Arvostan suurten perheiden äitejä

minkä kokoisia kattiloita suurperhe tarvitsee, vitonen ei taida riittää.

Ihminen on niin paha, että on vastuutonta tehtailla niitä lisää tuhoamaan ja tappamaan.

perheiden äitejä.



Tunnen vain sääliä lapsia kohtaan, joilla ei koskaan ole mahdollisuutta käpertyä aivan yksin vaikka koko yöksi äidin viereen, kun kolme nuorempaa sisarusta ja vauva tarvitsevat silloinkin enemmän huomiota.



Monilapsisten perheiden lapset pärjäävät myös heikommin koulussa (toki poikkeuksiakin löytyy) ja heidän terveydestään ja hampaistaan huolehditaan huonommin.

perheiden äitejä.

Tunnen vain sääliä lapsia kohtaan, joilla ei koskaan ole mahdollisuutta käpertyä aivan yksin vaikka koko yöksi äidin viereen, kun kolme nuorempaa sisarusta ja vauva tarvitsevat silloinkin enemmän huomiota.

Monilapsisten perheiden lapset pärjäävät myös heikommin koulussa (toki poikkeuksiakin löytyy) ja heidän terveydestään ja hampaistaan huolehditaan huonommin.

Opettajana olen huomannut, että todella isojen ,yli 6 lapsisten, perheiden lapsilla on helposti erilaisia ongelmia. Uskon myös, että se vähäinen henkilökohtainen aika, joka vanhemmilla kutakin lassta kohti on tärkein syy, mikä ongelmia aiheuttaa. Siinä on minusta ihan sama montako kenkäparia eteisessä on, kunhan äidin syliin pääsee kun sitä tarvitsee.

Vähän sama jos ihailisi yksinhuoltajia, eli mitä hienoa on siinä ettei kykene valitsemaan kunnollista miestä tai ei omaa riittävästi parisuhdetaitoja pitääkseen suhteen koossa? Sama juttu suurperheiden äideissä - mitä ihailtavaa on siinä että tekee liikaa lapsia, kun ei kuitenkaan ole aikaa huomioida heitä kaikkia ja lapset jäävät monella tapaa vaille vanhemmuutta? He sitten saavat kärsiä tästä lopun ikäänsä. Mielestäni osoittaa typeryyttä tehdä liikaa lapsia!

Kun mennään töihin heti kun ä-vapaa päättyy, tehdään pitkiä työpäiviä ja vielä ilta menoja siihen päälle.



Lapsiaan rakastavalla ja lapsia tahtoneella äidillä on päivän mittaan monta mahdollisuutta antaa hellyyttä jokaiselle lapselle.



Suurten perheiden lasten ei tarvitse kasvaa yksin. Toisekseen monen lapsen äiti on usein rennompi kasvattaja. Asiat(esim. kotityöt) valmistuvat nopeammin kun on harjoitellut ja oppinut organisoimaan. Suurperheen äidin sydän kasvaa jokaisen lapsen synnyttyä.

Taas huomaa että ei ole mitään kokemusta suurperheistä eikä itse ole elänyt suurperheessä.

kasvanut suurperheen 3. vanhimpana lapsena. Minulla oli 4 nuorempaa sisarusta. Äidillä ei ollut koskaan aikaa minulle eikä minulla ollut koskaan aikaa olla kavereiden kanssa tai puuhailla omiani. Hoidin pikkusisareni ja huolehdin perheestä, kun äiti oli väsynyt (ja oli sitä jatkuvasti), nukkui tai poti ainaista migreeniään.

kasvanut suurperheen 3. vanhimpana lapsena. Minulla oli 4 nuorempaa sisarusta. Äidillä ei ollut koskaan aikaa minulle eikä minulla ollut koskaan aikaa olla kavereiden kanssa tai puuhailla omiani. Hoidin pikkusisareni ja huolehdin perheestä, kun äiti oli väsynyt (ja oli sitä jatkuvasti), nukkui tai poti ainaista migreeniään.

olen vanhin. Äiti on persoonallisuushäiriöinen, en tiedä johtuuko lapsimäärästä vai onko ollut ennen sitä. Itse olen kärsinyt elämässäni lukuisista eri asioista liittyen tähän asiaan, mutta uskon että toiset elävät toisin, isossakin perheessä.

Että koska ihminen on kerran niin paha, niin tuhotaan sitten mahdollsiimman monta kerralla! Oletpa kyyninen.

Ihminen on niin paha, että on vastuutonta tehtailla niitä lisää tuhoamaan ja tappamaan.

keskimäärin suurten perheiden lapsilla ei ole oppimisen ongelmia sen enempää kuin muillakaan. Sitävastoin sosiaaliset taidot ovat kehittyneet hyvin ja he ovat luokassa useimmin niitä, jotka ymmärtävät, ettei voi olla koko ajan äänessä, eivätkä vaadi perusteluja opettajan kaikkiin pyyntöihin.

perheiden äitejä.

Tunnen vain sääliä lapsia kohtaan, joilla ei koskaan ole mahdollisuutta käpertyä aivan yksin vaikka koko yöksi äidin viereen, kun kolme nuorempaa sisarusta ja vauva tarvitsevat silloinkin enemmän huomiota.

Monilapsisten perheiden lapset pärjäävät myös heikommin koulussa (toki poikkeuksiakin löytyy) ja heidän terveydestään ja hampaistaan huolehditaan huonommin.

Opettajana olen huomannut, että todella isojen ,yli 6 lapsisten, perheiden lapsilla on helposti erilaisia ongelmia. Uskon myös, että se vähäinen henkilökohtainen aika, joka vanhemmilla kutakin lassta kohti on tärkein syy, mikä ongelmia aiheuttaa. Siinä on minusta ihan sama montako kenkäparia eteisessä on, kunhan äidin syliin pääsee kun sitä tarvitsee.

sillä meillä 'vain' 4 lasta ja viides tulossa. Tietenkin aikaa on vähemmän yksittäiselle lapselle, kun lapsia on enemmän, mutta se ei silti tarkoita sitä, ettei lapsille olisi aikaa. Viimeksi tänä aamuna koko perhe pötkötteli sängyssä aamulla pitkän tovin ja juteltiin mukavia. Kaikki mahtuivat oikein mukavasti viereen ilman kiistaa ja tappelua. Totta on sekin, että isommat joutuvat auttamaan kotiaskareissa ja sisarusten kanssa, mutta olemme saaneet pelkästään kehuja siitä, kuinka ihanan omatoimisia ja avuliaita lapsemme ovat. Kaikki leikkivät toisinaan oikein mukavasti yhdessä ja toisinaan taas tapellaan oikein riemukkaasti remuten. Mutta opitaanpahan sosiaalisia taitoja niin, ettei koulusta koskaan ole tullut viestiä, että olisi käytöshäiriöitä tai ongelmia toisten lasten kanssa. Esikoisella on lievää lukivaikeutta, mutta se lienee ihan perinnöllistä, isältä saatu juttu.

En kiellä, etteikö välillä väsyttäisi ollakotiäiti (töihin en ainakaan nyt ehdi!), mutta siksi on ihana, rakastava aviomies, joka antaa mahdollisuuden aina omaan aikaan ja omiin menoihin, hoitaa oman osuutensa perheen arjessa ja ehkä hieman enemmänkin.

Eli toivoisin, ettei tässäkään asiassa mentäisi siihen yleistykseen, johon niin usein tällä palstalla sorrutaan. Toki 10 lasta on tietenkin eri asia, mutta luulen, ettei sellaisia perheitä ihan älyttömästi ole, enkä siihen voi tietenkään ottaa kantaa.

tappaneet vaikka ovat isosta sisarusparvesta.



Synnytyslääkärikin "vitsaili" viimeisen synnytyksessä kuinka on hyvä kun joku tekee veronmaksajia.



Kylläkään ei ole 10 lasta vaan 6 jotka ovat kaikki olleet mukavia aivan pienestä pitäen. Nyt osa hyödyntää jo yhteiskuntaa.



Vanhin lapsista on yöhoitajana vanhusten osastolla

On asunto ostettuna perheellisenä, josta osa on vielä velkaa pankille, mutta kuukaisittain maksaa.



Sitä seuraava rakentaa työkseen taloja. Oma yritystoiminta. On omakin talo josta velkaa mutta ahkerana tekijänä saa maksttua perheelleen asuntoa.



Sitä seuraava on sähköalalla. Asunnon maksaja perheelle.



Sitten on tietotekniikkaan kouluttautunut esimiestehtävissä seuraava. Ei perhettä mutta asuntoaan maksaa.



Kaksi opiskelijaakin on. Molemmat ovat lahjakkaita ja opiskelu sujuu ongelmitta. Toisen taiteellisia kykyjä voi katsoa mm. Elfwoodista/fantasia ja toinen on saanut kirjoittaa tunnetun ohjaajan mukana elokuvaa, josta saatavana DVd...



Ei välttämättä suurperheistä kasva epäsosiaalisia, ja kai Sinä 3 et ehkä ihan tosissasi tarkoittanutkaan, kunhan pottuillaksesi heitit...

Toki se lapsena ärsytti tehdä kotitöitä, mutta sitten kun omilleen muutti, alkoikin arvostaa taitoja, jotka äiti ja isä opettivat.



Omista sisaruksista olen huomannut, että he halitsevat hyvin elämänsä, ovat tyytyväisiä ja onnellisen oloisia. Vastuunkantotaito on hyvä, kun sen on oppinut pienestä pitäen. Kun asioita ei ole tuotu eteen, on täytynyt itse opetella ne hoitamaan, kesätyöpaikat, ammatinvalinta, jne. Vanhemmat auttoivat omille siivilleen ja aina tukeneet ja olleet saatavilla tarvittaessa. Sisarusen tuki ja turva on ollut tärkeää.



Toki on myös se elämän nurja puoli. Äiti oli usein väsynyt, mutta niin koen minäkin olevani, kun käyn töissä kodin ulkopuolella.



Ilmeisesti ei kammoa suurperheestä ole jäänyt, kun itsekin olen halunnut ison perheen. Meillä on 5 lasta, toki ei ihan peräjälkeen, vaan "sarjoissa", joten ei silleen ole ollut raskasta. Ja uskon, että lapset ovat saaneet riittävästi huomiota. Ainakaan mitään käytöshäiriöitä ei ole ollut ja koulussa ovat hyvin pärjänneet.

ja isiäkin arvostan. Ja lapsettomia ihmisiäkin arvostan.

pitää lapsiaan sylissä.



Jos keskimäärin on vaikka 2 koulussa ja kolme alle kouluikäistä, on päivällä äidin kanssa kotona ne kolme lasta. Näistä ainakin yksi nukkuu päiväunet ellei jopa kaksikin lasta. Joten kotona on hyvinkin rauhallista. Ja kun koululaiset tulevat koulusta 13-14 aikaan, on monta tuntia aikaa olla äidin kanssa.



Vaan mitäs pienten perheiden lapset?

Hoitoon mennään 1v iässä. Pitkä päivä hoidossa, kotona klo 17. Syömisen jälkeen tuleekin lasten ohjelmat, vanhempien harastukset yms. Joten illan muutamassa tunnissa yhdessä vanhemman kanssa pitää saada kaikki se hellyys ja läheisyys mitä suurperheen kotihoidettu lapsi ehtii saada koko päivän aikana.



Lällällää.

Kun muiden 4v. lapsilla pitää olla jo monta harrastusta niin turha tulla mulle sanomaan etten ehtisi antaa aikaa vaikka 20 lapselle. Ihan varmasti ehdin.

No en kyllä ihaile, etenkään sellaista joka on itse lapset biologisesti tehnyt.

Adoptio/sijaislapsia useampi on kyllä ok.

Ei Raamattua tarvitse enää lukea kirajaimellisesti ja täyttää koko maata (on jo täytetty) Lestadiolaiset on itsekkäitä!

Suuremman palveluksen teet kun otat orvon tai lastensuojelulapsen omaksesi, ja rakastat. Annat elämän, kodin ja perheen sitä tarvitsevalle.

Minusta 5-6 lasta perheessä alkaa olla muutenkin maksimi ja lasten välinen ikäero mielellään muutama vuosi. Silloin jokainen saa huomiota, rakkautta ja luvan olla pienin ja tarvitsevin.

No en kyllä ihaile, etenkään sellaista joka on itse lapset biologisesti tehnyt.

Adoptio/sijaislapsia useampi on kyllä ok.

Ei Raamattua tarvitse enää lukea kirajaimellisesti ja täyttää koko maata (on jo täytetty) Lestadiolaiset on itsekkäitä!

Suuremman palveluksen teet kun otat orvon tai lastensuojelulapsen omaksesi, ja rakastat. Annat elämän, kodin ja perheen sitä tarvitsevalle.

Minusta 5-6 lasta perheessä alkaa olla muutenkin maksimi ja lasten välinen ikäero mielellään muutama vuosi. Silloin jokainen saa huomiota, rakkautta ja luvan olla pienin ja tarvitsevin.

vaikka meillä suurperhe onkin, mutta kun en satu olemaan lestadiolainen, niin asia lienee ok?;) Noin ainakin tuon sun tekstis perusteella...