Antaisitko lapsesi hoitoon maanis-depressiiviselle

Ei diagnoosin perusteella voi sanoa oikeastaan mitään. Millaisia oireita muut havaitsevat? Vaihteleeko mieliala? Onko sairaudentuntoa? Onko ollut harhoja? Millaisia harhoja? Onko impulssiivisuutta? Kuinka pitkä aika viimeisestä sairausjaksosta? Onko työelämässä?

henkilölle?

Miksi pitäisi?

Enkä kenellekään muullekaan, jonka pärjäämisestä ja toimeentulosta lasten kanssa en ole varma.

"No en antaisi. Miksi pitäisi?"

"Enkä kenellekään muullekaan, jonka pärjäämisestä ja toimeentulosta lasten kanssa en ole varma."



Miten te voitte diagnoosin perusteella päätellä tämän asian? Ihan uteliaisuuttani kysyn. Tunnen ihmisiä, joilla mt-diagnoosi. Jos en tietäisi, en mitenkään voisi sitä arvata/päätellä. Miten diagnoosi kertoo mitään lastenhoitotaidoista tai niiden puutteesta? Samalla diagnoosilla olevat ihmiset voivat olla käytökseltään todella erilaisia. Mistä tiedät, mitä diagnooseja on päiväkodin tädeillä, perhekerhon äideillä, naapurin tädeillä, työkavereilla jne.?

Henkilö on lapsen täti joka on muuttamassa naapuriin ja tarjoutui olemaan lapsen kanssa aina kun vanhemmilla on ilta-vuoroja töissä jne.



Ja henkilöllä on mielialanvaihteluita, aamulla kaikki on hyvin mutta jo iltapäivällä iskee ahdistus ja itkettää jne..

Työelämässä pärjää kohtuullisesti, vuoden sisään on vaihtunut työpaikka 4 kertaa. Ja asuntokin 3 kertaa..

pitäisi tuntea henkilö paremmin, jos ei ole lapselle vaaraksi niin joo

hyvinä kausina voin jättää isommat lapset (4,7) hänelle tunniksi pariksi, en kauemmaksi aikaa ikinä. Huonoina kausina en lainkaan. Eli varasuunnitelma täytyisi kuitenkin olla.



Se, joka väittää, että md-potilas voi elää normaalia elämää, ei oikeasti tunne md-potilaita. Kuvaavaa on ap:n selostus "työelämässä pärjää kohtuullisesti, vuoden sisään on vaihtunut työpaikka 4 kertaa. Ja asuntokin 3 kertaa..", näin juuri. Ja kun ei pysty huolehtimaan edes itsestään, niin tasan tarkkaan sellaisen ihmisen paikka ei ole säännöllisesti huolehtia vieraista lapsista.

että nimenomaan näitä henkilöitä työskentelee mm päiväkodissa.

"No en antaisi. Miksi pitäisi?"

"Enkä kenellekään muullekaan, jonka pärjäämisestä ja toimeentulosta lasten kanssa en ole varma."

Miten te voitte diagnoosin perusteella päätellä tämän asian? Ihan uteliaisuuttani kysyn. Tunnen ihmisiä, joilla mt-diagnoosi. Jos en tietäisi, en mitenkään voisi sitä arvata/päätellä. Miten diagnoosi kertoo mitään lastenhoitotaidoista tai niiden puutteesta? Samalla diagnoosilla olevat ihmiset voivat olla käytökseltään todella erilaisia. Mistä tiedät, mitä diagnooseja on päiväkodin tädeillä, perhekerhon äideillä, naapurin tädeillä, työkavereilla jne.?

Diagnoosi ei sinänsä olekaan ongelma, mutta kun ap kertoo, ettei ota määrättyjä lääkkeitään, eli tauti ei ole hallinnassa, niin kyllä se jotain kertoo siitä, onko lapsen turvallista jäädä ko. henkilön kanssa. En jättäisi lasta myöskään kenenkään fyysisesti sairaan luokse hoitoon jonka tauti voi vaikuttaa lastenhoitoon (esim. tajuttomuustilojen takia) ja joka kieltäytyy ottamasta lääkkeensä. Fyysisesti sairailla vain on (yleensä) tuo sairaudentuntu ja siksi ottavat lääkkeensä mukisematta...

voisin antaakin, jos en olisi huomannut mitään miksi en luottaisi häneen.

Varmasti antaisin ainakin päiväseltaan hoitoon, mutta en ehkä viikoksi putkeen.



Riippuu kyllä lapsen iästäkin. Vauvaa en antaisi kenellekkään hoitoon.

että päiväkodin henkilöt olisivat nimenomaan maanis-depressiivisiä.



Ja päiväkodissa on aina muitakin aikuisia paikalla, jos yhdellä "alkaa heittää".

että päiväkodin henkilöt olisivat nimenomaan maanis-depressiivisiä.

Ja päiväkodissa on aina muitakin aikuisia paikalla, jos yhdellä "alkaa heittää".

vaan tiedoks, että tollasia ihmisiä on hirveesti kenellä on todettu joku vastaava sairaus. Jos tuntisin hyvin ja tietäisin miten kyseinen henkilö toimii ja luottaisin siihen niin antaisin, niinku kelle tahnsa muullekkin ihmiselle jonka tunnen hyvin. Tiedättekö mitä? Kaikki eivät kerro sairauksistaan. Monella läheisellä voi olla joku mt-sairaus ja te ette sitä tiedä. Ja silti olette voineeet antaa lapsenne sinne hoitoon. Must täällä kyllä pikkasen aina hysterisoidaan liikaa kaikkee. Tiedättekö edes itsestänne oletteko täysin terveitä vai vinttaako?

vaan tiedoks, että tollasia ihmisiä on hirveesti kenellä on todettu joku vastaava sairaus. Jos tuntisin hyvin ja tietäisin miten kyseinen henkilö toimii ja luottaisin siihen niin antaisin, niinku kelle tahnsa muullekkin ihmiselle jonka tunnen hyvin. Tiedättekö mitä? Kaikki eivät kerro sairauksistaan. Monella läheisellä voi olla joku mt-sairaus ja te ette sitä tiedä. Ja silti olette voineeet antaa lapsenne sinne hoitoon. Must täällä kyllä pikkasen aina hysterisoidaan liikaa kaikkee. Tiedättekö edes itsestänne oletteko täysin terveitä vai vinttaako?

On vain hiukan eri asia, jos ottaa tietämättään (minkä tahansa) riskin, kuin että ottaa sen tietoisesti... Eli siis itse ainakin pyrin minimoimaan ne tuntemani riskit, kun tiedän, että niitäkin riskejä joille en voi mitään, on jo ihan tarpeeksi. Ja tosiaan ap:n tapauksessa minusta ratkaisevaa on se, että ko. henkilölle on määrätty lääkitys, mutta hän ei sitä suostu ottamaan. Hyvässä hoitotasapainossa oleva sairaus on aivan eri asia, ja tuskinpa ne työpaikoilla (mm. lastentarhassa) pyörivät ihmiset ovat huonossa hoitotasapainossa, ainakaan pääsääntöisesti.

anoppini on m-d. en koskaan jätä minkään ikäisiä lapsia sekunniksikaan hänen kanssaan yksin samaan huoneeseen. toinen sukulaislapsi kävi hänen luonaan yksin koulun jälkeen, anoppi oli mm. sanonut tytölle kerran et tiedätkö että isät tappaa lapsiaan, sinunkin isäs saattaa vaikka tappaa sinut.



myös miehelläni on vanhemmiten ilmennyt mt-ongelmia. hän myöntää itsekin ettei oikein tule toimeen yksin lasten kanssa, kuin pari tuntia kerrallaan.

Itsellä todettu. Syön kyllä lääkkeeni. Tuo, että aamulla hyvä hetki ja illalla jo huono, ei ihan kyllä kuvaa sairautta. Mielialan vaihtelut tapahtuu pitemmissä jaksoissa. Eli on mania sekä depressiovaihe. Jos ihmisen mieliala vaihtelee voimakkaasti päivittäin, kyseessä ennemminkin epävakaa persoonallisuus.



Tätä tautia on aika helppo hoitaa ja useimmat selviytyvät lääkityksen saatuaan oikein hyvin töistään.



Itse ainakin huomaan selvästi milloin mikäkin kausi ja rajoitan puuhiani sen mukaan.



Meillä on kyllä aika usein lapsia hoidossa, ja vanhemmat tietävät sairaudestani.



Mitä pelkäätte lapsillenne tehtävän? Itsellä kaksi lasta. Olis kiva kuulla miksi me emme kelpaisi lapsia hoitamaan/ kasvattamaan?



Taitaa olla nyt jollain vähän vääristynyt kuva tästä sairaudesta

Itselläni on kyseinen diagnoosi, jonka olen saanut lääkäriltä, jolle minulla oli 20min aika. Kyseistä lääkäriä en ollut aiemmin nähnyt, enkä ole sen jälkeenkään nähnyt. Diagnoosi on vielä.

Diagnoosin syy on kenkien ostaminen. Olen aina tykännyt kengistä, ja voin ostaa niitä useita pareja kerralla. Muuta "maanista" käytöstä en itsessäni tiedä. Minulla on lapsia, enkä tiedä miksi diagnoosi tekisi minusta huonon äidin. Lapsillani on ehkä liikaa kenkiä? Ja rahat riittävät hyvin normaaliin elämään, kengistä huolimatta;)

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on samanlainen muotisairaus, kuin adhd vähän aikaa sitten. Vähän kuin narsismi näillä nettisivuilla.

Jos henkilöllä olisi oikeasti maaninen vaihe päällä, kukaan tuskin antaisi lapsiaan hänelle hoitoon. Silloin olisi asiat sellaisessa jamassa, että "aamulla hyvin, illalla masentaa" naapuri-

diagnosointi ei olisi mitään.

Miksi menit lääkärin vastaanotolle, jos sait kenkien oston perusteella maanis-depressiivisen diagnoosin.

Ei voi luottaa. Tänään voi olla ohuessa yläpilvessä. Kaikki on hienosti ja kaikki hoituu ja elämä on niiiin ihanaa ja fantsuu. Lapsekkaan riehakas suorastaan.



Seuraavana päivänä ei pääsekään sängystä ylös. Ei saavu sovittuna aikana, ei vastaa puhelimeen ei mitään. Kun lopulta tavoittaa, on kuin ei mitään ois sovittukaan ja en-mä-vaan-jaksa-ja fiilikset-on-sitä-ja-tätä. Kun tämä depressiovaihe iskee on hyvin tyly ja jäätävä toisille. Loukaa tahallaan ja yrittää saada läheisensä suuttumaan, häipymään ja pysymään poissa. Siinä myös hyvin onnistuu. Hänen ihmissuhteensa eivät kestä kuin jonkin aikaa, tämän ohuen yläpilvivaiheen ajan. Depression iskettyä karkottaa toiset.



Tämän takia tuntemani henkilön kanssa välit poikki. Katkaisi ne yllättäen ja ei ole kuulunut hänestä kolmeen vuoteen. Enää en yhteyttä ota. Liian raskas tuttava, eikä lapset ymmärrä tommosta hälläpyörämeininkiä aikuiselta. Eikä tarvii ymmärtääkään.