Miten lähtisit selvittämään lapsesi kiusaamista eskarissa päiväkodissa?

tapaamista eskarin opettajien, kiusaajien vanhempien aj sinun kesken. Sen jälkeen tapaaminen niin, että kaikki teidän lapset ovat mukana.

se täytyy loppua. ne tädit ovat nyt avainasemassa sun lapsesi tulevaisuuteen. se on käsiteltävä siellä ja kitkettävä pois. ton ikäisten on pakko totella! vanhemmat mukaan mutta täysi nollatoleranssi tuollaiseen toimintaan. anteeksi pyynnöt ja ryhmän hengen parantamista. oikeasti en tiedä miten toi asiat menis meidän päiväkodissa. voimia

Minäkin selvittäisin tätien kanssa, ottaisin selvää, miten asiat ovat menneet. Jos se on systemaattista ja jatkuvaa, yrittäisin tosiaan saada vanhempia myös mukaan istuntoon,



Yksi asia hiukan pomppasi viestistäsi, nimittäin se kun mainitsit, että lapsessasi ei ole mitään poikkeamaa. Olisiko kiusaaminen sinusta jotenkin ymmärrettävämpää, jos jokin poikkeavuus olisi? Toivottavasti ei sentään.



Toivottavasti päiväkodissa on ymmärtäväinen ja aktiivinen henkilökunta, joka tarttuu toimeen kiusaamisen lopettamiseksi.

poikkeamasta kiusaaminen. Yritin sillä vain valottaa tilannetta, kun en viitsinyt suoraan sanoa, miksi nimittelevät. (Tilanne olisi minusta oikeastaan vielä pahempi, jos lasta kiusattaisiin esim. synnynnäisestä poikkeamasta, jolle ei voisi tehdä mitään, mutta jonka lapsi itsekin tiedostaisi.) -ap

tapaamista eskarin opettajien, kiusaajien vanhempien aj sinun kesken. Sen jälkeen tapaaminen niin, että kaikki teidän lapset ovat mukana.

Mallia tästä kaikille, myös vanhemmille lapsille! Näin sen pitäisi sujua.

Lapseni päiväkodissa syrjittiin tyttöä, jolla oli "liian" lyhyt tukka. Ei kelvannut esim. prinsessaleikkeihin, koska prinsessoilla ei voi olla lyhyttä tukkaa.

Kyllä nyt olennaisessa roolissa on päiväkodin henkilökunta. Heidän pitää riittävän tahdikkaasti puuttua asiaan. Heidän on tehtävä kiusaajille selväksi, ettei moinen ole sallittua. Jos kokonainen ryhmä käyttäytyy noin asiattomasti, niin hieman laittaa epäilemään opettajan kyvykkyyttä tarttua asiaan... Pysy sinä tiukkana ja vaadi, että tällaisen on loputtava. Pyydä saada kuulla konkreettisia asioita, mitä sen eteen tehdään. Jos asia ei selviä, niin pyydä vanhemmat koolle ja keskustelkaa asiasta yhdessä opettajan johdolla.

ei viitsi puuttua. Vakiovastaus on, että kiusattu nyt on vain herkkä ja kiusaaja tomera ja ulospäinsuuntautunut.



Tiedän tapauksia, missä kiusatun vanhemmille on selitetty, että mitään kiusausta ei ole tapahtunut, se xxx nyt on vain herkempi ja ottaa nokkiinsa liian herkästi. Teidän pojunne/tyttönne on sellainen vilkas ja vauhdikas ja pärjää kaikkien kanssa. Ehkä se kiusattu nyt vain väittää olevansa kiusattu kun on kateellinen.



Tämä on tavallista peruskauraa, mitä päiväkodissa syötetään vanhemmille.



Kiusaaminen jatkuu sitten koulussa, missä harvemmin sielläkään asiaan viitsitään puuttua.



parhaiten selviää kun tajuaa opettaa lapselleen mahdollisimman aikaisten, että vetelee turpiin takaisin ja jos ei huolita leikkiin niin hiukan uhkailee sitä kiusaajaa nurkan takana. Ei aikuiset ja ammattikasvattajat puutu näihin.

On ihan palturia yleistää: "ei aikuiset ja ammattikasvattajat puutu näihin". Jokainen arvonsa tunteva ammattikasvattaja kyllä pyrkii tekemään parhaansa sen eteen, ettei kukaan syrjäytyisi. Se, ettei kaikista ole siihen, on eri asia.

On toki olemassa näitä "vätyksiä", jotka eivät viitsi tarttua tilanteeseen, sillä onhan selvä, että se teettää lisää hommaa.

Totta on myös se, että koskaan ei voi tietää mikä laukaisee kiusaamisen, mutta herkät, ujot, sulkeutuneet, eri tavalla pukeutuvat jne. omaavat suuremman riskin tulla kiusatuksi. Paljon vaikuttaa myös lapsen kaveripiiri tai sen puute. Totta on myös se, että monet lapset käyttäytyvät päiväkodissa/koulussa eri tavoin kuin kotona, vaikkakaan luonne ei sinällään muutu. Vanhempien on vaikea tietää mitä siellä oikeasti tapahtuu, kuten myös uskoa hoitajan/opettajan näkemystä asiasta.

Puolensa on hyvä oppia pitämään, mutta sen voi toki tehdä myös asiallisesti ilman uhkailuja ja turpiinvetoja. Juuri tälläisia ohjeita saaneiden lasten kanssa on ainakin koulumaailmassa paljon ongelmia.

ei viitsi puuttua. Vakiovastaus on, että kiusattu nyt on vain herkkä ja kiusaaja tomera ja ulospäinsuuntautunut.

Tiedän tapauksia, missä kiusatun vanhemmille on selitetty, että mitään kiusausta ei ole tapahtunut, se xxx nyt on vain herkempi ja ottaa nokkiinsa liian herkästi. Teidän pojunne/tyttönne on sellainen vilkas ja vauhdikas ja pärjää kaikkien kanssa. Ehkä se kiusattu nyt vain väittää olevansa kiusattu kun on kateellinen.

Mutta ymmärrän myös sen kannan, että jotkut lapset kuvittelevat kiusaamiseksi esim. sen että joku ei halua ottaa leikkiin mukaan. Tai ei suostu tekemään leikissä niin kuin toinen määrää. Joillain ainoilla lapsilla ei esim. välttämättä ole käsitystä leikeistä muiden kanssa, eli että silloin ei aina saa määrätä asioiden kulkua. Ja sitten tulkitaan tämä toinen lapsi kiusaajaksi.

Ylipäätään lasten välisissä riidoissa pitää aina ensin selvittää tilanne. Jos kyse on kiusaamisesta, siihen toki pitää puuttua kovalla kädellä.

Minusta hyvä ohje kaikille vanhemmille on ensin jutella oman lapsen kanssa, sitten selvitellä tilannetta opettajan/ohjaajan sekä kiusaajien vanhempien kanssa. Mutta automaattisesti kaikkea lapsen sanomaa ei kannata ottaa absoluuttisena totuutena. Kyllähän meillä aikuisillakin on tapana joskus värittää juttua vähän itselle mieluisampaan suuntaan.

Aikuisten vähättelevä asenne on omiaan luomaan hyvän kasvualustan vuosien kiusaamisvyyhdelle. Jos asiaan, pieneenkin, puututaan heti, voi se vielä olla pysäytettävissä. -ope

sekä kiusaajien ja kiusattujen vanhemmat sekä opettajat (siis kaikki yhtäaikaa koolla) kiusatusta tuleekin yhtäkkiä syyllinen. Juuri näin, että hän ottaa herkästi nokkiinsa, on ainoa /vanhin lapsi ja tottunut määräilemään, syrjäänvetäytyvä tms. Kiusaajaa taas puolustellaan ja selitetään hänen olevan juuri sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut jne. mitä yhteiskunnassamme pidetään arvostettuna käyttäytymisenä. Tällaisen keskustelun jälkeen voitte vain arvailla, loppuuko kiusaaminen. Surullista, mutta ei aina toimi.

Ehkä opettajan pitäisi toimia tässä yhdyshenkilönä molempiin suuntiin, toimisiko silloin paremmin kun molempia osapuolia kuultaisiin erikseen?

vai kokee lapsesi normaalin vuorovaikutusharjoittelun ja kyselemisen kiusaamiseksi.



Jos lapsellasi esim. on kesämekko talvella päiväkodin sisävaatteena, ja häneltä kaverit kysyy että "miksi sulla on kesämekko, kun nyt on talvi" niin se ei 6-vuotiaiden suusta ole kiusaamista vaan ihmettelyä.



Ja jos lapsesi ei halua leikkiä vaikka kampaajaa, koska häntä sattuu kun muut lapset harjaa hänen takkujaan suoraksi, niin voit joko itse harjata tukan aamulla sileäksi, tai sanoa lapselle että leiki jotain toista leikkiä toisten lasten kanssa, älä mene siihen kampaajaleikkiin jos sinua siinä sattuu. Lapset ei harjaa toistensa tukkia tahalteen niin että tekisi kipeää, vaan joskus takkujen takia niin käy.