Uskovaiset: miten tulit uskoon?

mutta jossain vaiheessa Jeesuksen merkitys kolahti ja tajusin, että hän on koko uskon ydin.



Mietin asioita aika pitkään enkä olisi halunnut "hurahtaa". Tajusin kuitenkin, että minun on avattava sydämeni Jeesukselle. Lopulta uskoontulo oli hyvin henkilökohtainen tapahtuma eikä siihen liittynyt mitään ihmeellistä dramatiikkaa. Asiat vain loksahtivat kohdalleen.

Mikä osuus sillä oli uskoontuloosi, kun raamatussa kerrotaan Jumalan rakastavan kaikkia ihmisiä ja että hän kuoli ristillä ja sovitti kaikkien synnit? Tunsitko olleesi syntinen ja tarvitsevasi anteeksiantamusta? Jos koit syntisyyttä/syyllisyyttä, helpottiko se uskoontulon myötä?

tapahtui 10.6.1992. Muistan sen näin tarkasti, koska oli 15-vuotias, ja jäin yksin mökille yhdeksi yöksi, kun vanhemmat kävi kaupungissa. Mökki on isäni isän rakentama. Siellä on edelleen lipaston päällä kuva vaarin veljestä. Kuva on vaarin vuolukivestä tekemässä kehyksessä. Tämä vaarin veli kuoli sodassa, mutta olen kuullut hänestä juttuja. Näin sinä yönä siellä yksin ollessani unen, jossa vaarin veli ratsasti hevosella sotilaspuvussa (niin kuin kuvassa) sinne talon pihalle veljeään katsomaan. Hassua sinänsä, koska talo on siis rakennettu just sodan jälkeen, eikä vaarin veli ollut ikinä nähnyt veljensä perhettä. Siinä unessä menin ulos juttusille ja kerroin, että oon sun veljes pojan tytär. Kun tämä Eino oli ratsastamassa pois, mä heräsin, ja mulle tuli jotenkin ihan hirveä hätä, että miks hänen täytyi kuolla, ja että olikohan hän kuollessaan sovinnossa Jumalan kanssa. Eino kuoli tarkka-ampujan luotiin yllättäen, eli ei kyllä kuoleman tullessa ehtinyt katua syntejään tms. Siihen saakka olin itse ollut semmoinen tapakristytty. Uskonut periaatteessa Jumalaan, mutta en ihan vuorenvarmasti. Mut siinä hädässäni mulle tuli niin elävä tunne Jumalasta ja semmoinen rauha, että siitä lähtien oon ollut kyllä ihan varma Jumalan armosta. Viitisen vuotta sen jälkeen mulla oli yhtä voimakas tunne Jumalan olemassaolosta. Eikä koskaan sen jälkeen. Mutta olen edelleen uskossa.



Minulle usko on aika henkilökohtainen juttu. En koe tarvitsevani seurakuntaa, vaikka kirkkoon kuulun. En tuntenut olevani syntinen. En tuntenut, että vaarin velikään ois ollut. Synnin tuntoni tai syyllisyyteni ei ehkä ole helpottanut uskoon tulon jälkeen. Enkä aattele, että teki mitä vaan, niin Jumala antaa anteeksi. Kyllä minusta anteeksianto täytyy saavuttaa jo tässä elämässä siltä, jolle on tehnyt väärin.

Mikä osuus sillä oli uskoontuloosi, kun raamatussa kerrotaan Jumalan rakastavan kaikkia ihmisiä ja että hän kuoli ristillä ja sovitti kaikkien synnit? Tunsitko olleesi syntinen ja tarvitsevasi anteeksiantamusta? Jos koit syntisyyttä/syyllisyyttä, helpottiko se uskoontulon myötä?

- kuka hän on, millainen ja haluaako hän jotain ja jos haluaa niin mitä jne. Minä tutustuin siihen muihinkin kuin vain tähän ns. perimässä saatuun uskontoon.

4.

kun olin ihan tavallista nuoren elämää elävä ihminen.



4.

Lyhyesti:Rukoilemalla ja pyytämällä sitä Jumalalta.Sitä ennen oli sellainen parin vuoden mietintävaihe,jolloin asia alkoi kiinnostaa..

En tunnista itseäni sanasta "uskovainen", mutta uskon Jumalaan & kuulun kirkkoon, joten saan kai vastata? Mulla lapsuudenusko (ala-asteen opelta peritty ;) ) "kypsynyt" vuosien funtsimisen jälkeen. Olen myös saanut muutaman tosi konkreettisen vastauksen rukouksiini - niitä yritän aina muistella kun epäilyttää. Epäily-jaksoja nimittäin tulee useinkin - ainakin mulla. Onhan tää Jumala-touhu järjen vastaista - mutta niin on myös uskomus että "ensin ei ollut mitään ja sitten SE (mikä???) räjähti" tai että tää pieni nyytti mun sylissä vois vaan olla sattumaa... Näin mun milestä. Mitä muut?

minua kiinnosti ihan lapsesta saakka tälläiset asiat vaikka en tosiaankaan ole uskonnollisesta perheestä.

Olin kiinnostunut lähes kaikista uskonnoista maan ja taivaan välillä, asuin Israelissa kun sitten "se oikea" löytyi. Se kolahti heti eikä sen jälkeen ole tarvinnut miettiä ja etsiä.