Lemmikki-ihmiset vastaan äiti-ihmiset (ov)

Itselläni on koira ja lapsi. Hyvin on juttu luistanut sekä lapsettomien että koirattomien kanssa.



PS: minun mielestäni koiran hoito oli kyllä paljon rankempaa kuin lapsen hoito toistaiseksi on ollut (lapsi 2v.) Meillä koiralla herkkä vatsa, mikä pahimmillaan on tarkoittanut kuukausien valvottuja öitä kun oksentelevaa koiraa saa kävelyttää ulkona ja sit siivota jäljet. Kun lapsi valvottaa saa sentään olla sisällä lämpimässä. :) Lisäksi lapsi ei tarvitse päivässä kymmentä kilometriä liikuntaa säässä kuin säässä. Lapsi osaa myös puhua ja ymmärtää puhetta - ei tarvi mistään korvien asennosta päätellä, että ymmärsiköhän toi nyt yhtään mitään.:)

Toki kaikki lemmikki-ihmiset ei ole tuollaisia mutta osa on, varsinkin nuoret, lapsettomat naiset. Ja he usein kovaan ääneen julistavat etteivät koskaan lapsia tahdokaan.

lemmikki saisi olla lapsen asemassa jollekin. Toki pitää asia hoitaa niin, että eläin ei kärsi, mutta musta se on ihan okei. Väitän, että monille eläimet ovat tärkeämpiä kuin lapset. Ja miksei niin saisi olla? Onhan ne perheenjäseniä.



Mulla itselläni on vaan kaksi lasta. Kissasta olen aina haaveillut, mutta ehkä sen joku päivä saan.

Miksi lapsiinkohdistuva hoivavietti olisi arvokkaampaa, kuin eläimeen kohdistuva? Mun mielestä on hienoa, ettei kaikki tee lapsia ja kyllähän ne eläimet ovat omistajilleen tosi tärkeitä.

Toki kaikki lemmikki-ihmiset ei ole tuollaisia mutta osa on, varsinkin nuoret, lapsettomat naiset. Ja he usein kovaan ääneen julistavat etteivät koskaan lapsia tahdokaan.

Lemmikki-ihmiset suhtautuvat torjuvasti ja lähes vihamielisesti perhe-elämään, mutta äitien pitäisi jaksaa keskustella heidän lemmikeistään kuin ne olisivat jotain ihmisiä. Mä en kerta kaikkiaan osaa osallistua keskusteluihin, jossa lapsen paikalla onkin joku hurtta.

Vaikutat kyllä ap syylliseltä tuohon "vastakkainasetteluun" itsekin. Tekstistäsi voi lukea selvästi että et pidä eläimistä, tai ainakaan koirista.

Jospa et vaikka lähtisi niihin keskusteluihin mukaan.

Vaikka itselläni on lapsia ja lemmikkejä, en yleensä kuuntele muiden juttuja niistä, enkä kyllä vastaavasti puhu omistani.

Ja onko tullut mieleen että kaikki eivät jaksa kuunnella sinun puheitasi omasta kultamussukastasi?

Toki kaikki lemmikki-ihmiset ei ole tuollaisia mutta osa on, varsinkin nuoret, lapsettomat naiset. Ja he usein kovaan ääneen julistavat etteivät koskaan lapsia tahdokaan.

löytyy nuorten, lapsettomien joukosta. Sekä myös eläköityvistä (tai lähellä sitä) naisista, joiden lapset ovat jo lentäneet pesästä eikä lapsenlapsia ole vielä/enää hoivattavana (tai asuvat kaukana) ja hoivaviettiä riittää jaettavaksi. Lemmikkifanaattisuus on joskus äärimmilleen menevänä melko ärsyttävää. Mutta sitä esiintyy vain murto-osalla kaikista lemmikin omistajista, KUN TAAS huomattavasti suurempi osa "äiti-ihmisistä" on omalla ärsyttävällä tavallaan lapsifanaattisia!!!

Asetelmaan sisältyy selvä vastakkainasettelu. Sen huomaa esimerkiksi työpaikan keskusteluissa. Lemmikki-ihmiset suhtautuvat torjuvasti ja lähes vihamielisesti perhe-elämään, mutta äitien pitäisi jaksaa keskustella heidän lemmikeistään kuin ne olisivat jotain ihmisiä. Mä en kerta kaikkiaan osaa osallistua keskusteluihin, jossa lapsen paikalla onkin joku hurtta. Tuntuu naurettavalta. Ja lemmikki-ihmisille on jotenkin säälittävää ja ylenkatsottavaa, miten lapset ovat tärkeitä äideilleen.

Yrität vaan ärsyttää....Harmittaako, kun et onnistu?

Just tuota minäkään en ymmärrä, että miksi joku ei saisi puhua koirastaan kun lapsestaan tai rakastaa sit niinkuin joku muu rakastaa lastaan? Eikö se ole vain hyvä asia, että lapsia rakastava rakastaa lapsiansa ja koiria rakastava koiriansa? Ja kuten joku edellä mainitsi niin kyllä se koirankin hoito on aika vaativaa. Ei kai sitä nyt kukaan varsinaisesti vertaa lapsen hoitoon (jos ei kerran omia lapsia ole) mutta siinä missä joku puhuu lapsen hoidosta niin toinen puhuu koiran hoidosta. Pitäisikö "vain" lemmikin omistavan ihmisen sit pysyä hiljaa ja antaa lasten omistavien ihmisten keskustella????????? Mikä siinä lapsen omistamisessa tekee ihmisestä sen tärkeämmän tai arvokkaamman kun eläimen omistavasta ihmisestä? Kerro ap se mulle, haluan kuulla!

Normaalimpaa on haluta jossain vaiheessa oma lapsi kuin että koira toimittaisi ikuisesti lapsen virkaa. Vaikka koira perheen lemmikkinä on tärkeä ja on hienoa että on hyvin hoidettu, en silti ymmärrä miten koirat menee ihmisen asemaan ja jopa sen edelle. Sori, en vain ymmärrä, ne on vaan koiria.

Koirista ei tule kuin jätettä (sontaläjät katujen varsilla).

Mutta se mikä heissä ärsyttää on se jatkuva lapsiperhe-elämän dissaus. He_ eivät koskaan halua lapsia (mikä on ihan ok), he_ eivät voi ymmärtää miksi joku kasvattaa lapsiaan noin (koska he tietävät lapsenkasvatuksesta kaiken, niitähän koulutetaan samalla tavoin kuin koiriakin), he_ eivät voi ymmärtää miksi joku hankkii haisevan ja rääkyvän kakaran (eivätkä epäröi sanoa sitä ääneen), he_ julistavat kovaan ääneen kuinka eivät auta nuorta äitiä vaunujen kanssa esim. bussiin (koska itsehän hän on elämänsä pilannut hankkimalla mokoman riesan), he_ pelastaisivat palavasta talosta mieluummin vieraan koiran kuin yhtään inhottavaa lasta jne. Nämä on kaikki ihan tosielämässä sanottuja juttuja.

Miksi lapsiinkohdistuva hoivavietti olisi arvokkaampaa, kuin eläimeen kohdistuva? Mun mielestä on hienoa, ettei kaikki tee lapsia ja kyllähän ne eläimet ovat omistajilleen tosi tärkeitä.

Toki kaikki lemmikki-ihmiset ei ole tuollaisia mutta osa on, varsinkin nuoret, lapsettomat naiset. Ja he usein kovaan ääneen julistavat etteivät koskaan lapsia tahdokaan.

7 lasta, 2 koiraa, 2 kissaa, 2 kania.

"

Mutta se mikä heissä ärsyttää on se jatkuva lapsiperhe-elämän dissaus. He_ eivät koskaan halua lapsia (mikä on ihan ok), he_ eivät voi ymmärtää miksi joku kasvattaa lapsiaan noin (koska he tietävät lapsenkasvatuksesta kaiken, niitähän koulutetaan samalla tavoin kuin koiriakin)"

Heh :-) Musta lapsia tosiaan kuuluisi kasvattaa samalla tavalla kuin koiria. Hyvästä käytöksestä palkiten, positiiviseen huomiota kiinnittäen, johdonmukaisesti, rakastaen...tämän sanon lapsiperheen äitinä, jolla myös koiria. Muuten minusta nuo lapsi/koira-kärjistykset/haukunnat työpaikkojen kahvipöytäkeskusteluissa ovat vain huonoa käytöstä. Ihan kuin joku haukkuisi Opelia ja kehuisi Audia, vaikka tietäisi että minulla on Audi. Ei tarvi välittää, kannattaa vaihtaa seuraa

nämä lemmikeistä ihmistä tekevät ole hankkineet sen lemmikin juuri lasten/perheen korvikkeeksi. Muut ihmiset (lapsiperheet ja lapsettomat) suhtautuu sitten lemmikkiin normaalisti, lemmikit on kivoja ja tietysti tärkeitä, mutta eivät ihmisenkorvikkeita heille. Niiden korvike-perheellisten on vaikea kuunnella normaalin perheen elämään liittyviä juttuja, kun eivät jotenkin huomaa sitä eroa. Ikävä jos on sattunut pelkästään tätä ihmislaatua kerääntymään lähistölle.

ilolle pitäisi antaa jotain arvoja?

Ne kuitenkin tuovat esim. monille vanhukselle iloa, seuraa ja tärkeyttä.

lapsellisten ihmisten ongelmana. Yleensä ne on äidit, jotka vihaavat eläimiä ja haukkuvat lapsettomia ihmisiä.

Suurimmat ylilyönnit olen nimenomaan kuullut stereotypisten äitien suusta. Mulle on aivan sama kuka pitää ketäkin ja minä korvikkeena. Ja uskon vakaasti, että tottakai joku pelastaisi oman koiransa liekeistä ennemmin kuin minun lapseni.

Meillä pari lemmikkiä ja ystäväni jolla lapsia tuli lapsensa kanssa meille kylään,lemmikkimme meni tämän tätsyn viereen niin kaveri tokaisi vaan että hän ei ole ikinä välittänyt näistä lemmikeistä.Ok,ei siinä mitään.Toinen ystävä,lapseton jolla myös lemmikki tuli meille ja taas meidän lemmikki meni tämän toisen tätsyn viereen istumaan niin tämä sanoi että sori mutta en tosiaan sua silitä...mutta kun mun pitää mennä käymään tällä viime mainitulla ihmisellä niin mun täytyy sen lemmikin hyppimiset,pomppimiset sietää ja puhua sille kuin pikku vauvalle ja samalla rapsuttaa kuin viimeistä päivää...helkutin ärsyttävää..



Taisi mennä aiheen ohi mutta en minäkään muiden lemmikki valintoja arvostele,ei ole mun ongelma!

Itsellä tosin on sekä lapsia että lemmikkejä, työpaikalla keskustellaan kummistakin, aika harvoin tosin.

Olen äiti-ihminen ja lemmikki-ihminen yhdessä persoonassa.

En ymmärrä vastakkainasettelua ollenkaan.