Mitä poikavauva elämä on?

vauvat ja lapset on yksilöitä ei tyttöjä tai poikia. mut tulipa kuitenkin mieleen että vaipanvaihdossa kannattaa olla nopea! ;)

mutta kyllä sukupuoli ihan varmasti vaikuttaa koko elämään.

vauvat ja lapset on yksilöitä ei tyttöjä tai poikia. mut tulipa kuitenkin mieleen että vaipanvaihdossa kannattaa olla nopea! ;)

oli tuokin tilanne toisinpäin! Tyttö pissaili kokoajan hoitopöydälle ja useamman kerran tykitti kakatkin päälle. Poika taas ei pissannut vaipan vaihdon yhteydessä varmaan kuin pari kertaa.

Poikavauva ei juuri eroa tyttövauvasta, joskus vuoden vanhana alkaa eroja jo havaita. Itsellä siis tyttö ja poika ja heitä tässä nyt vertailen.

ruikkinut päälle vaipanvaihdon aikana.

ne erot alkaa sitten näkyä siinä vuoden iässä ja siitä eteenpäin, menettääkö jotain tytön kanssa, menettääkö jotain pojan kanssa?



en ole ap, olen odottava ensiäiti, sp ei tiedossa VIELÄ

että taaperoiässä pojat tuntuvat herkemmiltä ja riippuvaisemmilta äidin suhteen, kuin tytöt. Vauhdista huolimatta pojat tuntuvat kaipaavan läheisyyttä ja haleja enemmän kuin tytöt. Äidin tissiposkia oikein :D



Tämä nyt rajautuu n 15 lapsen otantaan, joista 5 poikia...

Senkuin köllöttelee, naiset ihailee ja aina tarvittaessa joku nuori nainen työntää tissin suuhun.

kans löytyy mammanpoika ja isin tyttö! Eli poika on enemmän minussa kiinni kuin tyttö. tietysti asiaan voi vaikuttaa vähän sekin että poika on nuorempi (en siis enää muista millaista oli tytön kanssa samassa iässä). Meillä poika on paljon eläväisempi, kokoajan liikkeessä. tyttö taas voi vaikka tunnin lukea kirjoja. Mutta lopuujen lopuksi erot ovat aika pieniä. t.4

sulattaa äidin sydämen aivan täydellisesti. Äidit huumaantuu ihan käsittämättömällä tavalla. Siis hyvässä mielessä.



Vähän sama efekti tulee isän ja tyttölapsen välille.



Maailman parasta on olla poikalapsen äiti

Mä pyrin aina ajattelemaan lastani vauvana enkä poikavauvana. Sukupuolella on kuitenkin merkitystä koska muut leimaavat hänet sillä perusteella alusta asti. Esim. midän rauhallista poikaamme automaattisesti pidetään vauhdikkaana ja arvaa kuinka paljon hän on saanut lahjaksi sinistä vaatetta vaikken pidä koko väristä ja mieluummin puen häntä esim. oranssiin ja muihin unisex väreihin. Yhden vaaleanpunaisen nallen vauva tosin sai anteeksipyyntöjen saattelemana. Mutta musta se oli mukavaa rajojen rikontaa. Suosittelisin, että kummina tekisit hänen kanssaan alusta lähtien kaikenlaista sukupuolesta riippumatta. Pojan rooli on meidän kultturissa valitettavasti musta monella tavalla kapeampi kuin tytön. Olisi tärkeää antaa lapsen kasvaa mahdollisimman pitkälle omaksi valloittavaksi itsekseen ei tytöksi tai pojaksi.

palauttaakohan mokoma sitä koskaan ;)



Toi vaippajuttu mullakin tuli mieleen... heh, mä sörssin asian ennen omaa lastani, kun olin kummipoikaani hoitamassa. Onnistuin sitten laittamaan sen vekottimen (jota myös pippeliksi kutsutaan) vaippaan ilmeisesti niin, että se osoitti ylöspäin = hetken kuluttua poika kainaloitaan myöden märkä. Mun poikaystäväni (nyk. aviomies) nauroi, nappasi vauvan syliinsä ja tuumi "hoidetaanpa tämä nyt ihan miesten kesken".



Jotenkin musta on myös alkanut tuntumaan siltä, että pojilla on joku automaattinen taipumus kiinnostua koneista yms. Meillä on ollut tarjolla kaikenlaista lelua... pehmolelusta autoihin. Poika on kuitenkin alusta asti leikkinyt niillä autoilla, junilla yms koneilla. Nyt vasta taaperoiässä on iskenyt joku hoivavietti... eli nyt hän vie pehmolelut nukkumaan, antaa niille "maitoa" omista vanhoista pulloista ja peittelee ja antaa hyvänyön suukkoja. Tämä pehmoleluleikki on siis iltajuttu... päivät menee autojen kanssa.

Vai olenko minä sittenkin jotenkin ohjannut poikaani niiden autojen pariin... sekin voi kyllä olla, vaikken ainakaan tietoisesti ole niin tehnyt.



Ja mä kyllä allekirjoitan ton "isin tyttö ja äidin poika"- jutun. Mulla on kaksi siskoa itselläni ja me ollaan kyllä ihan isin tyttöjä kaikki :D