Lue keskustelun säännöt.
Miehen a-ongelma ja liiton jatkaminen, mitä tehdä?
25.02.2010 |
Meillä on takana melko pitkä liitto ja suurimmaksi osaksi on mennyt hyvin ylä- ja alamäistä huolimatta, mutta nyt viimeiset pari vuotta olen katsellut miehen jatkuvaa ryyppäämistä ja alan olla todella kypsä. Mitään muutosta ei ole tapahtunut keskusteluista huolimatta, mies ei täysin kiellä a-ongelmaa, muttei myönnäkään.
Ennen jatkuvaa juomista mies oli hyvä isä ja ihana aviomies, nyt se on muisto vain ja tilalla on mies, joka käy töissä arkisin ja viikonlopulla on pakko päästä kavereiden kanssa baariin ja aika minun tai lasten kanssa on kortilla.
Välillä tuntuu, että olisi parempi olla oikeastikin yh, ei tarvitsis miettiä koska mies tulee ja missä kunnossa. Olen kyllästynyt myös esittämään ulkopuolisille, että kaikki on hyvin ja meillä menee hyvin.
Miten ennen niin vastuuntuntoisesta ja avuliaasta ja muutenkin kaikin puolin hyvästä miehestä voi tulla tuollainen, täysin entisen vastakohta?
Kommentit (14)
Ottaisin eron.Juoppi ei puhumalla parane,jos EI ITSE HALUA PARANTUA JA HAKEUDU KUNNON HOITOON JA TEREAPIAAN.Älä pilaa lastesi lapsuutta ja omaa loppuelämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivisin käy töissä ja viikonloppuisin baarissa. Jos tuo on juopon merkki, niin 100 % suomalaisista akateemisista nuorista aikuisista on juoppoja, ja 80 % muistakin alle 25-vuotiaista.
useat toitottaa heti eron perään. Ei se ero poistas sitä, et on lapset ja niiden kautta ollaan tekemisissä kuitenkin. En nyt tarkoita pelkästään tähän viestiin, ei ap:n just tarvi pysyy yhdessä vaan ylipäätään. Jos jokin on huonosti liitossa, ero ja sillä se muka selviää.Niinkö? Miten eron jälkeen ? Ongelmat ei häviä vaan ollaanhan sitä lasten kautta tekemisissä.
Päivisin käy töissä ja viikonloppuisin baarissa. Jos tuo on juopon merkki, niin 100 % suomalaisista akateemisista nuorista aikuisista on juoppoja, ja 80 % muistakin alle 25-vuotiaista.
Tuo viihteellä käynti ois ihan ok, mutta ei joka viikonloppu ja kun mies ei pysty olemaan juomatta vaan se vkl juominen on hänelle pakkomielle tai siltä se vaikuttaa. Olen välillä joutunut omia menoja perumaan kun mies ei ole voinut olla lasten kanssa sitä aikaa vaan on halunnut päästä viihteelle. Aiemmin on hoitanut mielellään lapsia, jos minulla muuta tekemistä
Tiedän, ettei kukaan muutu ellei sitä itse halua, mutta ei se erokaan ole tähän periaatteessa ratkaisu. Samat ongelmathan sillonkin jatkuis enkä halua lasten menevän isälleen, jos hän on kännissä.
ap
miehelle vakavaan sövyyn, kerro mitä ajattelet juomisesta ja perheenne tilanteesta. Pyydä hakeutumaan a-klinikalle, tasi voitte mennä eka ajalle sinne yhdessäkin.
Vaikka mies kävisi viikot töissä, niin se ei todellakaan estä etteikö hänellä olisi alkoholiongelmaa, varsinkin kun se on muuttanut hänen käytöstään suhteessa läheisiin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja silti hän kävi aivan normaalisti töissä ja hoiti työnsä varmaan ihan hyvin. Ei siis ryypännyt viikolla.
Lisäksi hän harrasti ammuntaa SM-tasolla, joten oli usein viikonloppunakin kisojen takia selvin päin.
Mutta silloin kun ei ollut kisoja (harjoitukset yleensä viikolla), hän oli käytännöllisesti katsoen koko viikonlopun kännissä. Aloitti pe iltana ja vielä sunnuntain makasi krapulaisena sohvalla. Hän ei onneksi ollut kännissä väkivaltainen tms., mutta idiootti ja ärsyttävä kuitenkin.
Kärsin koko lapsuuteni poissaolevasta isästä: joko kisamatkoilla tai kännissä. Parempi tietysti silloin kun oli kisoissa, silloin meillä lapsilla oli normaali olo. Känniviikonloppuina olimme ahdistuneita.
Olisin toivonut, että äiti olisi eronnut isästä ja olisimme saaneet olla normaalissa kodissa. Ei siihen aikaan kuitenkaan erottu, varsinkaan maalla.
Meillä oli joskus samoja ongelmia ja itse asiassa ne ajat heijastuvat liittoomme vieläkin. Luottamus mieheeni kärsi silloin pahoin, lapsilla myös. Juominen voi olla ongelma, vaikka työ ym. elämä ei heti siittä kärsikkään. Mieheni joi kovaan työtressiin ja siittä johtuvaan unettomuuteen.
Monet kerrat asiasta keskusteltiin vakavasti ja kerroin mitä mieltä lapset asiasta ovat. Lopulta heitin hänet pihalle yhteisestä kodistamme ja kerroin asiasta isovanhenmille. Silloin juominen loppui. Kävimme myös kerran terapiassa. Lisäksi mies kävi lääkärissä ja sai muita keinoja stressin ja unettomuuden hoitoon.
Voimia sinulle tehdä asialle jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eron perään... ja puhun kokemuksesta. Itse erosin juuri puoli vuotta sitten alkoholistista. hän oli kyllä melkein 2 vuotta kuivilla, mutta sitten alkoi uudelleen. En enää jaksa sitä ylä- ja alamäkeä ja epävarmuutta tulevasta. parempi näin. Huomasin ,että lapseni 3,5 vuotta, on kovasti muuttunut nyt parempaan suuntaa.Meillä liittyi myös väkivaltaa yms... helppoa ei ole ollut, sillä olin siinä sivussa itsekin sairastunut, tosin en juonut. Terapiaa itselle. Elämä alkaa voittaa.
Miehestäni tuli alkoholisti monista eri syistä, tosin vajaan vuoden jälkeen mies itse myönsi, että hänellä taitaa olla a-ongelma. Olin jo harkinnut eroa ja lähtöä, mutta mies hakeutui hoitoon a-ongelmansa takia plus kävimme parisuhdeterapiassa ja nyt meidän koko perhe voi paremmin ja mies on yhä pysynyt kuivilla. Mies tietää, että jos ratkeaa juomaan niin se on meidän liittomme loppu.
Voimia. Minä ainakin keskustelisin vielä miehen kanssa ennen eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko siis ongelma liian alkoholin käyttö vai se pakko päästä baariin? Baarissa kun ei ole pakko ryypätä, sinne voi myös paeta koti- ja perhe-elämää. Parisuhteessa on toki silloinkin ongelma, mutta eri kuin miehen alkoholismi. Enkä tarkoita syyllistää tällä vaimoa.
On mies sit baarissa tai juo kotona niin on aina illasta/yöstä siinä kunnossa, että sammuu sänkyyn (joskus sohvalle) ja alottaa juomisen pe illalla ja jatkaa aina su asti. Päivisin yleensä nukkuu viikonloppuna ja muuten juo. Tähän olen täysin kyllästynyt ja myös lapset oireilee isänsä juomisesta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo turhaa on miehen kanssa keskustella ei se kuun tele eikä sitä kiinnosta, älä tuhlaa loppu elämää tuollaisen kanssa meillä on vain tämä yksi elämä elettävänä, ja kyllä ne lapsetkin siitä kärsivät...
kannatan eroa olen käynyt läpi samankalataisen jutun ja nyt noin 2.5 vuotta kulunut ja elämä on normaalia ja olen siitä niin onnellinen...jaksamisia sinne päin....
Kerro tunteistasi, siitä miltä hänen käytös tuntuu ja miten toivoisit hänen käyttäytyvän jne. Voisko kyseessä olla ikäkriisi?
nythän sinulla on yksi iso ja hankala lapsi lisäriesana. KEnkää juopolle ja heti!