Päätin HS:n tämän päivän kirjoituksen jälkeen etteivät lapsemme mene koskaan päivähoitoon.
Vanhempi täyttää ensi kuussa 3 ja toinen vielä mahassa. Sen verran sadistisia tarinoita oli. Jäämme mieheni kanssa kotiin hoitamaan lapsiamme kunnes nämä menevät eskariin.
Näköjään mikään ei ole muuttunut 70-luvulta, jolloin suu harjattiin väkisin mäntysuovalla ja hammasharjalla jos erehdyksessä lausui kaverin opettaman kirosanan. Tutti heitettiin roskiin 1-vuotiaana, vaikka osasin puhua silloin jo sujuvasti. Syy oli se että se muka hidastaa puheenkehitystä. Greippiä (jota inhosin) tungettiin väkisin suuhun, kunnes oksensin ja sitten karjutiin että siivoa omat oksennuksesi lattialta kun kerran oksensit!. Nämä mukavat muistot siis päiväkodista.
Omat lapseni eivät tule kokemaan samaa.
Kommentit (46)
pitää osata puhua(tulee ymmärretyksi ja voi kertoa päivän tapahtumista), kävelytaito hallinnassa ja vaipat ehdottomasti jo taaksejäänyttä elämää, ennenkuin on hoitoon viety. Näin tullaan toimimaan myös tulevan lapsukaisen kanssa eli varmaan lähestulkoon täyden hoitovapaan käytän hänenkin kanssaan. Kuka (todella moni, tiedän) edes raaskii viedä puhumattoman ja vaipoissaan olevan taaperon vieraiden hoiviin pitkiksi päiviksi :(
Eipä ole nyt isompien kanssa ollut päiväkotihoidosta mitään valittamista, päinvastoin! Todella reippaita poikia on kasvanut ja päiväkotiin lähdetään aina mielellään kavereita tapaamaan ja yhdessä kivoja juttuja puuhailemaan :)
ollaan totuttelemassa mielellään 2 ekaa viikkoa. niin teinkin ja moni muukin vanhempi. En minä huomannut mitään epäkohtia, 12 lasta, 3 hoitajaa + 1 ryhmäavustaja. Hyvin oli aikaa jokaiselle lapselle.
voi olla lapselle samanlaista. Äiti/isä väsyy, lasta nolataan huomaamattaan, jäädään kinaamaan ihan turhanpäiväisestä asiasta, kun vanhempi ei voi millään antaa lapselleen periksi. Jokainen on tietysti omalle lapselleen se paras hoitaja, mutta omat puutteet jäävät helposti huomaamatta. Sama asia on huomattu myös kotona olevien lasten kesken; jos lapsia on useampi saattaa yksi olla vanhempien suosikki ja muita huomaamattaan hieman sorsitaan. Samat realiteetit ne ikävä kyllä toimivat myös perhe-elämässä, vaikka kukaan niitä ei tietystikään tunnusta.
5-6 vuotias ei halua mennä päiväkotiin (kuten viimeviikkoisesta tutkimuksesta kävi ilmi).
Silti kuitenkin lähes kaikki äidit hehkuttaa, miten ihanasti omat lapset viihtyvät päiväkodissa. Jotkut varmaan viihtyvätkin, mutta moni äiti ei pysty itselleen myöntämään, että oma lapsi ei viihdy tarhassa lainkaan.
kannattaa tutustua niihin etukäteen eikä laittaa summamutikassa siihen lähimpään tai ensimmäiseen josta tarjotaan paikkaa.
riittääpähän hoitopaikkoja muille:-)
sosiaaliseksikin tuolla kuulemma kasvaa!
ei ihme, että pk-lapset ovat niin levottomia
t.joku jonka lapset eivät mene edes eskariin
Virikehoidetuilla on aina aivan mahtava päiväkoti, ihanat hoitajat, runsaasti kavereita, loistavia virikkeitä, jne.
Paras päiväkoti on HAVUKALLION PÄIVÄKOTI
Sinne vaaan jonoon.. niin ja eivät edelleenkään kaikki ole tuollaisia kuin jutussa kerrottiin. Kuten esim. tuo mainitsemani.
Parempaa päiväkotia saa hakea, meillä ollaan ainakin hurjan tyytyväisiä oltu, sekä lapset että vanhemmat. Henkilökunta on mukavaa ja lapsia arvostetaan omana itsenään.
Ihminen siellä on se ratkaiseva tekijä ja ne ihmiset valitettavasti vaihtuu
ja huono kuva jäi: pakkosyöttöä, huutamista, rangaistuksia olemattomasta virheestä pienelle.Kyllä siellä oli niitä iloisiakin hetkiä, lähinnä lapsilla keskenään. sylittelyyn ei ollut aikaa
Virikelasten vanhemmat ovat tyytyväisiä päiväkotiin! Heidän lapsensa tulevat aina mielellään hoitoon? Entäs jos, joku päivä se kullannuppu ei lähtisikään kotoa? Vaan alkaisi kiukutella ja itkemään äitiä/isää? Pidetäänkö ne silloin kotona? Ei, kyllä ne silti raahataan päiväkotiin. Ainakin meidän naapurissa. Aamuisin kuuluu kiukuttelu.
sosiaaliseksikin tuolla kuulemma kasvaa! ei ihme, että pk-lapset ovat niin levottomia t.joku jonka lapset eivät mene edes eskariin
Virikehoidetuilla on aina aivan mahtava päiväkoti, ihanat hoitajat, runsaasti kavereita, loistavia virikkeitä, jne.
lapset myös itkevät katkerasti jos esim sairauden takia eivät pääse päiväkotiin.
Tyttö käy ti, ke ja to osapäiväisenä ja tänään itki, kun ei päässyt. Oli jäänyt perjantaina leikki parhaan kaverin kanssa pahasti kesken.
Ehdotin kahvilaan ja leikkipuistoon menoa, suostui pitkin hampain. Ei kuulemma kuitenkaan ollut yhtä kivaa kuin kaverin kanssa. Leikkipuistossa vaan vauvoja ja vaihtuvia, vieraita lapsia kuulemma. Vain paras kaveri kelpaa, onkin kyllä tosi kiva tyttö.
Meillä onkin oikeasti mahtava pk, en kuvittele, vaan tiedän. Olen itsekin ollut siellä nimittäin töissä.
Uskon kyllä, että jotkut paikat ovat oikeasti aivan hirveitä. : (
sosiaaliseksikin tuolla kuulemma kasvaa! ei ihme, että pk-lapset ovat niin levottomia t.joku jonka lapset eivät mene edes eskariin
Virikehoidetuilla on aina aivan mahtava päiväkoti, ihanat hoitajat, runsaasti kavereita, loistavia virikkeitä, jne.
lapset myös itkevät katkerasti jos esim sairauden takia eivät pääse päiväkotiin.
Olette varmaan lukeneet joku viikko sitten, miten päivähoidon tarve on yllättänyt kaupunginisät. pari päivää sitten samaisessa lehdessä kerrottiin, etteivät lapsiperheet pakenekaan enää kehyskuntiin vaan APUA, jäävät Helsinkiin! ja seuraavaksi tehdään juttu lapsia rääkkäävistä päiväkodin tädeistä...
osaako joku laskea yhteen yksi ynnä yksi?
kaikki kotiin jäävät toimivat juuri niin kuin toivottiinkin. Ja fine: jääpähän enemmän tilaa niiden lapsille, joilla ei todellakaan ole mahdollisuutta valita.
Itsekin lto ja työuran aikana ehkä 10 päiväkotia nähnyt. Tosin samassa kaupungissa, Kajaanissa nimittäin. Eikä ikinä mitään näin räikeitä epäkohtia ole tullut esiin... onkohan tämä joku eteläisen ruuhka-Suomen ongelma? Toki yksittäistapauksia on, mutta pääpiirteissään ainakin täällä Kainuun perukoilla toteuteaan varsin laadukasta varhaiskasvatusta. Kannattaa tosiaan tutustua huolella ryhmään ennenkö lapsensa sinne vie, jos epäilyttää.
voi olla lapselle samanlaista. Äiti/isä väsyy, lasta nolataan huomaamattaan, jäädään kinaamaan ihan turhanpäiväisestä asiasta, kun vanhempi ei voi millään antaa lapselleen periksi. Jokainen on tietysti omalle lapselleen se paras hoitaja, mutta omat puutteet jäävät helposti huomaamatta. Sama asia on huomattu myös kotona olevien lasten kesken; jos lapsia on useampi saattaa yksi olla vanhempien suosikki ja muita huomaamattaan hieman sorsitaan. Samat realiteetit ne ikävä kyllä toimivat myös perhe-elämässä, vaikka kukaan niitä ei tietystikään tunnusta.
Tässä nyt kilvan äidit kiilloittavat omaa kruunuaan ja ruotivat päivähoidon puutteita. Eivät kotiäitinä uraa tehneet äidit ole lapsiaan aina kunnioituksella kohdelleet.
tein sijaisuuksia päiväkodeissa. Parhaimmissa hoitajat eivät kiusanneet lapsia, mutta niissäkin meno oli hurjaa: liian vähän hoitajia, isot ryhmät, melkoinen meteli. Lapset saatettiin sitoa pottaan kiinni, etteivät karkaa vessasta, sillä aikaa pystyttiin pukemaan toisia ulos. Ja kaikissa, aivan kaikissa paikoissa oli yksi sääntö, josta ei poikettu: lapsia ei saa hyysätä liikaa, esim. kun pikkuinen kaatuu pihalla ja alkaa itkeä häntä ei mennä nostamaan ylös, koska hänen täytyy oppia itse nousemaan. Maitoa ei annettu ennen kuin ruoka oli syöty, mukit odottivat keskellä pöytää. Nukkumaan mentiin vasta syönnin jälkeen, vaikka pientä alle 1-vuotiasta nukutti niin että hän nukahti ruokapöytään, kasvot vain lätsätivät lautaselle, josta hänen olisi pitänyt itse syödä ruokansa.
Lapsille huudettiin ja karjuttiin, pieniä nimiteltiin, tukistettiin ja nipattiin. Heidät pakotettiin tekemään "kehittäviä" askarteluja ja voi sitä joka ei osannut, "olet samanlainen hösöttäjä kuin isäs, et koskaan opi mitään, on sulla kömpelöt kädet" jne jne.
Päätin, että koskaan en vie omia lapsiani päiväkotiin, enkä ole vienyt. Voihan tilanne olla jotenkin muuttunut parempaan, kun vanhat käntyt on jääneet eläkkeelle? Siltikään, en luota!
Olemme olleet tyytyväisiä hoitoon, mitä nyt ihmetyttää hoitajien tapa pukea t-paita pitkähihaisen päälle jne. :D Sitäkään en tajua että 2-vuotiaalta piti väkisin saada tutti pois päikkäreitten ajaksi mutta tämäpä ei nuku ilman sitä ollenkaan joten on ihan seis jo bussimatkalla kotiin. :/ Osa lapsista kiintyy pehmoleluun, meidän on kiintynyt tuttiin...
Minäkin olen ollut päiväkodissa harjoittelussa ja ikävien kokemuksien perusteella vasta 5-vuotiaina menivät ekat lapset hoitoon. Viihtyivät kuitenkin hyvin ja positiivisempi käsitys tuli päiväkodista. Olivat kyllä pienryhmässä tukilapsina, itse toivoin niin. 12 lapsen ryhmä on jotain ihan muuta kuin 23 lapsen ryhmä... Kolmas lapsi meni 2v ja 4kk iässä hoitoon. Ihan kivasti lähti hoito käyntiin. Ja nyt kun on 3v. kaipaa viikonloppuisinkin päiväkotiin ja puhuu erityiseti yhdestä hoitotädistä lämmöllä. Omahoitajasysteemiä ei kyllä ole. Poika kertoo, että hyvää ruokaa on yms. Tosi kivat hoitajat on, yhteistyö pelaa ja toiveeni on kuultu. Hieman pelottaa isojen ryhmään siirtyminen ensi syksynä, mutta jospa se siitä, kun on kotonakin isompiin tottunut.
Opiskeluaikoina huomasin myös: totta on, että lihavia, takkutukkaisia, rumissa vaatteissa olevia lapsia pidettiin vähemmän sylissä ym.
Onneksi meidän lapset ovat kauniita, sosiaalisia ja hurmaavia vekkuleita!