Lue keskustelun säännöt.
Löytyykö täältä äitejä jotka ovat olleet yksin/kaveriporukalla etelässä?
26.02.2010 |
Tekis niin kovasti mieli lähteä yksin syksyllä etelään, mutta huono omatunto tietysti vaivaa. Kaipaisin kovasti rauhaa ja omaa aikaa....liittynee myös lähestyvään 40-kriisiin? Oletteko olleet ja mitä mieltä perhe siitä oli ja kannattiko. Minulla lapset tuolloin 10 + 11-vuotiaita ja matkaan kuluva raha ei ole sillälailla ongelma, että olisi jotenkin perheeltä poissa.
Kommentit (5)
lapsesi ovat jo noin isoja - ei kun matkaa varaamaan!
Mulla on paras ystävätär, jonka kanssa saimme ensimmäiset lapsemme vuonna 2002. Kun esikoiset olivat lähes 3-vuotiaita, odotimme molemmat toista lasta taas melkein samaan aikaan. Olimme viikon 15 kieppeillä molemmat aika nuutuneita ja mietimme, miten saisimme piristettyä itseämme. Varasimme viikon äkkilähtöetelänmatkan vain meille kahdelle, ja siitä se sitten lähti.
Kakkosten syntymävuotta lukuun ottamatta olemme olleet siitä lähtien joka vuosi kahdestaan etelässä. Joskus olemme käyneet yhdistetyllä ranta- ja kaupunkilomalla, mutta useimmiten olemme menneet vain löhöilemään ja rentoutumaan.
Pari kertaa oli puhetta, pitäisikö ottaa lapsiakin mukaan, mutta tulimme siihen tulokseen että tarvitsemme jotakin ihan omaa. Ja kyllä kannattaa! Taas on matka varattuna, mutta tänä vuonna lähdemmekin ensimmäistä kertaa kahdestaan Ranskaan hiihtämään.
Omien perheiden kanssa on sitten reissattu kokonaisuutena ihan riittämiin, joten lapsetkin ovat päässeet matkailun makuun. Äitien oma aika on vaan ihan ainutlaatuisen nautittavaa!
Kokeilepa: menet ystävättäresi kanssa kuohuviinille jo lentokentällä. Katselette lapsiaan mukana raahaavia perheitä ja skoolaatte tyytyväisinä. Ostatte naistenlehdet ja uppoudutte niihin koneessa kaikessa rauhassa. Kukaan ei vaadi mitään, saat syödä ihan rauhassa... ajattelet kerrankin vain itseäsi. Vakuutan, että palaat takaisin uutena ihmisenä ja jaksat taas paremmin ne 51 muuta viikkoa olla perheesi kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lapset oli 2v ja 4v. Ihan hyvin meni, isä meni lomalle lasten kanssa mummolaan. Äiti latasi akkuja ja loman jälkeen oltiin enempi sitten äitissä kiinni mutta ei sen kummempaa, oli jo äidilläkin niin ikävä että saivat vieressä nukkua :)
Ensimmäisillä reissuilla meillä oli aina pieni syyllisyydentunto päällä, koska äiteihin on kai sisäänrakennettu ajatus siitä ettei saisi olla hauskaa ilman lapsia. Ja tietysti lapsia on aina vähän ikävä, se on selvä.
Mutta siitä jutteleminen parhaan ystävättären kanssa, joka on samassa elämäntilanteessa, on ollut hyvin kasvattavaa. Tajuamme molemmat että olemme oppineet nauttimaan itsestämme ja äitinä olemisestakin enemmän, kun meillä on ihan omia juttuja. Suosittelen kaikille! Jops ei ole rahaa tai mahdollisuutta lähteä viikon matkalle, jo pitkä viikonloppu jossain muualla (vaikka kylpylässä tai hiihtokeskuksessa) piristää kummasti.
jos kerran mahdollisuus. Pärjäävät lapset kyllä isänsä kanssa viikon.
viikoksi omalle lomalle, kun muutenkin olen meistä se joka viettää vähemmän aikaa lasten kanssa. Eli teen välillä pitkää päivää ja työreissujakin on pari kertaa kuussa, joilla siis olen ilman lapsia mutta en todellakaan lomailemassa, vaikka onhan se ilta-aika yleensä omaa. Ja toisaalta silloinkin kun olen kotona, teen enemmänkin kotihommia ja laitan lasten kanssa ruokaa, en sillälailla pelaa ja leiki lasten kanssa kuten mieheni.
Siski kait tämä tolkuttoman huono omatunto ja myös ehkä siksikin, että mulla käteen jää n. 500e kuussa vähemmän kuin miehellä (yhteiset rahat kylläkin, nettotulot n.5800e eli perhe ei varsinaisesti taloudellisesti joutuisi kärsimään reissustani), että se olisi senkin puolesta väärin vaikka toki miehellä on omia harrastuksia pari kertaa vkossa ja käy kerran vuodessa kavereiden kanssa 3pvän laskettelureissulla ja baarissa useammin kuin minä.
ap