Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pitäisikö aloittaa joku lääkitys kun olen tyytymätön elämääni?

Vierailija
21.02.2010 |

En pidä miehestäni, haluan elämältäni vääriä asioita (eri kuin mieheni suku tai vanhempani) jne. Mikä minussa on vikana? Kaikki mielipiteeni minun pitää perustella tuhanteen kertaan eikä silti mene läpi, muiden mielipiteet taas ovat "tosiasioita". Olen vain kyllästynyt kaikkeen ja haluan pois.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
21.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että tuohon mikään lääkitys auttaa, paitsi ehkä joku tosi vahva neurolepti niin ettet jaksa välittää enää mistään..sulla on vaan väärä mies ja kuuntelet liikaa muiden ihmisten mielipiteitä.

Vierailija
2/6 |
21.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vai mitä helkkaria teen? Ei ole ketään kelle voisi avautua tästä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
21.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

voi tulla onnelliseks. Sun pitää miettiä jotain konkreettista muutosta elämääsi, uusi työ, uusi harrastus jne.?

Mutta ei miehen vaihto tuo onnea välttämättä. Oma asenne on tärkein, oisko peiliin katsomista?

Ne marisee jotka marisee mistä vaan, vaikka kui hyvin ois asiat...

Vierailija
4/6 |
21.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

onnellisuuspilleri myös sopii

Vierailija
5/6 |
21.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hanki joku kiva harrastus. Ala opiskella jotain uutta kieltä, aloita tanssi/jumppa tunnit, ala ratsastaa... Ja ihan ekaksi lähde pitkälle kävelylenkille jos vain voit ja mieti mitä voisit tehdä sellaista mistä sulle tulee hyvä mieli. Miestäsikään et voi muuttaa, mutta itseäsi ehkä voit. Miltäs tällainen kuulostaa?



t.paljon lenkkeilyä harrastanut..



Yksi vielä lue joku hyvä kirja!

Vierailija
6/6 |
21.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mieleen oman traumaattisen synnytykseni, josta on nyt kaksi vuotta...sain ikävät vammat joita kaikki tuntuivat vähättelevän, petyin miehen sukulaisiin, mieheen ja jopa omaan äitiini. Kenestäkään ei ollut tukemaan kun olisin eniten tarvinnut. Isoja häitä vain vohkattiin ja lopulta kuljin itku kurkussa alttarille jännittäen koko ajan tuleeko paskat housuun...Olin ihan sekaisin ja kukaan ei auttanut :( Muistan hääkuvistakin vain sen miten kipeä olin.



Lääkitystä ajattelin koska en näköjään ole päässyt yli näistä asioista vieläkään. Toki pystyn jo esittämään että kaikki on kunnossa, silloin en ärsytä niin paljon muita ihmisiä. Oikeasti haluan vain ampua itseäni päähän :(