Lue keskustelun säännöt.
voi, sukuun syntyi viikolla pieni down-tyttö
Kommentit (47)
Palsta täynnä. Kehitysvammaisten kanssa työskentelevät ymmärtävät olla jeesustelematta ja ymmärtävät Down-vauvan saaneen perheen hädän. Kun vauva kasvaa aikuiseksi, niin vanhemmilla on huolta loppuelämänsä jollakin tasolla. Hautaan asti. Miettikääpä vähän, onko se nyt niin ihanaa? Ei vähennä kenenkään ihmisarvoa todeta, että Down-lapsen saaminen on vanhemmille hirveä shokki ja stressi ja he tarvitsisivat ammattiapua selviytymiseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valmiita adoptoimaan down-lapsen, mikäli ette saisi omia lapsia? Tuskin kovin moni..helppoa se on olla suvaitsevainen niin kauan kuin kalikka kalahtaa omaan nilkkaan.
elämää ei voi ennustaa. Se on sattumanvaraista. Kaikki kai ymmärrämme, että emme voi hallita täysin elämää, emmekä syntyvien lapsien tyyppiä tai kuoleman ajankohtaa. Hyväksykää nämä asiat elämässä ja sitten pystytte kunnioittamaan ihmistä arvostelematta ja tuomitsematta. Sitten pystytte kunnioittamaan itseänne. On hyvä olla onnellinen terveestä lapsesta. On hyvä olla huolissaan sairaasta lapsesta. Nämä pätevät, on sitten vammaa tai ei. Jos kuitenkin terveen lapsen vanhemmat tuudittautuvat siihen, että heidän onnensa on täysi ja jonkun muun onni vähäpätöisempi, se on itsensä pettämistä. Et tiedä koska lapsesi saattaa sairastua, koska lapsesi saattaa menehtyä, koska lapsesi saattaa vammautua.
Jos vamman (on se sitten adhd, mielialahäiriö, puuttuva käsi tai down) omaavan lapsen vanhemmat, sukulaiset tai ystävät alkavat surkutella liikaa ja toteavat oman asemansa loputtoman lohduttomaksi, on se auttamattomasti väärin. Lapsi, on hän millainen tahansa, ansaitsee hyväksyntää, iloa, läsnäoloa, lämpöä, näkemystä elämän monimuotoisuudesta ja kauneudesta, realistista kykyä selviytyä maailmassa, kuten se hänelle on mahdollista, avustettuna tai itsenäisesti, mutta kunnioitetusti ja ihmisarvoisesti.
Onnea on saada lapsi. Surua on saada lapsi. Tunteet tulevat ja menevät, mutta ihmisarvon, ilon ja hyväksynnän jokainen lahjottakoon aina.
Seksuaalista käyttäytymistä on kaikilla. Siihenkin on tapoja suhtautua. On kyseessä sitten lapsi, murrosikäinen, aikuinen, aseksuaalinen, sinkku, avioliitossa elävä, homo, lesbo, rikollinen....
Antakaa itsellenne anteeksi rumat ajatuksenne nyt, mutta älkää toistako niitä. Ne eivät ole rakentavia, ne eivät auta kenenkään surua, iloa tai ahdistusta. Ne eivät auta eteenpäin.
t: lapsensa menettänyt
heidän kanssaan muuten tekemisissä ollut tietää, että he ovat kehitysvammaisista yleensä niitä helpoimpia ja vähiten haasteellisia. Kuolaavia ja/tai möliseviä heistä ei taida olla kukaan. Minä en ainakaan ole mölisevää downia tavannut, vaikka heitä hyvin monta tunnen ja olen tuntenut. Tottahan toki myös downilla voi olla mielenterveysongelmia ja jopa psyykkistä sairautta. Eikä luonnekaan kaikilla ole samanlainen. Mutta heidän kanssaan kyllä pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaltaisiasi saisi olla enemmän tässä kylmässä maailmassa.
elämää ei voi ennustaa. Se on sattumanvaraista. Kaikki kai ymmärrämme, että emme voi hallita täysin elämää, emmekä syntyvien lapsien tyyppiä tai kuoleman ajankohtaa. Hyväksykää nämä asiat elämässä ja sitten pystytte kunnioittamaan ihmistä arvostelematta ja tuomitsematta. Sitten pystytte kunnioittamaan itseänne. On hyvä olla onnellinen terveestä lapsesta. On hyvä olla huolissaan sairaasta lapsesta. Nämä pätevät, on sitten vammaa tai ei. Jos kuitenkin terveen lapsen vanhemmat tuudittautuvat siihen, että heidän onnensa on täysi ja jonkun muun onni vähäpätöisempi, se on itsensä pettämistä. Et tiedä koska lapsesi saattaa sairastua, koska lapsesi saattaa menehtyä, koska lapsesi saattaa vammautua.
Jos vamman (on se sitten adhd, mielialahäiriö, puuttuva käsi tai down) omaavan lapsen vanhemmat, sukulaiset tai ystävät alkavat surkutella liikaa ja toteavat oman asemansa loputtoman lohduttomaksi, on se auttamattomasti väärin. Lapsi, on hän millainen tahansa, ansaitsee hyväksyntää, iloa, läsnäoloa, lämpöä, näkemystä elämän monimuotoisuudesta ja kauneudesta, realistista kykyä selviytyä maailmassa, kuten se hänelle on mahdollista, avustettuna tai itsenäisesti, mutta kunnioitetusti ja ihmisarvoisesti.
Onnea on saada lapsi. Surua on saada lapsi. Tunteet tulevat ja menevät, mutta ihmisarvon, ilon ja hyväksynnän jokainen lahjottakoon aina.
Seksuaalista käyttäytymistä on kaikilla. Siihenkin on tapoja suhtautua. On kyseessä sitten lapsi, murrosikäinen, aikuinen, aseksuaalinen, sinkku, avioliitossa elävä, homo, lesbo, rikollinen....
Antakaa itsellenne anteeksi rumat ajatuksenne nyt, mutta älkää toistako niitä. Ne eivät ole rakentavia, ne eivät auta kenenkään surua, iloa tai ahdistusta. Ne eivät auta eteenpäin.
t: lapsensa menettänyt
sitten ihan erilainen kuin muut downit? Olen kuullut ystävältäni, joka on työskennellyt vammaishoitajana, että monesti seksiasiat ovat vähän vaikeita aikuisille kehitysvammaisille, koska halut ovat mutta niitä ei saa oikein toteutettua niin purkautuvat aggressiivisesti.