Synnytys edessä ja pelkään kovasti ponnistuskipua. :(( Mistä saisin henkisiä voimia koitokseen?

synnytyksethän on niin erilaisia, voihan olla että tällä kertaa tuntuu erilaiselle!

ja minä ainakin sinuna pyytäisin puudutusta ajoissa. jos jännität kovin kipua ja ponnistusta niin sillonhan se vasta sattuukin!



minusta ponnistusvaihe ei ollut paha, kesti 10 min. eikä mitenkään erityisen kivuliasta ollu. avautumisvaihe etenkin tuossa n. 6cm auki oli sen sijaan lähes sietämätön, meinasi taju lähteä kivusta. sain sitten epiduraalin ja taivas aukesi!

synnytystä. On se niin kova paikka.



Hyvin sinullakin menee, vaikka nyt pelottaa ja hirvittää. Rohkeasti vain.



Jokainen synnytys on tosiaan ihan erilainen.

Odotin ponnistusta kauhulla, koska ensimmäinen alatiesynnytys oli ponnistusvaiheen kannalta todella kivulias ja tuntui juuri siltä, että koko nainen hajoaa palasiksi.



Synnytys oli kuitenkin mahtava kokemus! Synnytin siis kolme viikkoa sitten ja avautumisvaihe meni pelkällä ilokaasulla. Ponnistusvaihe oli huomattavasti helpompi ja vähemmän kivulias kuin ensimmäisellä kerralla. Vauva vain tuli pihalle ilman hampaat irvessä ponnistamista, kroppa tiesi jo mitä tehdä.



Olin todella ihmeissäni synnytyksen jälkeen, että tässäkö tämä oli, missä se helvetillinen kipu on.



Tsemppiä! Kyllä se hyvin menee ja 99% todennäköisyydellä paljon helpommin kuin ensimmäisellä kerralla!

Jos otat epiduraalin ja ilokaasua päälle ja alat ponnistaa niin se ei tunnu missään :)

Oikeasti vaan siltä kuin puskisin isoa kakkaa ulos. Se painaa juurikin pyllyn kohdalla ja tuntuu paineena mutta ei kipuna ollenkaan.

Avautumisvaihe oli itsestäni se tympein.. tai siitäkin vain se 8-10cm kun teki mieli alkaa ponnistamaan sitä ulos mutta täytyi ns. pidättää vielä. Itselle jäi positiivinen kokemus, etkä se sinäkään kyllä tuota ajattele kun supistukset alkaa :) Sitä vaan haluaa synnyttää sen ulos.

nimim. synnytyspelosta yli päässyt

mutta yllätys oli suuri kun se ei sattunutkaan. Olin aikaisemmin saanut epiduraalin, ja kun ponnistusvaihe alkoi lähentyä (oli kuin kakkahätä) niin pyysin kohdunkaulanpuudutteen joka taisi tosiaan toimia kun kipua en tuntenut vaikka pusersin lähes nelikiloisen vauvan ulos. Ponnistus kesti vartin eikä tullut edes repeämiä. Jäi aivan ihanat muistot tuosta ja synnytyspelko häipyi samantien :)

kohdunkaulanpuudute ponnistuskipuun auta! Se auttaa avautumiskipuihin - jos auttaa.

Epiduraali poistaa sen kivun ponnistaessa.. ei se kohdunkaulanpuudute.

Itselleni se laitettiin kun leikattiin ettei tunne sitä leikkausta, mutta en kyllä tuntenut tuota kohdunkaulanpuudutettakaan sen puolin kun epiduraali oli niin hyvin itselleni laitettu :)

Jotenkin tuo epiduraali tuntuu kaukaiselta enkä tiedä, ehtisinkö sitä saadakaan. Viimeksi kun menin sairaalaan, oli 5 cm auki ja siitä puolen tunnin päästä olin jo täysin auki. Ponnistamisen "riemua" kestikin sitten lähemmäs tunnin.



Eli jos avautuminen menee yhtään samalla lailla kuin viimeksi, niin tuskin ehdin saada puudutuksia. :/



ap

sain ekalla kerralla jonkun puudutuspiikin välilihaan ja en tosiaan olisi tuntenut vaikka vesurilla olisi väylää vauvalle avattu! Eli sellainen voisi ainakin vähän auttaa kipuun siinä pään ulos likisämis hetkellä.. Tosin minulla ponnistusvaihe (kuten ei avautumisvaihekaan) ei ole ollut mitenkään erityisen kivulias.

kuin ensisynnyttäjällä!



Pyydä epiduraalia, jos ehdit, mutta ilmankin todennäköisesti menee tällä kertaa paljon helpommin.

epiduraali auttanu ponnistuskipuun yhtään, vaikka sain lisäannoksen hetki ennen ponnistusvaihetta. Supistuskivut se vei avautumisvaiheessa loistavasti pois, mutta se repeämisentunteen tuska pysyi ja oli ihan järkyttävää ihan koko sen tunnin ajan. Tässä toisessa raskaudessa olen käynyt pelkopolilla keskustelemassa useampaan kertaan ja lääkäri esitti että väliliha puudutettaisiin jo etukäteen ja tarvitaessa lääkäri voi vielä puuduttaa puudendaalilla nimneomaan sitä alaosastoa.



Tseppiä sinulle. Mie oon kyllä vähän huono tukemaan ja antamaan vinkkejä kun itse valvon ja itken yöt paniikissa.

sehän johtuu ihan laittajasta kuka osaa laittaa sen epiduraalin ja juuri oikeaan kohtaan...

Mulla 3 synnytystä, joissa jokaisessa avautumisvaihe nopea ja supistukset tulee taukoamatta. Ekassa synnytyksessä homma stoppasi ponnistukseen, pitkään yritettiin tipalla ja imukupilla. Jäljelle jäi pelko ponnistamisesta.



Toinen ja kolmas synnytys meni hyvin! Vaihdoin sairaalaa ja kävin ennen toista synnytystä pelkopolilla. Synnytykset lähtivät kuten ensimmäinenkin vauhdilla käyntiin.



Toisessa synnytyksessä ennen ponnistamista halusin/tarvitsin tauon tauon. Kuuntelin itseäni vaikka olinkin epävarma. Kätilö yritti auttaa kun pyysin apua, mutta ei onneksi ollut ehdottoman tietäväinen ja jyrännyt yli. Uskalsin olla omaa mieltäni ja toimia sen mukaisesti kun kätilö oli tukemassa- ihana kätilö.



Kätilö ehdotti jakkaraa ja vaikka en halunnut mennä jakkaralla kun kätilö sai ylipuhuttua. Kipu oli älytön ja painuin takaisin makaamaan. Hitusen odottelin taas ja kätilö ylipuhui yrittämään uudelleen. Ja se ei enää tuntunutkaan pahalta, vaan homma lähti luistamaan. Ponnistuksessa oli apuna jakkara ja mies piti tukea. Kätilö opasti aukaisemaan lantion, eikä työntämään vastaan. Tämä oli vaikeaa, sitä yritti pikemminkin laittaa jalat yhteen. Mutta rentouttamisesta ja aukinaisesta lantion asennosta oli hyötyä ja vauva tuli muutamalla ponnistuksella, eikä ollut niin hirveää.



Sama toistui kolmannessa synnytyksessä. Nyt vain tiesin että minulla ei ala ponnistusvaihe heti kun olen auki, vaan sitä oikeaa aikaa piti odottaa ja tehdä sen mukaisesti mikä tuntui hyvältä ja ennen sitä tuntui hyvältä vain makoilu. Se oikea ponnistuksen tarve puuttui, se tuli kun odotti! Ekassa synnytyksessä sitä ei tullut ja jouduin ponnistamaan liian aikaisin, joten ei siitä mitään tullut. Mutta ekassa synnytyksessä tuota ei tiedä ja tunnista samoin omia tuntemuksiaan, kaikki on uutta ja uskoo muita enemmän kuin itseään. Toisessa synnytyksessä kuuntelin itseäni, mutta olin epävarma. Kolmannessa vasta tiesin paremmin miten kroppani toimii.

Mä olen molemmissa synnytyksissä saanut epiduraalin, joka on auttanut ponnistuksessa myös. Toki se kirpasee kun se pää sieltä ulos tulee, mutta ei mitään sellaista kipua, että olisin "itkenyt ja huutanut"



Enemmänkin kyse on todella kovasta paineen tunteesta... tuntuu, että paikat leviää... (siis niinhän ne käytännössä tekee, heh hee) mutta ei sellaista "mä repeän kahtia" -kipua.



Epiduraalin lisäksi olen käyttänyt ilokaasua, joka ekassa synnytyksessä ei oikein tehonnut, mutta toisessa paremmin -osasin varmaan hengittää sitä paremmin ja se auttoi koko avautumisvaiheen tosi tehokkaasti ja sitten vasta ponnistaessa piti siitä luopua.



Muista myös huolehtia itsellesi hyvä ponnistusasento, jotta saat voimat oikeaan paikkaan!! Mä sanoin miehelle, että huolehtii, etten joudu selälläni makaamaan ja mies nostikin sängyn justiinsa siihen kun halusin (ei ne kätilöt sitä ehtinyt siinä miettiä) ja tuki vielä niskan takaa hyvin, että ponnistaminen oli helppoa ja ennen kaikkea tehokasta.



Ja muista, että synnytykset ei ole keskenään samanlaiset: mulla eka 14h ja toinen 2,5h