Miksi nainen (tai mieskin!) esittelee itsensä uusille ihmisille pelkällä sukunimellä?

Ehkä henkilö joka esittelee itsensä pelkällä sukunimellä, haluaa pitää tietyn etäisyyden uusiin ihmisiin ja välttää turhan tuttavallisen etunimellä puhutteleun.

Kyllikki, tai Jorma

Sieltä jää joillekin tuo päälle.

Teennäistä ja naurettavaa, mua ainakin rupee pahimmillaan tirskututtamaan kun joku nainen ojentaa kättänsä ja mutisee: Toropainen! Rupeenko sitten kutsumaan häntä Toropaiseksi vai mitä se viestittää? Sanois vaikka rouva Toropainen...

tuo on jostain syystä tapana. Liekö armeijan peruja vai mitä. En ole edes kiinnittänyt asiaan huomiota, siihen on niin tottunut. Alalla olevat harvat naiset kyllä yleensä käyttävät koko nimeään, mutta varsinkin miehet usein pelkkää sukunimeä.



Kai se kuuluu määrättyyn "äijäkulttuuriin".

..oletetaan sanovan häntä rouva Toropaiseksi. Kyseessä on vanha tapa esitellä itsensä. Kun olin pikkutyttö niin täsmälleen sillä tavalla esittely tehtiin. Etunimiväleihin päästiin vasta, kun oli tutustuttu vähän paremmin.



Kukaan ei sano itseään rouva Toropaiseksi. Mutta jos minä esitteleni itseni Toropaiseksi, edellytän, että kun haluat kutsua minut kahvipöytään, aloitat: "Rouva Toropainen, tulkaapa nyt kahville, kahvi on jo kaadettuna."

Jos esittäydytään, kuuluu sanoa sekä etu- että sukunimi. Vaikka se pelkän sukunimen käyttö olisi miten "äijää"...



Olen itsekin ollut tilanteessa, jossa nimenomaan nainen esitteli itsensä pelkällä sukunimellä, vaikka kaikki muut esittäytyivät koko nimellä. Kaikki tiesivät toistensa nimet kyllä etukäteen, mutta tapaaminen oli ensimmäinen. Tapaus jäi mieleen, sillä se oli mielestäni jotenkin outoa.

Naurettavaa.

olevansa rouva Toropainen? Sanoohan anglosaksikin olevansa Mrs., Miss tai Ms. Hickson. Se on selvä peli, ja sittenpä pyydän Mrs. Hicksonia kahvipöytään.

olevansa rouva Toropainen? Sanoohan anglosaksikin olevansa Mrs., Miss tai Ms. Hickson. Se on selvä peli, ja sittenpä pyydän Mrs. Hicksonia kahvipöytään.

Mä voin kuvitella, kun menisin seuraavan kerran raksatyömaalle ja joku muurari murahtaisi nimensä "Herra Niämine". Ei oikeasti, sukunimien käyttö nyt vaan on yleistä puhuttelunimenä määrätyissä paikoissa. Yrittäkää ymmärtää, että on olemassa eri tapoja. Se mikä on ok toisessa paikassa, ei välttämättä ole järkevää toisessa. (Toki hän voisi sanoa myös "Mika Niämine" tai "Niämisem Mika", mutta pelkkää sukunimeä käytetään usein, kun ei haluta olla niin tärkeitä. Eli juuri päin vastoin, kuin joku täällä kuvitteli.)

kutsuu sukinimellä 5 työvuoden jälkeen. Myös monet miehet on tyyliin Lahikainen, Riikonen. Yleensä ne, joita on useampi samalla etunimellä, kutsutaan sukunimellä. Meillä firmassa 2 naista ja molemmilla sama etunimi. Minä tulin taloon myöhemmin ja mua kutsutaan sukunimellä vaikka kyllä aikanesittelin itseni kaikille joko koko nimellä tai pelkällä etunimellä.



Mut mitä väliä oikeestaan asialla on? Ei mua haittaa.