuin oma äitini aikoinaan... =)
Tuota loppua lukuunottamatta; en todellakaan usko, että ovat yhtään sen fiksumpia ja lisäksi liikkeellä on paljon enemmän myös muita aineita. Mä ajattelin olla kyllä oikein peruskyylä :D Muahan ei kuseteta näissä hommissa, sen verran on kokemusta tästä...
jos sellaiseksi ei lasketa kihlautumista 1kk tuttavuuden jälkeen ja avioitumista 6k myöhemmin.
Tosin olen edelleen saman tyypin kanssa naimisissa (ollut jo 25v).
ja toisaalta siinä oli ne hyvät hetkensä.
Montaa asiaa kadun, monelta pitäisi pyytää anteeksi, mutten heitä enää löydä, eikä vanhoja kaunoja kannattaisikaan nostaa enää esiin. Aika paljon on pitänyt papereita ja päiväkirjoja polttaa, että pysyvätkin asiat unohduksissa.
Toisaalta silloin myös tunsin eläväni, olevani olemassa, hengissä. Eikä ilman sellaista nuoruutta olisi tällaista minua...
Veljiä katsoessa on usein tullut mieleeni, että onneksi sähläsin ja ryyppäsin silloin, ei tarvi enää aikuisena olla tillin tallin aamusta iltaan.