Lue keskustelun säännöt.
Monet äidit yrittävät ylpistellä sillä, että vauva menee hoitoon
24.02.2010 |
tyyliin kuukausi sen jälkeen kun äitiysloma on loppunut. Että "ei lapsen tarvinnut mennä kuitenkaan heti silloin hoitoon, kun äitiysloma loppui". Kuulkaa, ei sillä yhdellä kahdella kuukaudella ole MITÄÄN merkitystä, liian pieni se on sinne hoitoon kuitenkin siinä vaiheessa. Ihan turhaan ostatte itsellenne hyvää omatuntoa yhdellä kahdella kesälomakuukaudella. Jos oikeasti ajattelette lapsen parasta, pidätte sen kotona vuoden tai mielellään kaksi äitiysloman jälkeen!
Kommentit (34)
aika harva vauva varmaan menee hoitoon heti, tai pari kuukautta äitiysloman jälkeen: eihän kunnan/kaupungin tarvitse edes myöntää päivähoitopaikkaa ennen vanhempainvapaan päättymistä.
Miten ap perustelee sen, ettei "yhdellä tai kahdella kuukudella ole MITÄÄN merkitystä"? Ainakin Liisa Keltikangas-järvinen on todennut, että jokainen kuukausi, jolla pystytään siirtämään alle 2-vuotiaan lapsen päivähoitoon menoa, on merkityksellinen.
Se, onko lapsuus hyvä vai huono, riippuu kyllä paljon muustakin kuin siitä, minkä ikäisenä on mennyt hoitoon. Onhan tietenkin hyvä ajatella lapsen parasta, mutta kun ihan kaikkia valintoija ei välttämättä pysty niin tekemään. Perheen kokonaishyvinvointikin kun vaikuttaa lapsuuteen hyvin merkittävästi.
Ja ei, kalikka ei kalahtanut: olemme puolisoni kanssa vuorotellen kotona siten, että lapsemme ei tarvitse mennä hoitoon pari kuukautta äitiysloman, tai edes vanhempainvapaan päättymisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri sitä tarkoitinkin, yritin hieman kärjistää, ehkä siinä onnistumatta... Tämä ei ole kilpailu ja siksi juuri laitoinkin että minä olen paras äiti omille lapsilleni, kuten meistä kaikki on omilleen. Ratkaisuista huolimatta. Luotetaanko jokaisen perheen omiin arviointikykyihin ja mahdollisuuksiin lapsen hoitoon viemisessä/viemättä jättämisessä ja lopetetaan tämä toistemme äitiyttä koskeva mollaaminen? Tuskin kukaan on sen parempi äiti, vaikka kotiin jäisi tai töihin lähtisi? Meitä (äitejä) kun ei ole valmistettu samasta muotista, vaikka kuinka yritettäisi.
olin luokallani ainoa lapsi, jonka äiti oli ollut kotona siihen saakka. Kuitenkin jos nyt jälkeenpäin multa ja siskoltani kysyttäisiin niin kaikkien kannalta olis ollut parempi, jos äiti olisi päässyt aikaisemmin töihin purkamaan maanista energiaansa johonkin muuhun kuin lapsiensa kyttäämiseen ja kaikkeni minä olen teidän edestänne antanut-syyllistämiseen.
mutta itse olen syntynyt 70 luvulla, silloin äitiysloma oli peräti 3 kk syntymän jälkeen.
...ehkä tämä selittää kasvaneet mielenterveysongelmat, kenpä tietää? Moni 70-lukulainen on masennuksen vuoksi lääkityksellä.
Eihän näitä lasten ongelmia näe välttämättä heti. Ei kaikki oireile päiväkodissa tai koulussa.
ja itsemurhia, vaikkapa verrattuna USAan tai Ranskaan? Siellä ei ole äitiyslomaa kuin vain hetken. En jaksa uskoa tätä hoitovastaista propagandaa yhtään. Jos lapsella on terveet geenit ja perusturvallisuus kunnossa, niin hoito ei sitä heiluta lainkaan.
hoidettaviksi, että lapset saavat joltakulta sitä huomiota ja hoivaa. Ei kaikista ole äideiksi.
tarkoitit kai ettei kaikista ole KOTIäidiksi. Työssäkäyvä äitikin on katsos äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..ehkäpä kaikista ei ole työntekijöiksi.. Ja edelleen hyvä äiti kirjoittaa tämän. Sinäkö olisit parempi äiti lapsilleni? hmm.. epäilen!
Vuoden AV-mammako? Ei kyse ole siitä kuka on parhain äiti kenenkin lapsille vaan siitä mikä on nykykäsityksen mukaan lapsen paras? Ja se ei vnoi kenenkään mielestä olla hoidon aloittaminen 1-vuotiaana, jolloin eroahdistus on pahana päällä. Toki lastensuojeluasiakkaat ym. ovat asia erikseen, mutta terveessä sielun ja ruumiin voimissa olevan AV-mamman lapselle ei ole paras mahdollinen ratkaisu aloittaa päivähoito kun äiti on vielä maailman napa.
pahin eroahdistus on kun lapsi on 12kk on vain arvio. Meillä se oli lapsen ollessa 9kk.
Aika musta-valkoisia katsantokantoja liikenteessä!
Jos vie lapsen hoitoon pienenä = huono äiti.
Jos jää kotiin = laiska äiti.
Hei haloo!!! Eiköhän jokainen tee sen omalta kannalta parhaan ratkaisun! Tarviiko aina toisten ratkaisuja arvostella?
Iste olen onnellisessa asemassa, sillä mieheni kanssa ollaan molemmat sitä mieltä (ja muiden mielipiteitä ei kaivata), ettei haluta meidän pientä viedä hoitoon heti äippäloman jälkeen, vaan vasta 2-3 vuotiaana (niinkuin aikoinaan tehtiin vanhempienkin lasten kohdalla). Miehen tuloilla ja säästöillä eletään hoitovapaan ajan.
Ja en ole laiska kotona makaaja, vaan nautin ajasta lasten kanssa! Reissaamme, käymme moikkaamassa sukulaisia, kerhoissa, puistoissa ja ennen kaikkea nautimme kiireettömästä yhteisestä ajasta! Tämä sopii meille, meidän perhe voi hyvin juuri näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni säteillen kertoi, kuinka on kotona vauvan kanssa 6 kk ja sen jälkeen vauvalla on hoitopaikka hänen työpaikkansa yhteydessä ja hänellä on mahdollisuus nähdä vauva pari kertaa päivässä.
Hieman hämilläni kysyin, että etkö halua olla kotona vauvan kanssa. Ystäväni punastui ja hiljaa vastasi: "Ehkä joku päivä miehelläni on parempi palkka." Auts, sain nenilleni. Heidän tilanteessaan 2 kk äitiysloman venyttäminen 6 kk vaatii jo suurta taloudellisesta panostamista. Ja mikä onnenpotku, vauvaa voi käydä katsomassa työnteon lomassa! Ystävälläni oli näissä olosuhteissa kaikki syy olla onnellinen :)
Asumme ulkomailla aika haastavassa maassa, siis länsimaiden ulkopuolella. Täällä joutuu kirjaimellisesti kadulle asumaan, jos rahat ei riitä elämiseen. Itse olen 15 kk ikäisen lapsen kotiäiti ja välillä unohtuu, kuinka etuoikeutettu tilanteemme on.
ihmettelen, miten sitten muualla maailmassa pärjätään. Edes tämä 9kk äitiysloma on harvinaista herkkua, jos miettii muita maita. Mitenhän siellä lapset kehittyvät, kun todellakin joutuvat hoitoon muutaman kuukauden iässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
töihin, kun vauva oli 9kk, mutta lapsi aloitti hoidossa vasta 1 4 kk iässä. Mieheni oli osittaisella hoitovapaalla ja siskoni hoiti osittain. Oli hyvä ratkaisu ja olin iloinen, että lapsi sai olla 7 kuukautta kotihoidossa oman töihinpaluuni jälkeen.
eikä minusta ole asiallista arvostella sitäkään, jos joku ei halua syödä säästöjä siihen, että lapsia hoidetaan kotona. Meille on aina ollut tärkeää ettei taloutta tarvitse vetää kireälle vaan voi luottaa siihen, ettei muutama kriisitilanne vedä perhettä konkurssiin.Meillä on miehen kanssa sama koulutus ja hyvät työpaikat ja haluan sekä tehdä hyödyllistä työtäni että osallistua tasavertaisesti perheen tulonhankintaan. Meistä on myös tärkeää se, että isä pääsee osallistumaan perheen elämään eikä pelkästään äiti, ja järjestimme lasten hoitoonkuljettamiset toinen vie ja toinen tuo-periaatteella siten, että hoitopäivä jäisi kohtuullisen mittaiseksi.
Kolmen lapsen kotihoito kolmivuotiaaksi kotona vie kotivanhemmalta jopa kymmenen vuoden työhistorian ja työeläkekertymän, eivätkä naisten pitkät poissaolot edistä naisen asemaa työmarkkinoilla. Kaikilla ei niin ikään ole ammattia, joka sietää vuosikausien poissaoloa töistä.
Meillä ei ole kunnallisista päiväkodeista ja hoitajista muuta kuin hyvää sanottavaa. Lapset ovat menneet mielellään hoitoon ja heistä on kasvanut mukavia, reippaita koululaisia ilman mitään isompia traumoja.
Ja mun mielestä sukulaiden moikkailu, kerhoissa ja puistoissa käyminen ei ole työntekoa vastaava asia vaan vapaa-ajan viettoa.
Aika musta-valkoisia katsantokantoja liikenteessä!
Jos vie lapsen hoitoon pienenä = huono äiti.
Jos jää kotiin = laiska äiti.Hei haloo!!! Eiköhän jokainen tee sen omalta kannalta parhaan ratkaisun! Tarviiko aina toisten ratkaisuja arvostella?
Iste olen onnellisessa asemassa, sillä mieheni kanssa ollaan molemmat sitä mieltä (ja muiden mielipiteitä ei kaivata), ettei haluta meidän pientä viedä hoitoon heti äippäloman jälkeen, vaan vasta 2-3 vuotiaana (niinkuin aikoinaan tehtiin vanhempienkin lasten kohdalla). Miehen tuloilla ja säästöillä eletään hoitovapaan ajan.
Ja en ole laiska kotona makaaja, vaan nautin ajasta lasten kanssa! Reissaamme, käymme moikkaamassa sukulaisia, kerhoissa, puistoissa ja ennen kaikkea nautimme kiireettömästä yhteisestä ajasta! Tämä sopii meille, meidän perhe voi hyvin juuri näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä etenkin jos miehelläkin on pienet tulot ja alle kouluikäisiä on useampia, voi käteen saada jotakuinkin saman summan kuin töissä käydessä. Ja yhteiskunnan rahathan tämän mahdollistavat. Rahat, jotka tulevat tuottavasta työstä ja verovaroista. Jonkun niitäkin täytyy tehdä.
Kaikki eivät halua käyttää säästöjä tuollaiseen eikä minusta ole asiallista arvostella sitäkään, jos joku ei halua syödä säästöjä siihen, että lapsia hoidetaan kotona. Meille on aina ollut tärkeää ettei taloutta tarvitse vetää kireälle vaan voi luottaa siihen, ettei muutama kriisitilanne vedä perhettä konkurssiin.Meillä on miehen kanssa sama koulutus ja hyvät työpaikat ja haluan sekä tehdä hyödyllistä työtäni että osallistua tasavertaisesti perheen tulonhankintaan. Meistä on myös tärkeää se, että isä pääsee osallistumaan perheen elämään eikä pelkästään äiti, ja järjestimme lasten hoitoonkuljettamiset toinen vie ja toinen tuo-periaatteella siten, että hoitopäivä jäisi kohtuullisen mittaiseksi. Kolmen lapsen kotihoito kolmivuotiaaksi kotona vie kotivanhemmalta jopa kymmenen vuoden työhistorian ja työeläkekertymän, eivätkä naisten pitkät poissaolot edistä naisen asemaa työmarkkinoilla. Kaikilla ei niin ikään ole ammattia, joka sietää vuosikausien poissaoloa töistä. Meillä ei ole kunnallisista päiväkodeista ja hoitajista muuta kuin hyvää sanottavaa. Lapset ovat menneet mielellään hoitoon ja heistä on kasvanut mukavia, reippaita koululaisia ilman mitään isompia traumoja. Ja mun mielestä sukulaiden moikkailu, kerhoissa ja puistoissa käyminen ei ole työntekoa vastaava asia vaan vapaa-ajan viettoa.
Aika musta-valkoisia katsantokantoja liikenteessä! Jos vie lapsen hoitoon pienenä = huono äiti. Jos jää kotiin = laiska äiti. Hei haloo!!! Eiköhän jokainen tee sen omalta kannalta parhaan ratkaisun! Tarviiko aina toisten ratkaisuja arvostella? Iste olen onnellisessa asemassa, sillä mieheni kanssa ollaan molemmat sitä mieltä (ja muiden mielipiteitä ei kaivata), ettei haluta meidän pientä viedä hoitoon heti äippäloman jälkeen, vaan vasta 2-3 vuotiaana (niinkuin aikoinaan tehtiin vanhempienkin lasten kohdalla). Miehen tuloilla ja säästöillä eletään hoitovapaan ajan. Ja en ole laiska kotona makaaja, vaan nautin ajasta lasten kanssa! Reissaamme, käymme moikkaamassa sukulaisia, kerhoissa, puistoissa ja ennen kaikkea nautimme kiireettömästä yhteisestä ajasta! Tämä sopii meille, meidän perhe voi hyvin juuri näin!
Kotihoidon tukea käyttävät eniten perheet, joissa äidin koulutustaso ja sosioekonominen asema on alhainen ja perheen tulot pienet (mm. Takala 2000). Puhuttaessa kotihoidontuen saajista puhutaan siten pienituloisista, köyhyysriskin piirissä olevista pienten lasten perheistä. Merkittävällä osalla tuen saajista puuttuu vakaa työmarkkina-asema.
http://pre20031103.stm.fi/suomi/pao/kehittamisprojekti/liite1.htm
Ja näin on siis yleisesti ottaen, tietenkin yksilötasolla on aina eroja (itse esim. olen ollut hoitovapaalla molemmista lapsista, vaikka olen korkeasti koulutetu ja olemme melko hyvätuloisia - olen kuitenkin poikkeus ystäväpiirissämme).
Tuttavapiirini paskaäiti pakotti miehensä hankkimaan vauvan kanssaan, kun ikä tulee kuulemma kohta vastaan ja jää pian ilman. No, raskausaika ja tarkkaansuunniteltu synnytys tuli ja meni.
Nyt ottaa aivoon koko vauva (joka 3kk) ja tietenkin häntä ollaan viety muiden hoidettavaksi jo kymmeniä kertoja, jopa yön yli. Väsyttää, ei voi mennä menojaan jne. Valitetaan, kuin ei voida kellua omassa itsekeskeisyydessään. Nyt onkin kiire jo töihin, vauvalle syötetään kiireesti kiinteitä, että voi viedä hoitoon.
Mua säälittää tämän lapsen puolesta: että piti syntyä tuollaisille välinpitämättömille vanhemmille. Olisivat jääneet ilman, ei liene olisi haitannut. Äiti ainakin toitottaa, kuinka elämä ennen vauvaa oli niiiiin ihanaa. (Ja tietysti sitä, kuinka itsenäinen vauva jo on - tulee mainiosti toimeen muiden hoidossa.... seliseli. Tai ehkä se onkin j u s t niin.)