Lue keskustelun säännöt.
Kyökkipsykologit, auttakaas!
23.02.2010 |
Kertokaas mulle, miksi mun on niin vaikea sietää fyysistä hyvää oloa?
Olen siis reilusti ylipainoinen, ja mun laihtumisessa suurin stoppi iskee aina siihen, että fyysinen hyvä ja kevyt olo on mulle psyykkisesti vaikea sietää. En edes välttämättä yritä laihduttaa erilaisilla dieeteillä, mutta jo se, että en ahda itseeni sokeria, syö itseäni liian täyteen jne. ja siitä seuraava olo, jossa ei ole nälkä, ei ähky, ei päänsärkyä tms. saa mut todella levottomaksi, ja alan vaatia itseltäni enemmän ja enemmän, kunnes vaatimukset käy mahdottomiksi, ja "repsahdan".
Apuja siis, kiitos?
Kommentit (12)
psyykkisiä ja fyysisiä, kehityshistoriaasi ja lapsuuteesi liittyviä, aivojen kemialliseen aineenvaihduntaan liittyvyä. Se on monen asian summa. Sitten on vielä hengellinen näkökulma asiaan. Itse ajattelen, että jos hengellisesti ajatellaan, syynä on pohjimmiltaan perisynti. Siis ihminen on pohjimmiltaan syntinen ja epätäydellinen. Vaikka hän miten kovasti ponnistelee, hän joutuu toteamaan ettei ole täydellinen. Joillakin tuo epätäydellisyys kulminoituu noihin repsahduksiin syömisessä. Joidenkin ihmisten on vaikea olla juomatta alkoholia. Joidenkin on vaikea olla puhumatta pahaa muista ihmisistä. Kaikilla meillä on heikko kohtamme. Sinulla se on tuossa kohtaa.
Tiedän ja tunnistan tämän asian heikoksi kohdakseni, todellakin. Onko sinulla mitään ideoita, miten asiaa voisi lähteä työstämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ukollekin aina sanonu että pystyn kaikista muista "paheista"kieltäytymään mutta en syömisestä.
ja sopeutumisesi uuteen kehoosi. On helpompaa olla siinä tutussa ja turvallisessa kuin kulkea tietä, mikä muuttaa elämääsi.
Meillä jokaisella on oma kehonkuva ja se on osa identiteettiämme. Kun muutamme kehoamme, meidän identiteettimme muuttuu samalla.
Kun ulkoinen olemuksemme muuttuu, muuttuu myös ympäristömme suhtautuminen mutta emme tiedä kuinka. Kokevatko ihmiset meidät hoikempina uhkana tai vaarana?
Usein ylipainoinen kokee, että iso keho on hänen suojansa ja näin hänen ei tarvitse käsitellä tiettyjä tunteita tai kokemuksia; ne hukkuvatt kehoon.
Kun tehdään muutos, on tämä suojamuuri katoaa ja olemme ikään kuin alastomina muina edessä; minne kätkeä tunteita ja pelkoja.
taustalla olla uskomus että et ansaitse kevyttä ja hyvää oloa? Sanotaan että kaikki riippuvuuskäyttäytyminen, on se sitten syömiseen, alkoholiin, seksiin, mihin hyvänsä asiaan liittyvää, on itsetuhoista. Eli vahingoitat itseäsi sen sijaan että hoitaisit ja pitäisit huolta itsestäsi. Miksiköhän? Onko sun elämässä tapahtunut joskus jotain sellaista, jonka vuoksi et arvosta itseäsi tai ajattele, että ansaitset hyvää?
psyykkisiä ja fyysisiä, kehityshistoriaasi ja lapsuuteesi liittyviä, aivojen kemialliseen aineenvaihduntaan liittyvyä. Se on monen asian summa. Sitten on vielä hengellinen näkökulma asiaan. Itse ajattelen, että jos hengellisesti ajatellaan, syynä on pohjimmiltaan perisynti. Siis ihminen on pohjimmiltaan syntinen ja epätäydellinen. Vaikka hän miten kovasti ponnistelee, hän joutuu toteamaan ettei ole täydellinen. Joillakin tuo epätäydellisyys kulminoituu noihin repsahduksiin syömisessä. Joidenkin ihmisten on vaikea olla juomatta alkoholia. Joidenkin on vaikea olla puhumatta pahaa muista ihmisistä. Kaikilla meillä on heikko kohtamme. Sinulla se on tuossa kohtaa.
Tiedän ja tunnistan tämän asian heikoksi kohdakseni, todellakin. Onko sinulla mitään ideoita, miten asiaa voisi lähteä työstämään?
niinkuin ehkä viestistäni ilmenikin, ja kärsin myös ylipaino-ongelmista ja repsahduksista syömisen suhteen. Minä lähestyn tätä asiaa niin, että tämä epätäydellisyyteni tässä syömisen hallitsemisasiassa on yksi niistä asioista, jotka saan tuoda Jeesuksen eteen, hänen ristinsä Juurelle. Elän armosta. Muuten olisi aika raskasta. Pyydän Jumalalta voimia tälle päivälle. Saatan myös joskus pyytää jotakin toista rukoilemaan tämän ongelmani puolesta. Minä yritän tietenkin parhaani, jotta söisin terveellisesti, mutta olen realisti sen suhteen, että en ole täydellinen. Tärkeintä on rakastaa itseään sellaisena kuin on ja antaa myös Jumalan rakastaa itseään. Jumala voi tehdä ihmeitä ihan jokaisessa asiassa. Yhden asian suhteen olen täysin varma. Taivaassa en enää ole ylipainoinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos taas... Mä luulen, että näissä kaikissa on vähän perää... olen kokenut nuorempana jonkin verran seksuaalista ahdistelua, ja se jätti jäljet aika pitkäksi aikaa. Suojakuori...Mutta jotenkin tuntuisi, etten tarvitsisi sitä enää, mulla on kuitenkin mies ja perhe, eikä sellaisia ahdistuksia seksin ja seksuaalisuuden suhteen, mitä joskus nuorempana.
Ja tuo ansaitsenko parempaa... mä ainakin kuvittelen, että mulla on tällä hetkellä aika hyvä itsetunto. En pidä itseäni edes tällaisena rotjakkeena huonon, pahana, tyhmänä tai heikkotahtoisena ihmisenä, menestyn elämässä aika monella saralla ( työ, sosiaalinen elämä), mutta tämä paino on aina vaan se ongelma, josta en selviä.
Mutta ehdotan ap:lle, että alkaisi ajatella muuta kuin itseään, sitä miltä näyttää tai miltä tuntuu. Kaikenlainen hyväntekeväisyys, toisten ajatteleminen, harrastukset, ystävät tai oma perhe, kotityöt.. Älä tuijota omaan napaan vaan katso kauemmaksi. Kodin siivoat kaikista herkuista joihin repsahdat pidät oikein suursiivon siitäpä se ehkä alkaa.
näin eräs kotipsykologi pohtii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinun kannattaa muuttaa sisäistä puhettasi niin, että ajattelet: "Minä voin selvitä tästä ongelmasta" sen sijaan että ajattelet, että et selviä. Voit myös päättää ottaa itsellesi kuvitteellisen tai ihan oikeankin huoneentaulun, jossa lukee "minä en tarvitse tätä herkkua" (tai limsaa, tai karkkia tai pullaa tai mikä kiusaus milloinkin on kyseessä). ylipaino kertyy niistä yksittäisistä arjen valinnoista, joissa ajattelet, että "kyllä minä nyt tämän voin syödä". Sen sijaan voit vahvana hetkenäsi päättää, että sitten kun tulee heikko hetki, puhut itsellesi että "minä en tarvitse tätä. Selviän ilmankin. Voin ottaa terveellisemmän vaihtoehdon."
Oletko käynyt lääkärissä? Sieltä voisit saada laihdutusavun lisäksi vaikka lähetteen oikealle psykiatrillekin kun kerrot tuon saman minkä äskön täällä. (ahdistelusta ja siitä miten se on vaikuttanut elämääsi) Pääset yli itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vielä että voisikohan taustalla olla jokin fyysinen sairaus, hormoonihäiriö tms. Lääkärilläkäynti varmaan olisi ihan paikallaan niin siellä voitaisiin todeta onko fyysistä vai psyykkistä perää tuossa syömisessä.
t.6
Mä voisin kuvitella meneväni vielä joskus puhumana asioistani, mutta mulla on ollut tämä ongelma jo tosi kauan, ja mulla on ollut pariin otteeseen hoitosuhde mm. Lapinlahdessa syömishäiriöpuolella. Mulla on aina mennyt vaan hommat noissa silleen, että tiettyyn pisteeseen asti olen edistynyt sekä fyysisesti että henkisesti, mutta sitten kun on tullut se stoppi, en ole osannut sitä myöntää, vaan esittänyt, että kaikki on hyvin ja hyvä kehitys jatkuu.
Tuo vinkki tehdä itselle lappu tai huoneentaulu tms. on kyllä hyvä. Tähänkin aloitukseen antoi kimmokkeen se, että eilen vaan kirjoitin itselleni, ettei tämä syöminen taida tuskaani koskaan helpottaa. Yritän sen lauseen pitää mielessäni.
psyykkisiä ja fyysisiä, kehityshistoriaasi ja lapsuuteesi liittyviä, aivojen kemialliseen aineenvaihduntaan liittyvyä. Se on monen asian summa. Sitten on vielä hengellinen näkökulma asiaan. Itse ajattelen, että jos hengellisesti ajatellaan, syynä on pohjimmiltaan perisynti. Siis ihminen on pohjimmiltaan syntinen ja epätäydellinen. Vaikka hän miten kovasti ponnistelee, hän joutuu toteamaan ettei ole täydellinen. Joillakin tuo epätäydellisyys kulminoituu noihin repsahduksiin syömisessä. Joidenkin ihmisten on vaikea olla juomatta alkoholia. Joidenkin on vaikea olla puhumatta pahaa muista ihmisistä. Kaikilla meillä on heikko kohtamme. Sinulla se on tuossa kohtaa.