onko tunteiden näyttäminen huonoa käytöstä?
Meidän ihana kuopuksemme on kovin tunteikas lapsi, joka nauraa herkästi ja itkee myös herkästi.
Appivanhemmat moittivat häntä aina huonosti käyttäytyväksi hänen alkaessa itkemään =o
Naurun kyllä hyväksyvät.
Ovat alkaneet meille vanhemmille puhumaan että lasta pitäisi kasvattaa. Herkästi moittivat tätä lasta myös ilkeäksi (2-vuotiasta 0_o) kun tämä ei osaa leikkiä sievästi vaan saattaa kopistella leluja äänekkäästi. Appiukon mielestä se kopistelu on tahallaan rikkomista.
Vanhemmat lapsemme ovat perusluonteeltaan pidättyväisempiä eikä heitä ole samalla tavalla moitittu, vaikka leikit ovat kyllä olleet samanlaisia kuin nuorimmaisellamme.
Ärsyttää kun pitää koko ajan olla puolustamassa pientä ja vahtia ettei appi tai anoppi ala rankaisemaan lasta siitä mikä mielestään on huonoa käytöstä.
Olenko minä joku kamala curling-äiti kun annan lapseni itkeä jos tällä on paha mieli?
Tietysti otan syliin ja lohduttelen, mutta en kiellä itkemistä enkä missään nimessä voisi kuvitella hänen telkeämistään kaappiin, vaikka anoppi näin on neuvonut tekemään.
Ovat nyt tulossa tämän lapsen syntymäpäiville ja ovat tapansa mukaan taas meillä useamman päivän. Minä en jaksa!
Kommentit (4)
on yksi eniten inhoamistani kommenteista. Todella hyvä, että annatte lapsen itkeä. Ihmiset on erilaisia, toiset itkee helpommin kuin toiset. Itku voi olla myös hyvä asia.
tumpata! Lapsen pitää antaa olla herkkä, jos luonne kerran sellainen on. Se herkkyys on voimavara myöhemmin, jos itsetunto on kunnossa.
Varsinkaan tietysti negatiivisia, ja varsinkaan jos ovat ne itse aiheuttaneet ja ansainneet. On helpompaa problematisoida toisen persoonallisuus kuin vastata omista virheistään.
Ei tunteiden näyttäminen ole huonoa käytöstä, vaikka tietysti tunteiden tunnistamista ja käsittelyä on hyvä opettaa kun lapsella alkaa olla ikää.
Meillä myös anoppi herkästi yrittää vähätellä lasten tunteita - siis silloin kun ne ovat negatiivisia, mutta mielestäni tunteiden tukahduttaminen ja niiden tuntemisesta rankaiseminen on väärin. Eiköhän meitä depressiolääkkeiden napsijoita ole jo tarpeeksi, jotka ovat saaneet kuulla "ei saa itkeä, se on rumaa".