Oon huolestunut syömisistäni/syömättömyydestäni

Faktahan on se, että ihminen joka painaa 87 kg ei kärsi syömättömyydestä.

Huomattava painonlasku on haitallista, jos se on liian nopeaa tai epäterveellisin tavoin hankittu. Jos alkupaino on suuri, niin jäähän sitä painoa. Tai jos välillä on ahmimisongelma, välillä syömättömyyttä... niin moni asia vaikuttaa. Mistä tiedät, vaikka ap olisi laihtunut 20 kg kuussa? Vähän kärjistettyä, mutta asioilla on puolensa.

Tee vaikka pitsa!

Mutta siis ihan hyvinhän sulle tuntuu ruoka maistuvan, jos kerran KAKSI paistettua munaa meni aamulla ja illalla kaksinkerroin jugurttia ja rahkaa?? Mulla ei mene noin paljon vaikka ruokahaluni on ihan hyvä, ja jos vielä LAIHDUTTAISIN, niin söisin kyllä hiukan vähemmän/eri tavalla kuin sinä (hedelmiä, vihanneksia jne). Mutta anteeksi jos olet siis tosissasi, ehkä voit vähän selventää että mikä tässä oli siis ongelma? Ei ainakaan ruokahalun puute tai syömättömyys, vaan jotain muuta?

mulla ei ole syömishäiriötä, mutta syömishärisöistä käyttäytymistä kyllä aina ajoittain, ja tutulta kuulostaa. Jos rahat on tiukilla tai joku ahdistaa, lipsahdan huonoihin tapoihin - tosin vain yksin ollessa (teen töitä kotona), lapsen nähden syön tavallisesti.



En oiken osaa antaa mitään vinkkejä. Itse yritän huonoina aikoina syödä aamulla jogurttia ja hedelmää + multivitamiinipillerin (helppo syödä, kalsiumia ja vitamiineja) ja yhden terveellisen aterian. Päivä menee yleensä teen voimalla, ehkä vähän pähkinöitä lisäksi. Viikonloppuisin syön vielä yhden aterian, koska silloin lapsi on lounasaikaan kotona. Eli huonoina aikoina syön vain silloin kun lapsi on paikalla.

No ihan todellinen tilanne on, ei keksitty :( En ymmärtänyt nyt tuota kritisointia, että jos kerran syöt jopa _kaksi_ kananmunaa, et voi olla ruokahaluton. Ajattelen, että pakko edes jotain syödä aamulla, proteiinipitoista ja rasvaista, että edes jostain saan ravintoaineita. Enkä ymmärrä sitäkään, että kaksi rahkaa&jukurttia on paljon, jos ei niiden lisäksi syö yhtään mitään koko päivänä. Tuollainen pehmeä on vain niin helppo niellä, että siksi niitä edes yritän syödä. Ongelmaani en osaa eritellä, ehkä voisin sen korjata, jos sen tunnistaisin. Sepä se, haluan laihtua, mutta en näin! Tällä tavalla tulen vain voimattomaksi ja elottomaksi. Tiedän, että ihmisen pitää syödä elääkseen, mutta jos ei ole ruokahalua :( vaikeahan sitä on ymmärtää, jos ei ole koskaan menettänyt ruokahalua. Useimmathan sanovat rakastavansa hyvää ruokaa. Mä en edes keksi, mikä olisi hyvää ruokaa...

ap

ryhdy ottamaan monivitamiinipilleri ja kalsiumtabletti, ihan vaan varan vuoksi jos tuo jatkuu pitkäänkin. Jos mikään ei maistu, niin tee vaikka jogurtti-hedelmä-smoothieita, ne on helppoja tehdä ja niellä ja saat niistä edes vähän vitamiineja yms. Tai kokeile ostaa valmissosekeittoja.

Luin alkuperäisen viestisi niin, että eilen söit tuhdin iltapalan ja tänä aamuna tuhdin aamiaisen (ja ennen ja jälkeen muuta ruokaa), ja ihmettelit että ruoka ei maistu...



Mutta jos nuo on ainoat ruokasi niin onhan se vähän vähänlaista ja ennen kaikkea yksipuolista. :-/ Mutta riippuu aika paljon siitä, kuinka kauan tuontyyppinen ruokailu jatkuu, onko siitä mitään haittaa. Voisitko mennä jonnekin syömään, missä joku muu päättäisi puolestasi (sukulainen, työpaikkaruokala tms) mitä syöt, niin ei tarvitsisi miettiä mikä on hyvää vaan syödä vaan? En ole itsekään niin kiinnostunut ruuasta että jaksaisin miettiä ja suunnitella aterioita, ja elämääni onkin helpottanut kummasti se että olen asunut ja asun ihmisten kansssa jotka ovat kiinnostuneita ruuasta ja laittavat sitä myös minulle... Jos asuisin yksin, eläisin luultavasti karkilla ja voileivillä...

ettei paino ole vielä paljoa tippunut... Ei anorektikotkaan ole heti alipainoisia.

Faktahan on se, että ihminen joka painaa 87 kg ei kärsi syömättömyydestä.