Pelkään miehen sukulaisten pilaavan häämme
Olemme avomieheni kanssa menossa naimisiin tulevana kesänä. Juhliin on tarkoitus kutsua meidän molempien sukua yhtä paljon, siis noin 50 henkeä molemmilta. Ongelmana on kuitenkin se, etten haluaisi juhliin osaa mieheni suvusta. Osa heistä on ihan ok, mutta noin parikymmentä on sellaisia juntteja, etten todellakaan kaipaa heitä suureen päiväämme nenää kaivamaan ja kaljaa ryystämään! Haluan tyylikkäät ja tunnelmalliset häät, eivätkä nämä juntit (en nyt parempaakaan sanaa keksi) sovi mitenkään kuvaan. Mieheni mielestä myös nämä tapaukset tulisi kutsua tasapuolisuuden nimissä, vaikkei hän heidän kanssaan suuremmin tekemisissä olekaan.
Minua asia kuitenkin kalvaa. Voinko siis tehdä niin, että teen kyllä jokaiselle kutsun suunnitelman mukaan, mutta jätän kuitenkin osan lähettämättä? Mieheni sukulaiset eivät juurikaan ole tekemisissä toistensa kanssa muuten kuin sukujuhlissa, joten "huijaukseni" tuskin tulee koskaan ilmi. Ja ainahan voi syyttää postia :)
Olenko aivan liian itsekäs halutessani itselleni ja miehelleni täydellisen päivän ilman kuvaan sopimattomia sukulaisia? En ole viitsinyt tästä miehelleni puhua, en usko, että hän ymmärtäisi täysin kantaani. En kuitenkaan myöskään usko, etttä mieheni kaipaisi puuttuvaa sukuaan juhlissa. Kirkkokin on niin pieni, että siellä puuttumista ei varmasti kukaan huomaisi.
Kommentit (24)
että miksi niin monet eroaa. Että mikseivät ole valmiita näkemään vaivaa suhteensa eteen jne. Mutta siis tämä ketjuhan kertoo kaiken! Jos lähtökohdat naimisiinmenolle on nämä, niin 110 %:n varmasti tämä morsian tapaa jonkun vilkkusilmän viimeistään kun on kaksi lasta ja nuorempi niistä on 2v. Elämäänsä ja mieheensä kyllästyneenä pettää ja vaihtaa miestä lennosta!
Mietipä nyt uudestaan puheitasi. Vaikka sinä itse aikuisena päätätkin mennä naimisiin vain prinsessahäiden ja biologisen kellon vuoksi, niin sellaiseen parisuhteeseen ei lapsia kannata tieten tahtoen hankkia.
Parisuhde on lapsen koti. Toimiva parisuhde on alusta lapsen kasvulle ja kehitykselle.
Mielipiteitä on monia... Ehkä sitten nukun vielä yön yli ja katson, miten tää tästä lähtee.
Mäkin löysin unelmieni miehen vasta 3-kymppisenä. Nyt on kaksi lasta ja ihana avioliitto. Olen monta kertaa sanonut, että olipa onni, etten jäänyt roikkumaan vanhoihin (pitkiin) suhteisiin vaan sen takia, että haluan lapsia tai jonku muun tekosyyn takia.
Mieti vielä, et ole vielä niin vanha... :-)