Koira allergiselle - kokemuksia
Perheessämme on jonkinasteista eläinallergiaa (todettu prick-testillä), mutta koirasta silti haaveilemme. Olemme kuulleet, että on olemassa vähemmän allergisoivia rotuja, joita jotkut allergikot ja jopa astmaatikot ovat onnistuneesti lemmikkinään pitäneet. Olisi kiva kuulla kokemuksia. Myös siitä, kuinka uskaltauduitte koiran ottamaan. Oliko teillä kokeeksi joku koira hoidossa, vierailitte kennelissä usein tms.? Vastuuttomasti en halua koiraa ottaa eli se ei ole kenenkään etu, että koirasta joutuisi luopumaan pian hankkimisen jälkeen.
Tiedän, että kukaan ei varsinaisesti voi suositella koiran hankkimista jos epäilys allergiasta on. Silti haluaisin kuulla kokemuksia siitä, miten joillakin on onnistuttu asiassa ja miten siihen onnistuneeseen lemmikin hankintaan on päädytty. Eli kirjoittajat, jotka vain toteavat "unohda koko juttu", unohtakaa itse koko kommentointinne, pliis. En ole päätä pahkaa koiraa hankkimassa. Kerään vasta tietoa kokemuksista ja ajttelin tähän olevan hyvä paikka kuulla ainakin jotain kokemuksia.
Kommentit (7)
Hän sai koirista pahoja astma kohtauksia. He hankkivat mustan villakoiran. Tästä koirasta ei tullut oireita.
Musta on villakoirista vähiten allergisoiva, koska sillä on tiheämpi turkki kuin esim. aprikoosin tai ruskean värisellä villakoiralla.
Tiedän myös allergisia joilla on bichon frice, yhden jolla on karvaton kiinanharjakoira.
Sen allergisen ei pitäisi harjata koiraa ja kun koira pestään ei saisi asuintiloissa föönata turkkia kuivaksi vaan parempi olisi antaa kuivua itsestään ja harjata aina välillä turkkia ettei takkuunnu kuivuessa.
Myös ilmanpuhdistajasta on paljon hyötyä allergia oireiden ehkäisyyssä. Tiedän allergisen koiran omistajan joka saa koirastaan oireita vain jos ilmanpuhdistaja laite ei ole päällä eli tämä laite pitää oireet poissa.
vaikka onkin kissasta mutta suuntaa antava. Olin lapsena ihan hitusen allerginen kissoille (ei edes todettu kuin vaan silmät reagoi mummolan kissaan). Meille otettiin kissa enkä ollut sille lainkaan allerginen enkä millekkään muulle eläimelle. Kissasta aika jätti ja tulin kaikille eläimille hirmuisen allergiseksi sen jälkeen kun en ollut jatkuvassa kontaktissa eläimeen. Nyt aikuisiällä en pystyisi oleskelemaan lainkaan samassa tilassa minkään eläimen kanssa. Joten eipä taida auttaa kuin teidänkin kokeilla mikä on tietysti niin eläintä kuin perhettä kohtaan surkeaa jos ei onnistukkaan pitää koiraa.
allergiasta kehittyi astma kun meille otettiin koira:(
Viime vuoden koiramme-lehdessä, muistaakseni jossakin syksyn tai loppukesän lehdessä oli juttua siedättymisestä. Koitappa kaivaa se itsellesi jostakin, kirjastosta tai tutulta. Divareissakin näitä lehtiä löytyy. Suomen kennelliitostakin voi ehkä vanhan lehden tilata.
En sitä juttua hirmuisen tarkkaan lukenut mutta pointti oli se että omalle koiralle pystyy itsensä siedättämään. Aluksi joutuu ehkä syömään allergialääkkeitä mutta pikkuhiljaa sitä siedättyy. Joillakin siedättymnen on tosin vaatinut useamman koiran hankinnan (olleet turhan hyviä siivoajia?)
Jos lapsi olisi allerginen, en tätä edes yrittäisi mutta jos aikuinen on valmis yrittämään niin sitten.
allergiavapaita rotuja, kun nuo allergisoinnit voivat olla jopa sellaisia että samasta pentueesta toinen yksilö saa oireet pintaan kun taas toinen ei... eli täysin koirakohtaista riippuen hilseen koostumuksesta (nimim. en uskoisi tätä, jos en olisi nähnyt tapauksia...)
Oma tarinani: Pienestä saakka toivoin lemmikkiä, sisällä olevaa. Maatalosta kun olen oli kyllä lehmiä ja lampaita ja hevosia kotonamme. Niistä sain allergiaa jo pienenä. Samoin siitepölyt ovat hyvin allergisoivia minulle. Kuitenkin kotona asuessamme meillä oli kissa välillä sisälläkin. Ja jotenkin siedätyin omaan kissaamme, vaikka saan joistain kissoista hengitysoireitakin. Allergiatesteissä olin koiralle muistaakseni kahden merkin verran allerginen. Kuitenkin aikuisiällä otin koiran, koska ajattelin että syön vaikka allergialääkkeitä koiran vuoksi jos vain saan sen pitää. Meille tuli isovillakoira. Ensimmäiset pari kuukautta söin antihistamiineja, sitten lopetin, eikä koirasta tullut oireita enää. Nyt hän on 10-vuotias ja en saa mitään oireita, ainoastaan en anna nuolla ihoa ja rapsutuksen jälkeen pesen hyvin käteni. Allergioita on vieläkin, eivätkä ne johdu koirastamme. Tietenkään koskaan ei ole varmaa millaiseksi allergiat kehittyy, mutta itse ajattelen koirasta olevan niin iso rikkaus ja ilo elämään, että sitä kannattaa kokeilla. Ja vaikka sopia kasvattajan kanssa jos jotain tulee, niin hän voisi ottaa koiran takaisin. Muilta kuulemani mukaan tällaisia vähemmän allergisoivia rotuja ovat villakoiran lisäksi: Espanjan vesikoira, portukgalin vesikoira ja etenkin bichon frice + karvattomat rodut. Näiden rotujen turkkia pestään usein ja helpompi pitää hilseettömänä ja ei rasvoittuvana.
Siis usein ajatellaan että koiran hilse ja karva olisi suurin ongelma ja allergian aiheuttaja. Siksi esim. vehnäterrieri on kansansuussa "allergiakoira" sillä kun ei ole taipumusta hilseillä ja sen karva ei lähde samoin irti kuin niiden rotujen jotka turkkia vaihtaa.
Pahin ongelma on kuitenkin kuivunut sylki, se leijailee ilmassa näkymättöminä partikkeleina, liki mahdottomana edes siivota, täynnä allergeeneja kuitenkin. Noin 90% koira-allergisista on hekistynyt nimenomaan syljelle.
Jos lievästi allerginen on paljon saman koiran kanssa voi joko siedättyä, eli sietää omaa lemmikkiä mutta ei uusia, tai pahimmassa tapauksessa koira-allergia vahvistuu. Siihen ei oikeastaan ole mitään kaavaa, ei mitään ennustetta kummin voi käydä. Mä tiedän molempia tapahtuneen.
Ja siedättyminen on usein sitä että sietää siis yhtä koiraa, ei edes koko rotua, siis muita edustajia. Mutta jos ei selvää allergiaa ole koiralle todettu mä varmaan ensin kyläilisin yön tai pari koirakodissa, ystävällä jolla koira. Silloin näkyy jo rankimmat oireet. Riskihän se oman lemmikin otto on silti, vaikka lyhyellä altistuksella ei allergia ilmenisi. Joskus se onnistuu, ja joskus ei. Ja lapsella allergiatilanne saattaa muuttua iän myötä. Kumpaankin suuntaan :)
Mun vastauksesta ei siis ollut sulle hyötyä, kun ei ole omaa kokemusta. Enkä osaa vahvistaa tai kaataa sun ajatuksia. Niin, se kun on vähän fifty-fifty ;)