Lue keskustelun säännöt.
Lemmikki-ihmiset vastaan äiti-ihmiset (ov)
26.02.2010 |
Asetelmaan sisältyy selvä vastakkainasettelu. Sen huomaa esimerkiksi työpaikan keskusteluissa. Lemmikki-ihmiset suhtautuvat torjuvasti ja lähes vihamielisesti perhe-elämään, mutta äitien pitäisi jaksaa keskustella heidän lemmikeistään kuin ne olisivat jotain ihmisiä. Mä en kerta kaikkiaan osaa osallistua keskusteluihin, jossa lapsen paikalla onkin joku hurtta. Tuntuu naurettavalta. Ja lemmikki-ihmisille on jotenkin säälittävää ja ylenkatsottavaa, miten lapset ovat tärkeitä äideilleen.
Kommentit (24)
on sekä lapsia että lemmikkejä. Keskussteluihin mahtuvat myös ne, joilla vain lemmikkejä tai lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä sen, että jos mielenkiinnonkohteet ovat täysin erit (koiraihminen ei pidä lapsista ja lapsi-ihminen ei pidä koirista) niin tuollainen vastakkainasettelu voi syntyä. Yleensä kuitenkin ihmiset voivat keskustella myös aiheista joista eivät niin pidä.
Itselläni on lapsi ja paljon eläimiä. Inhoan ihmisiä jotka inhoavat eläimiä. Sen sijaan jos joku ei pidä lapsista niin sellainen ajatusmaailma kiehtoo minua. Lapsi on kuitenkin monelle niin iso osa elämää ja sitten kun joku kertoo ettei lasta halua niin minä kiinnostun kyllä siitä miksi näin on. En ole kokenut, että näin ajattelevat ihmiset halveksisivat lastani. Sen sijaan usean äiti- ihmisen olen kuullut/kokenut halveksivan eläimiä jopa ihan hölmöyteen asti. Kiehuttaa sellainen ajattelu esim, että kun meidän pikkupiltti tulee kylään niin "ällöttävät" eläimet pitäis sulkea jonnekin siksi aikaa. Toki harkinnan varaisesti suljenkin (jos esim. niin pieni lapsi, että koira on suhteessa liian iso) mutta en siksi, että vieras olisi tyytyväinen vaan siksi, että katson sen lapsen kannalta parhaimmaksi.)
En pidä muiden lapsista mitenkään erityisesti. Silti juttelen niille ystävällisesti, kuuntelen äidin kertomukset lasten kuulumisista, kommentoin leluja joita lapset mulle näyttävät ym. Sen sijaan ihmisillä on oikeus kutsua mulle rakkaita lemmikkejä ällöttäviksi ja ties miksikä. Miksi on näin? Mielestäni minkäänlaista tasa- arvoa maailmassa ei voida saavuttaa ennenkuin opitaan arvostamaan elämää. Oli se sitten ihmisen tai eläimen niin se on juuri sille otukselle merkityksellinen. Ugh, olen puhunut.
Tosin olen huomannut että lapsettomat pitävät lemmikkejään usein ihmeellisessä erityisasemassa. Ja heidän mielestään koiran hoito on yhtä työlästä kuin pienen lapsen, mikä ei pidä alkuunkaan paikkaansa.
Minun kokemuspiirissäni taas on perheitä, joissa ei ole lemmikkejä, tai sitten lapsettomia, jotka kohdistavat hoivaviettinsä johonkin lemmikkiin.