mitä ovat ne varhaiskasvatusvirikkeet,

Lapsistamme 1 on ollut päiväkodissa, 2 ei. Ja hyvin ovat kaikki kasvaneet ja kehittyneet.

kaiken tarvitsemansa jotta ovat koulussa pärjänneet hyvin. Osaavat kiittää ja pyytää anteeksi. Osaavat antaa ja jakaa omistaan. Jos saa esim keksiä vie heti toisillekin tai tarjoaa ainakin :)

Kai päiväkodissa saa sitä mitä ennen on saatu suurissa perheissä luonnostaan! Sitä RYHMÄTYÖTÄ!

:) No, sitä ei ehkä kaikkien lasten kohdalla muuten saakaan. Ainakaan niiden ainokaisten lasten jotka vain aikuisten kanssa kasvavat ja joiden vanhemmat ovat niin suuria viisaudessaan ja vievät lapsen hoitoon jossa se oppii ymmärtämään muitakin ihmisiä, eikä vain sitä että äiti ja isi tarvii rahaa ja siksi niillä ei ole aikaa olla mun kaa. Joten ihan hyvä että on hoitopaikkoja jossa lapset saa elää lasten maailmassa! Kun kotona sitten pitää elää just kellon mukaan ja harrastaa paljon jotta ei koti mene sekaisin leikeistä ja askarteluista jne.

Jos äiti/joku muu aktiivisesti tutustuttaa lapsia

- erilaisiin lauluihin ja laululeikkeihin

- jumppaan

- ohjattuun ja vapaaseen leikkiin

- pöytätapoihin

- juhlapyhien merkitykseen

- muihin lapsiin/aikuisiin ja ryhmässä toimimiseen

jne. jne. jne.



Niin silloin se päiväkoti ei voi tarjota mitään mitä koti ei tarjoaisi ;)

onnistuu ihan luonnostaan ja näitä onnistuneitakin kasvattajia on ihan kotipiireissä!

Minä tiedän montakin äitiä jotka käyvät kerhoissa, ja kun oppivat jonkun laulun sitä hoilataan sitten kotonakin. Ja meillä on vain kivaa välillä pistää hulinaksi. Tehdä pakkassäällä vilteistä maja ja tehdä eväät ja mennä retkelle ja vaikka nukahtaa päikkäritkin majassa :)

Kun jaksaa ajatella lapsia, ja keksiä tekemistä josta itse lapsena piti, ja sopivasti kun ottaa lapsia mukaan kotitöihin, he oppii luonnostaan. Pitää myös osata vaatia kotona asioita. Pukemaan, pesemään kädet itse jne. Ei se tarkoita että kun on kotiäiti että kaikki pitää tehdä eestä ja jälestä ja sitten lapsi on eikä tiedä mistään miten mitäkin tehdään.

Että riippuu ihan vanhempien viitseliäisyydestäkin että mitä se lapsi oppii. Ja mitä keinoja käytetään opettamiseen. Lapsi oppii parhaiten käytännön kautta. Ja jos ei itse pysty sitä käytäntöä järjestämään, on hyvä että hoidossa se järkätään.

(aina näin ei valitettavasti ole), ei pk tarjoa mitään sellaista mitä koti ei voisi tarjota.



t. #6

Tää on henkilökohtainen mielipide sitten.

Meillä lapset on hoidossa kun on hoidon tarve eli opiskelu tai työ ja kotona kun hoidon tarvetta ei ole esim. äitiyslomat.

Taaperoille virikkeeksi riittää sopivasti leluja, huomiota, lauleskelua, kirjojen selailua, ulkoilua, sisarusten ja äidin kanssa puuhailua esim. kotitöissä mukana oloa. Eniten taapero kaipaa syliä ja lohdutusta silloin kun on sen tarve, sopivasti rajoja, yksilöllistä huomiota ja hellyyttä. Näitähän pystyy yksi aikuinen kotona antamaan huomattavasti paremmin muutamalle lapselle kuin hoitajat isoissa lapsiryhmissä. Vanhempi kai muutenkin yleensä paremmin tuntee lapsensa kuin vieras hoitaja ja ymmärtää sylintarpeen...

Isompien kanssa vietetään/jutellaan juhlapäiviä, kun niitä on esim. laskiaisena tehdään hernekeittoa, laskiaispullia (joiden tekoon lapset saa tietty osallistua), käydään pulkkamäessä, jutellaan perinteistä.

On kerho, puisto, piha jne. missä käydään joka päivä sekä esim. metsä, josta löytää inspiraatiota ja virikkeitä ympäri vuoden sekä askartelumateriaalia varsinkin kesällä ja syksyllä. Talvella ruokitaan lintuja, opetellaan hiihtämistä, lasketaan mäkeä, tehdään pihatöitä jne.

Kotona voi osallistua kotitöihin, ruuanlaittoon, pöydän kattamiseen, pyykinpesuun, pölyjen pyyhkimiseen jne. Joskus kutsutaan kavereita tai käydään kavereilla. Kotona kuunnellaan musiikkia, lauletaan, leikitään eikä tarvi keskeyttää hyviä leikkejä, voidaan katsoa lastenelokuvaa, pelata lautapelejä, maalata, piirtää, muovailla, tehdä tehtäväkirjoja, opetella kirjaimia ja laskemista, lukea ja kuunnella satuja, jutella kaikesta mikä lasta kiinnostaa... Ihan tavallista ja arkista, mutta eikö virikkeitä muka ole ihan tarpeeksi 3-vuotiaasta eskariin, minusta on. En ainakaan tunne, että lapset jäis mistään paitsi kotona, päinvastoin.

Jos pihapiirissä ei ole kavereita eikä oikein muutenkaan, niin onko isompi lapsi hyvä laittaa päiväkotiin pari kertaa viikossa? Vai kerhoon? Miten ootte toimineet?

Mutta oli muutama kaveriperhe joissa käytiin, en niiden kavereiden vuoksi viitsinyt laittaa hoitoon tuon ikäistä, vaikka esikoinen vilkas olikin :). Käytiin sitten perhekahvilassa ja perhekerhossa, joissa näki ikäisiään. Kolmevuotiaana pääsi seurakunnan kerhoon ja sitten jo muutettiinkin sellaiseen pihaan, jossa oli muitakin lapsia.

Muiden lasten syntyessä ei ole ollut samaa ongelmaa, sisaruksista on ollut seuraa, on käyty kerhoissa ja pyydetty kaveriperheiden lapsia kylään/kyläilty.

Jos pihapiirissä ei ole kavereita eikä oikein muutenkaan, niin onko isompi lapsi hyvä laittaa päiväkotiin pari kertaa viikossa? Vai kerhoon? Miten ootte toimineet?

Mutta mieluummin kaverit kerhossa, koska jos vie päiväkotiin vaikkapa kaksi kertaa viikossa, muuta lapset ovat siellä 5 pv/vko, joten sosiaaliset suhteet muodostuvat sen mukaan. Voi olla vaikeaa päästä leikkeihin mukaan, kun on paikalla vain joskus.