Lue keskustelun säännöt.
Lapseensa ripustautunut äiti illanvietossa ärsyttää!
22.02.2010 |
Kaveripiirissämme on yksi äiti, jolla on 3-vuotias lapsi. Suurin osa meistä muistakin on äitejä.
Tämä äiti eroaa meistä muista siten, että on todella ripustautunut lapseensa. Ja tämä todella v*tuttaa meitä muita, sillä harvoin kuin iltaa lähdemme viettämään aikuisten kesken, haluaisimme nauttia siitä.
Tämä äiti siis puhuu koko ajan pikku mussukastaan kaihoisasti ja siitä kuinka ikävä on. Itkuakin lähes tihrustaa, kun "ei ole tottunut olemaan näin pitkää erossa". Soittelee jatkuvasti lapsen isälle ja kyselee kuinka pärjäävät. Jakelee myös puhelimessa neuvoja mikä yökkäri pitää laittaa lapselle ja mitä syödä iltapalaksi. Ja muistattehan pestä hampaat! Lapsen nukkumaan menon jälkeenkin soittelee, että onhan kaikki varmasti hyvin.
Siis argggh! Jos on noin vaikeaa olla lapsesta erossa muutama hassu tunti niin kannattaisikohan jättää tulematta? Olemme sanoneet k.o henkilölle, että käytös häiritsee, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta "kun on vaan niin kova ikävä".
Kommentit (24)
kerralla jätimmekin kutsumatta, mutta kuuli muuta kautta ja halusi itse tulla mukaan.
Mutta toisaalta on outoa sekin, että teitä muita häiritsee tuollainen asia noin rankasti. Jättäkää sitten kutsumatta ko. henkilö, sillähän se asia ratkeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki muut on vähän tuon tapaisia... Eivät siis kuitenkaan soittele kotiin kokoajan. Mutta puhuvat lapsistaan ja tilittävät lapsi- ja miesaiheisia ongelmiaan taukoamatta. Ja alkoholin kuluessa tilitetään vielä ponnekkaammin että kun se meidäm Reino-Kaaleppi ei KOSKAAN osallistu lasten hoitoon niin paljon kuin pitäisi. Ja Pirkko-Irmeli heräilee kolmen tunnin välein öisin...
Mä taas haluaisin ulkona ollessani miettiä ihan muita asioita kun kotiasioita.
jos olette asiasta hänelle jo kehdanneet huomauttaa(siis hyvä vaan!), niin mielestäni voitte myös sanoa suoraan jos hän haluaa tunkea mukaan, että kannattaisiko jäädä kotiin, jos ei kuitenkaan pysty illasta nauttimaan, ja muut haluavat irtioton arjesta, eli lapsista ei ole tarkoitus puhua.
Toisaalta henkilön on varmasti jossain vaiheessa aika opetella olemaan lapsestaan erossa, mutta voi harjoitella sitä muualla, kuin yhteisissä illanvietoissa. Se, että hänellä ei ole mukavaa--> haluaisi olla lapsen luona, ja muiden iltaa häiritsee. Miksi siis vaivautua tulemaan? Pidätte sitten vaikka vauvakeskustelupäiviä missä lapset voi olla mukana, niin tämä henkilö ei tipu kaveripiirin ulkopuolelle, mitä varmaan pelkää.
itse olen vielä lapseton, joten en toki voi ymmärtää sitä suunnatonta ikävää, mutta mielestäni on puhtaasti epäkohteliasta sellainen käytös...
kaikki muut on vähän tuon tapaisia... Eivät siis kuitenkaan soittele kotiin kokoajan. Mutta puhuvat lapsistaan ja tilittävät lapsi- ja miesaiheisia ongelmiaan taukoamatta. Ja alkoholin kuluessa tilitetään vielä ponnekkaammin että kun se meidäm Reino-Kaaleppi ei KOSKAAN osallistu lasten hoitoon niin paljon kuin pitäisi. Ja Pirkko-Irmeli heräilee kolmen tunnin välein öisin...
Mä taas haluaisin ulkona ollessani miettiä ihan muita asioita kun kotiasioita.
Antakaa nyt ihmisten olla sellaisia kuin ovat. Jos teitä on iso porukka liikkeellä, miten se nyt niin kauheasti voi muita rassata, jos yksi käy välillä sivummalla soittamassa kotiin??
Meitä on niin kovin moneksi. Jotkut ovat luonteeltaan herkkiä ja tunteellisia, toiset taas ronskimpia. AP:n kaveri on ainokaisestaan tohkeissaan ja opettelee vähitellen erillään oloa - kyllä hän sen oppii, kun aikaa kuluu ja lapsi lähtee päivähoitoon.
Vähänpä ap kestää tuota erilaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtäisin hyvin, jos kyseessä olisi ensimmäiset kerrat erossa vauvasta, mutta kun lapsi on jo kolmevuotias, niin aika outoa!
Ei se tietenkään haittaa, jos joku haluaa kertaalleen tarkistaa voinnit kotona, mutta se olisi ärsyttävää, jos toinen koko ajan itkisi kotiporukoiden perään eikä nauttisi olostaan. :(
se kuule vähän häiritsee jos on esim. 3 + tämä k.o nainen, joka koko ajan puhuu lapsestaan ja ikävästään estäen muista jutuista puhumisen.
Antakaa nyt ihmisten olla sellaisia kuin ovat. Jos teitä on iso porukka liikkeellä, miten se nyt niin kauheasti voi muita rassata, jos yksi käy välillä sivummalla soittamassa kotiin??
Meitä on niin kovin moneksi. Jotkut ovat luonteeltaan herkkiä ja tunteellisia, toiset taas ronskimpia. AP:n kaveri on ainokaisestaan tohkeissaan ja opettelee vähitellen erillään oloa - kyllä hän sen oppii, kun aikaa kuluu ja lapsi lähtee päivähoitoon.
Vähänpä ap kestää tuota erilaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämän ketjun yhteydessä, että joku mainitsi, että jos lapsi on jo 3v niin ei voi olla ensimmäinen kerta, kun on lapsesta erossa. Sitten taas välillä toisissa ketjuissa haukutaan kaikki itsekkäät äidit, jotka lähtevät illanviettoon vaikka lapsi on vielä pieni ja ei edes soitella ja kysellä onko kaikki hyvin...
milloin on se oikea aika, että palstalla ei kauhistella lapsen jättämistä isin kanssa kotiin?
Turha sanoa, että riippuu lapsesta, koska tässäkään ketjussa ei kukaan ole ottanut esille asiaa, että onko lapsessa jotain sellaista, että tarvitsee erityishuomiota.
naurattaa vaan. Tulevana äitinä olisi kiva kuulla milloin on se oikea hetki lähteä viettämään tyttöjen iltaa.(teen kyllä itse lopulta päätöksen... eli tämän viestin tarkoituskaan ei ole nyt saada oikeaa vastausta, en usko, että sellaista löytyy, mutta kyllä täällä ihan varmoja kannastaan ovat kaikki..)
kotiin ihan jatkuvasti ja toinen puhuu lapsistaan kokoajan ja näyttää mukana olevaa valokuva-albumia suurella innolla..ihania ystäviä molemmat ja aivan ihanat lapsetkin heillä on vaan eivät osaa irrottautua heistä hetkeksikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei taida luottaa mieheensä. Siksi soittelee ja kyselee onko kaikki ok. Äidille tekisi hyvää välillä irtautua kotoa. esim mennä iltaisin lenkille.
ei taida luottaa mieheensä. Siksi soittelee ja kyselee onko kaikki ok. Äidille tekisi hyvää välillä irtautua kotoa. esim mennä iltaisin lenkille.
Jos olisin tän naisen mies niin en vastais puhelimeen, jos toinen koko ajan soittais. kai sitä nyt saa hoitaa edes lastaan rauhassa. Kerran voi soittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja etenkin ottaisi pattiin jos olisin se mies! Onhan se aika loukkaavaa ettei äiti luota sen vertaa lapsen isään että tämä saisi 3-vuotiaan lapsensa iltatoimet hoidettua!
oletteko puhuneet mistä tämä käytös johtuu?
Itse olen lapseeni ripustautunut vaikean synnytyksen takia. Jouduttii hätäsektioon ja pelättiin todella lapsen menetystä. Ressukka olisi varmaan valmis jo vähän löysää napanuoraa (1,5v) ja itse joudun todella tekemään töitä sen eteen, että olisi muutakin elämmää.
Pitää keskittyä etten puhu liikaa lapsesta. Ja on ihanaa, että on ystäviä jotka ymmärtää minua ja ottaa mukaan AINA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisi paremmin, jos äiti antaisi isän hoitaa lasta vaikka tunnin illassa, äidin käytyä iltakävelyllä. Äiti tulisi takaisin energisenä ja olisi nollannnut aivot. Silläaikaa isä olisi harjoitellut selviytymistä yksin lapsen kanssa. Isän pitäisi tukea äitiä tässä "irtiotossa" saisi varmaan hellyyttäkin enemmän;)
tämän ketjun yhteydessä, että joku mainitsi, että jos lapsi on jo 3v niin ei voi olla ensimmäinen kerta, kun on lapsesta erossa. Sitten taas välillä toisissa ketjuissa haukutaan kaikki itsekkäät äidit, jotka lähtevät illanviettoon vaikka lapsi on vielä pieni ja ei edes soitella ja kysellä onko kaikki hyvin...
milloin on se oikea aika, että palstalla ei kauhistella lapsen jättämistä isin kanssa kotiin?Turha sanoa, että riippuu lapsesta, koska tässäkään ketjussa ei kukaan ole ottanut esille asiaa, että onko lapsessa jotain sellaista, että tarvitsee erityishuomiota.
naurattaa vaan. Tulevana äitinä olisi kiva kuulla milloin on se oikea hetki lähteä viettämään tyttöjen iltaa.(teen kyllä itse lopulta päätöksen... eli tämän viestin tarkoituskaan ei ole nyt saada oikeaa vastausta, en usko, että sellaista löytyy, mutta kyllä täällä ihan varmoja kannastaan ovat kaikki..)
No kyllä nyt kolme vuotiaan voi jättää!!!Jotkut vaan jättää jo joitain alle vuoden ikäisiä ja lähtee kavereiden kanssa rentoutumaan. Eiköhän sitä nyt kärsi sen lapsensa kanssa edes ensimmäisen vuoden viettää, mut kyllä kolme vuotias jo pärjää.sanoisin siis että noin 2vuotias on sopivaa jättää pelkästään isän hoitoon ´rilluttelun takia.
Hei, eikö tarkoitus olekin jutella paitsi päivän polttavista aiheista, myös siitä omasta elämästään. Ja varsinkin, jos on kotiäitinä, niin se elämä pyörii aikalailla sen lapsen ja miehen ympärillä!
vai myös isää? Siis että lapsi ei voisi olla isänsä kanssa ennenkuin vuoden ikäisenä? Meeppä Mikkoska hoitaa niitä ipanoitas äläkä roiku täällä.
Sitäpaitsi kirjoittaja, jolle vastasit nimenomaan naureskeli sille, kuinka jokainen on varma asiastaan ja näitä rajoja vedellään ihan mutu-tuntumalla. Siis mikä ihme SINÄ olet sanomaan että se on juuri n.2 vuotias?
tämän ketjun yhteydessä, että joku mainitsi, että jos lapsi on jo 3v niin ei voi olla ensimmäinen kerta, kun on lapsesta erossa. Sitten taas välillä toisissa ketjuissa haukutaan kaikki itsekkäät äidit, jotka lähtevät illanviettoon vaikka lapsi on vielä pieni ja ei edes soitella ja kysellä onko kaikki hyvin...
milloin on se oikea aika, että palstalla ei kauhistella lapsen jättämistä isin kanssa kotiin?Turha sanoa, että riippuu lapsesta, koska tässäkään ketjussa ei kukaan ole ottanut esille asiaa, että onko lapsessa jotain sellaista, että tarvitsee erityishuomiota.
naurattaa vaan. Tulevana äitinä olisi kiva kuulla milloin on se oikea hetki lähteä viettämään tyttöjen iltaa.(teen kyllä itse lopulta päätöksen... eli tämän viestin tarkoituskaan ei ole nyt saada oikeaa vastausta, en usko, että sellaista löytyy, mutta kyllä täällä ihan varmoja kannastaan ovat kaikki..)
No kyllä nyt kolme vuotiaan voi jättää!!!Jotkut vaan jättää jo joitain alle vuoden ikäisiä ja lähtee kavereiden kanssa rentoutumaan. Eiköhän sitä nyt kärsi sen lapsensa kanssa edes ensimmäisen vuoden viettää, mut kyllä kolme vuotias jo pärjää.sanoisin siis että noin 2vuotias on sopivaa jättää pelkästään isän hoitoon ´rilluttelun takia.
se kuule vähän häiritsee jos on esim. 3 + tämä k.o nainen, joka koko ajan puhuu lapsestaan ja ikävästään estäen muista jutuista puhumisen.
Antakaa nyt ihmisten olla sellaisia kuin ovat. Jos teitä on iso porukka liikkeellä, miten se nyt niin kauheasti voi muita rassata, jos yksi käy välillä sivummalla soittamassa kotiin?? Meitä on niin kovin moneksi. Jotkut ovat luonteeltaan herkkiä ja tunteellisia, toiset taas ronskimpia. AP:n kaveri on ainokaisestaan tohkeissaan ja opettelee vähitellen erillään oloa - kyllä hän sen oppii, kun aikaa kuluu ja lapsi lähtee päivähoitoon. Vähänpä ap kestää tuota erilaisuutta.
Mikä on, kun en osta sun juttuasi, ap. Teitä on siis iso porukka liikkeellä viihteellä ja jotenkin YKSI heistä muka estää kaikkia puhumasta mistään muusta kuin hänen lapsestaan...
Hei c'moon. Tuo ei onnistu oikein kahden keskenkään, saati sitten isossa sakissa. Isossa porukassa ihmiset juttelevat viereisen/viereisten kaverien kanssa, ei sellaista koko porukan yhteistä juttua.
Ja miten se tosiaan ketään häiritsee, jos yksi käy välillä sivummalla soittamassa kotiin?
Olet joko provo tai sitten podet itse syyllisyyttä viihteellä olosta, kun se nyt noin kovasti kärvistää, että joku on lapseensa sitoutunut.
kun kerron että jätin toisen lapsen isän hoitoon lapsen ollessa 2,5kk. Rilluttelemaan olin menossa kaverini kanssa, eikä todellakaan puhuttu lapsista sille illalle, eikä käynyt mielessäkään soittaa iskälle että miten siellä pärjätään. Mieheni on hyvä isä ja luotan häneen sataprosenttisesti kaikissa asioissa.
Mutta toisaalta on outoa sekin, että teitä muita häiritsee tuollainen asia noin rankasti. Jättäkää sitten kutsumatta ko. henkilö, sillähän se asia ratkeaa.