Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni on avuttomin ihminen mitä tiedän
22.02.2010 |
Kilahdin taas siitä,että mieheni on pitänyt jo kaksi viikkoa soittaa huoltomiehelle vuotavasta keittiön hanastamme. Tiedän,että voisin itsekin soittaa mutta en osaa selittää mistään ihme liitoksissta ja muusta jonka vuoksi hana vuotaa. Ja muutenkin, haluan että mieheni tekisi joskus jotain mitä hän lupaa tehdä. Soittoaika huoltomiehellemme on arkisin 9-12 ja kiitos mieheni,olen täällä tähän aikaan vittuuntuneena hereillä koska HÄN ei jaksa herätä soittamaan, "Mikset itse soita?". Olen raskaana ja haluaisin ehkäpä nukkua mahdollisimman paljon.
MINÄ olen se,joka soittaa perintätoimistolle herran erääntyneistä laskuista,että HÄN saisi lisää maksuaikaa laskuillensa ettei luottotiedot mene. MINÄ siivoan, teen ruoan, pesen herran pyykit ja patistan häntä päivittäin tekemään jotain tärkeää. Miksi?En tiedä enää itsekään. Mies ei tee kotona muuta kuin pelaa konsoleillaan ja kun nätisti pyydän häntä vaikka käymään kaupassa, kuulen aina saman "mikset itse käy?" Olen kyllästynyt tähän touhuun. Miestäni en jätä,haluan keksiä keinon millä näpäyttää häntä että hän saisi elämästään kiinni eikä olisi niin helvetin avuton. Auttakaa minua :(
Kommentit (18)
sulla on siellä jo yksi lapsi! Minä kieltäytyisin totaalisesti hoitamasta meihen asioita, jos ei saa itse laskujaan maksettua niin mitä hittoa sinä niitä selvittelet ja soittelet!?? Haloo! Ja tuollaisen kanssa teet lapsia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet kyllästynyt jo nyt, odotahan muutaman vuoden päähän... Älä tee, jos miehellä menee laskut perintään niin voi voi, jos ei ole puhtaita vaatteita kaapissa niin ikävää, kyllä aikuisen ihmisen pitää osata itse huolehtia asioista. Ei se mies mihinkään muutu jollet itse tee loppua tuolle passaamiselle. Tottakai se käyttää hyväkseen niin kauan kuin annat käyttää.
Jossain vaiheessa sulla menee hermo ja haluat vierellesi oikean miehen.
Onko mies asunut yksin ennen kuin muutitte yhteen? Onko äiti ollut hyvin huolehtivainen?
Muuta en osaa sanoa kuin että asiasta pitää puhua. Omallakin miehelläni on kaikki kotityöt (valittaen) tehnyt äiti ja mieheni, hänen veljensä ja isänsä oppivat sulkemaan korvansa valitukselta, koska äiti siitä huolimatta teki kaiken. Miehelleni onkin joutunut aina sanomaan, että tyhjennä astianpesukone, ripusta pyykit, kerää tavarasi. Tekee kyllä, mutta ei oma-aloitteisesti, mikä rassaa sekin.
ei tommoselle mitään palkintoja tai herkkuruokia. paskanmarjat vaan...
konsolit piiloon kuin lapselta ja sano, että saa ne takaisin ku tekee tehtävänsä. pelata ei saa enne ku on siivoillut, tehnyt ruokaa, maksanut laskut, hakenut töitä, hoitnut huoltomiehelle jne. päivittäin uudet tehtävät, ja sit saa vapaata. näinhän me yleensä kaikki toimitaan. on työtä ja vastuuta, ja sit huvit.
parikymppisiähän tässä ollaan,eikös sitä tuosta käytöksestäkin voisi sanoa.. Hänen äitinsä ei todellakaan ole tehnyt mitään hänelle valmiiksi,voisin sanoa että hänen äitinsä on todellakin pilannut kasvatusmetodeillaan lastensa elämän. Kaikki 4 lasta on potkittu peruskoulusta pihalle,minun mieheni sentään kävi minun ruoskinnalla lukion loppuun melko hyvin paperein.
Konsolista ollaan tapeltu monet kerrat ja sen olen tehnyt selväksi,että kun lapsi syntyy niin heitän konsolit seinään jos mies ei auta hoidossa tai on koneella enemmän kuin minun apunani.
Minua ottaa päähän myös se,että minusta tuntuu ettei miestä kiinnosta hakea töitä. Kyllä,kotona olemme minun äitiysrahalla, asumistuella, minun säästämillä työttömyyskorvauksilla sekä sossun toimeentulotuella. Minä en saanut koulutuspaikkaa lukion jälkeen,mutta hain työkkärin kautta puuseppäkoulutukseen. Sain sentään jotain elantoa kun työtä en ole saanut mistään. Koulutksessa olin ihan äitiysloman alkuun asti,jotta taloutemme ei kaatuisi. Työttömyyskorvausrahoja olen pistänyt paljon säästöön. Mieheni ei tee mitään eikä jaksa hakea duunia "koska kukaan ei kuitenkaan palkkaa". Sossusta haemme rahaa sen vuoksi, että mieheni on tottunut siihen perheensä kautta. En minä kuitenkaan halua sossun rahoilla elättää perhettä kun työtäkin voi hakea! Tuntuu että olen yksin raatanut niska limassa rahaa talouteemme mutta mies ei tee mitään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tulevaisuus ei vaikuta hyvälle. sinulla on kaksi vaihtoehtoa, joko siedät miehesi tapoja tai sitten muutat erillesi. voittehan te silti seurustella. ei varmasti tue muuttamaan tapojaan, vaikka lapsi tulee. Varaudu siihen sekä itsesi että lapsesi tähden.
kävisin kaupassa ostamassa sitä mitä itse tarvitsen tai muu perhe, ja ukolle tuumaisin (jos se jotain syömistä haluaisi), että käypä kuule itse kaupassa ostamassa ruokasi. Omilla rahoillasi...
Meillä lähestytään neljää kymmentä, ja jos mies valittaa jostain hoitamattomasta asiasta, niin totean, että sulla on itselläsikin kädet ja jalat. Tai että toimii se sinunkin puhelimesi, hoida itse, jos haluat nopeammin asiat kuntoon. Meilläkin kun on perusoletus se, että minä hoidan kaikki huoltomiehen kutsumiset ja muut yleiset asiat. Mies kyllä hoitaa moitteetta omat raha- yms. asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi miehesi aidosti tuollainen tai ei (jälkimmäinen on täysin realistinen mahdollisuus), tuolla asenteellasi ja vähättelylläsi murrat hänen itsetuntonsa, eikä sen tien päässä ole mitään hyvää.
Tee siis ratkaisusi ja hakeudu sellaisen ihmisen seuraan, jota pystyt arvostamaan. Tässä maailmassa on jo ihan rittävästi toisten rikkomia ihmisiä.
... mutta ellei mies jotenkin ihmeen kautta tee täyskäännöstä elämässään (highly unlikely, ihmiset eivät muutu, kuin todella aniharvoin, yleensä jonkun kauhean elämänkriisin kautta), on tulevaisuutesi aika synkkä.
Joko alat ovimatoksi/miehen äidiksi ja otat vittuuntuneena ja ketkerana eron viimeistään 35 -vuotiaana, kun tajuat, ettei se mies sitten muutukaan aikuiseksi, tai lähdet kiitämään NYT. Omapa on elämäsi, tee sillä mitä lystäät. Mieti tarkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laiska, itsekän paskahan se on, joka ei ota vastuuta elämästään. Ja ap kynnysmattona tekee kaiken sen puolesta!
Ap, ei mies muutu, vain itseäsi voit muuttaa. Miehellä on hyvä olla just noin, miksi se siitä mihinkään muuttuisi? Opit vielä kantapään kautta ja sitten vasta oletkin katkera ja vihainen, kun et aiemmin häipynyt.
Olisi miehesi aidosti tuollainen tai ei (jälkimmäinen on täysin realistinen mahdollisuus), tuolla asenteellasi ja vähättelylläsi murrat hänen itsetuntonsa, eikä sen tien päässä ole mitään hyvää. Tee siis ratkaisusi ja hakeudu sellaisen ihmisen seuraan, jota pystyt arvostamaan. Tässä maailmassa on jo ihan rittävästi toisten rikkomia ihmisiä.
Että hänen on tehtävä valintansa? Jos aikoo olla perheenisä on hänen otettava vastuutakin. Oletteko naimisissa? Jos ette ole niin ehkä todellakin sinun kannattaa miettiä miksi elätät miestä, tai poikahan hän vasta on käytökseltään ainakin ja voisi asua vielä kotonaan.
Minä ehdotin sitä herkkuruokaa ajatuksena se, että kiitos toimii usein paremmin kuin nalkutus. Kiitä siitä mistä voit. Suomessa ei kiittämistä harjoiteta tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olen itse tässä monet kerrat yksinäni itkenyt sitä pelkoa,että mies lähtee ennen kuin esikoisemme syntyy. Pelkään sitä, että jään yksin valtavan vastuun kanssa. Ehkä se onkin vain omaa syytäni että mies käyttäytyy miten käyttäytyy..En halua jättää miestäni sillä syvällä sisimmässäni tiedän että hän kykenee muuttumaan,viimeistään vauvan synnyttyä. Ehkä minun todella pitäisi puhua hänen kanssaan...
AP
Tytär on seurustellut nyt vuoden kuvaamasi kaltaisen rentun kanssa ja on todella ylpeä siitä, että on pystynyt ylläpitämään parisuhdetta näin kauan. En tajua, millä perusteilla te nuoret oikein valitsette elämänkumppanine!? Eihän tuollaisesta mitään hyvää voi seurata. Ei ole sinun (eikä meidän tyttären) syytä että mies on kelvoton, mutta se on sinun syytäsi, että olet valinnut lapsellesi huonon isän. Uskon, että elämäsi helpottuisi jos eroaisit. Veikkaanpa, että vanhempasi olisivat valmiita auttamaan, sillä he ovat varmasti myös täysin kyrsiintyneitä vävyynsä.
Miehesi EI kykene muuttumaan ainakaaan sinun käskystäsi. Kuka tahana sinua kokeneempi pystyy sen sanomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olen itse tässä monet kerrat yksinäni itkenyt sitä pelkoa,että mies lähtee ennen kuin esikoisemme syntyy. Pelkään sitä, että jään yksin valtavan vastuun kanssa. Ehkä se onkin vain omaa syytäni että mies käyttäytyy miten käyttäytyy..En halua jättää miestäni sillä syvällä sisimmässäni tiedän että hän kykenee muuttumaan,viimeistään vauvan synnyttyä. Ehkä minun todella pitäisi puhua hänen kanssaan...
AP
ei vastuuta ole myöhemmin sen enempää.
Sinä kyllä pärjäät,älä huoli.
Älä ota miehesi kanssa mitään lainaa tai velkoja niin, että kummankin nimi on paperissa, sillä jos on yhteinen velka,sinun on pakko hoitaa se etteivät omatkin luottotietosi mene. Jätä miehen asiat miehen omalle vastuulle.
Aina huudellaan näitä aspergereista sun muista mutta tuli mieleeni että ei kai miehelläsi kuitenkin voisi olla ihan jotain "oikeaa"vikaa ja se olisi syy siihen että miksi hän ei kykenen asioitaan hoitamaan.
että olen itse tässä monet kerrat yksinäni itkenyt sitä pelkoa,että mies lähtee ennen kuin esikoisemme syntyy. Pelkään sitä, että jään yksin valtavan vastuun kanssa. Ehkä se onkin vain omaa syytäni että mies käyttäytyy miten käyttäytyy..En halua jättää miestäni sillä syvällä sisimmässäni tiedän että hän kykenee muuttumaan,viimeistään vauvan synnyttyä. Ehkä minun todella pitäisi puhua hänen kanssaan...
AP
Veikkaanpa, että miehesi vetäytyy vain enemmän vastuusta vauvan synnyttyä. Ensimmäiset viikot ovat melko raskaita, ja varsinkin jos imetät, jää mies pakostakin enemmän statistin rooliin, kun ei voi auttaa esim. yösyötöissäkään. Isän täytyy olla tosissaan sitoutunut ja vastuuntuntoinen, ja hänen pitää itse haluta tosissaan osallistua vauvanhoitoon heti alussa, jotta et joka tapauksessa jää yksin vauvan kanssa kantamaan vastuuta.
Pelkään sitä, että jään yksin valtavan vastuun kanssa. AP
Voi AP... Vaikket eroakaan, olet silti yksin valtavan vastuun kanssa!
Mieheni (35v) on just samanlainen, ja vauvan (6kk) synnyttyä ei ole hoitanut sitä, saati auttanut minua kotitöissä yms. vaikka puheet oli ihan toiset siihen aikaan kun olin vielä raskaana. Olenkin naimisissa oleva yksinhuoltaja :) Otin asenteen että minähän pärjään yksinkin, eli tavallaan mulla on nyt kaksi lasta; vauva ja aviomies!
mitä sydämeni minulle sanoi silloin viisi vuotta sitten :) olemme asuneet 3 vuotta yhdessä,eikä mies kyllä alussa tällain käyttäytynyt. Mietin vain että voisiko tämä olla vain jokin vaihe? Esimerkiksi jonkinlaista 'valmistautumista' lapsen syntymään, että tekee vielä kaikkea nyt mitä ei lapsen synnyttyä enää kerkeä?
Velkoja en todellakaan ole ottanut enkä tule ottamaankaan samoissa nimissä kenenkään kanssa,tiedän miten siinä sitten käy jos tulee ero.
Jos minä nyt vaan tyydyn puhumaan tuon tampion kanssa että mikä tässä nyt mättää. En minä halua mitään päätöksiä alkaa tekemään ennenkuin saan toisenkin osapuolen kannan asiaan.
AP
PS. kiitos kuitenkin teille kun jaksatte täällä auttaa ihmisiä ja takoa järkeä päähän :)
Alue: Aihe vapaa
omia asioitaan ja yritä sinä keskittyä tulevaan lapseen. Lapsen synnyttyä miehesi on pakko viimeistään oppia huolehtimaan asioista. Kiitä häntä siitä mitä hän on tehnyt. Ja lupaa että teet jotain herkkuruokaa silllä aikaa kun hän huolehtii asioistaan. Ja joskus voidaan tarvita ulkopuolista neuvonantajaakin nuo laskurästit kuulosti siltä.
Itse huomaan myös tekeväni liikaa miehen puolesta ei kyllä pitäisi.