ALA-ASTEEN arvosanoista opettajille ja muille ihmettelijöille.

Hänen liikunnan numero on 10. Muut arvosanat ovat 5-6. Uskonto on 8.

tulee tunne että pärstäkertoimen mukaan menee



kysy opettajalta mikä on peruste?

Itse opetan alakoulussa (ala-astetta ei enää ole) kieliä, joissa on kokeet ja sanakokeet, joiden perusteella voi antaa numeron (ottaen huomioon tuntityöskentelyn). Ymmärrän hyvin, että aineissa, joista ei jää mitään näyttöä paperille, on vaikeaa antaa numeroa. Itse jättäisin ko. aineissa numerot antamatta. Ketä ne hyödyttävät?



Ope

Ja kannustavat lasta.

Minusta on vaikea arvioida näitä taito- ja taideaineita, koska niihin ei ole niin selkeää arvosteluasteikkoa. Mitä pitää osata saadakseen minkäkin numeron. Muissa aineissa on selkesäti helpompaa arvioida osaamista.Osa opettajista arvioi taito- ja taideaineet raasti osaamisen mukaan, osa ei anna heikkoja arvosanoja ollenkaan koska ikävä latistaa lapsen mieltä... En osaa varmaan itsekään kovin hyvin =( T. ope

Tarkoitus on antaa palautetta osaamisesta lapselle itselle, sekä kasvattajille. Mutta taito- ja taideaineissa ei mielestäni tarvitsisi antaa numeroarvosanoja. Sanallinen arviointi riittäisi. Sitten, kun kuvaan tulee terveystieto, voisi siitä antaa numeron.

Et edes vastannut kysymykseen vaan aloit puhua jostain terveystiedosta. Kerro minulle mikä on arvioinnin tarkoitus?

Jos opettajien vastaukset ovat tätä tasoa:

Hyvä mieli" ei ole arvioinnin tarkoitus.

Tarkoitus on antaa palautetta osaamisesta lapselle

Tarkoitus on antaa palautetta osaamisesta lapselle itselle, sekä kasvattajille. Mutta taito- ja taideaineissa ei mielestäni tarvitsisi antaa numeroarvosanoja. Sanallinen arviointi riittäisi. Sitten, kun kuvaan tulee terveystieto, voisi siitä antaa numeron.

vaikuttaa erittäin paljon, sillä näyttöä tulee akateemisia aineita vähemmän, jos ei esim. liikunta nappaa tunneilla. Kyllä minä arvostelen jokaisen kuvistyön. Liikunnassakin urheilulajeittain. Harrastuneisuus vaikuttaa positiivisesti. Ope

Minusta on vaikea arvioida näitä taito- ja taideaineita, koska niihin ei ole niin selkeää arvosteluasteikkoa. Mitä pitää osata saadakseen minkäkin numeron. Muissa aineissa on selkesäti helpompaa arvioida osaamista.Osa opettajista arvioi taito- ja taideaineet raasti osaamisen mukaan, osa ei anna heikkoja arvosanoja ollenkaan koska ikävä latistaa lapsen mieltä... En osaa varmaan itsekään kovin hyvin =( T. ope

käytännössä tarkoittaa?

Paikallisen urheiluseuran jäsenyyttä? Liikunnan harrastamista ihan yleisesti vapaa-ajalla? Vai mitä?

oppilaalla oikeat liikuntavarusteet aina mukana.



Myös asenne painaa erittäin paljon. Jos lapsi nurkuu jokaista antamaasi tehtävää vastaan ja kyseenalaistaa tai latistaa kaiken, se alentaa arvosanaa.



Myös ryhmässä toimimisen taidot ovat tärkeitä. Ei auta, vaikka oppilas olisi kuinka hyvä yksilönä esim. salibandyssa, jos hän ei osaa pelissä ottaa huomioon tasoltaan heikompia luokkatovereita.

Täällä toinen ope, ja olen minulle opetettiin koulutuksessa nimenomaan, että vapaa-ajan harrastuneisuus EI ole peruste liikuntanumeron nostamiselle. Siis saattaahan se näkyä taitojen karttumisena, joka taas nostaa numeroa, mutta jos ope on tasapuolinen, niin vapaa-ajan harrastukset ei saa itsessään vaikuttaa!



Munkaan mielestä ei edes pitäisi olla numeroarvostelua, mutta kun on, niin pakko tehdä ne kriteerit itselle selviksi. Eli joka osa-alue arvioidaan. Esim. liikunnassa ei riitä kiitettävään, että lapsi on huippu taitoluistelija, vaan arvioidaan kaikki koulussa opetettavat urheilulajit + ASENNE!



Luokanope

Innostunut ja omaperäinen, mutta ohjeenmukainen työskentely on plussaa.



Se, miten huolella työnsä tekee vaikuttaa, samoin kun taas se kuuluisa asenne annettua työtä ja aihetta kohtaan.



Omassa luokassani meillä on myös tapana pitää luokan sisäisiä palautehetkiä valmiista töistä. Toisten töistä annettu palaute vaikuttaa myös arviointiin. Ei kuitenkaan niin, että mitä enemmän nuolentaa, sen parempi arvosana, vaan kiinnitän huomiota siihen, mihin seikkoihin toisten työssä lapset kiinnittävät huomiota.



Ap:lle haluaisin sanoa vielä sen, että piirustustaito on vain pieni osa taiteellista lahjakkuutta ja osaamista. Sommittelun, väriharmonian ja muotoilun jne. osa-alueita ei voi unohtaa...

osaa sanoa mitä se harrastuneisuus käytännössä tarkoittaa? Kuitenkin se vaikuttaa arvosanaan...



Salatiedettä?

lapsen huonoon numeroon astma ja jalkojen virheasennot. Ei vaan voi mitään kun ei saa cooperintestistä hyvää tulosta kun yskii niin paljon. Samoin perinteiset jalkapallo ei toimi, koska jalkoihin sattuu niin pirusti.



On hyvä uimaan (luokkansa paras) ja nyrkkeilee ja harrastaa puntinnostoa, mutta niitä ei arvosteta.



Liikuntanumero 6, vaikka asenne on kuulemma hyvä ja yrittää, vaikka aina joukkueisiin valitaan viimeisenä ja kaverit haukkuu, että on kömpelö ja huono pelaaja.



Ihme, että ei ole vielä alkanut inhoamaan liikuntaa, kuten äitinsä teki juuri samasta syystä.



Hassuinta on, että olin aina tosi huono koululiikunnassa ja nykyään aikuisena olen ainoa, joka harrastaa URHEILUA (ei mitään sauvakävelyä vaan kilpaurheilua) ja ne, jotka oli hyviä, on ylipainoisia sohvaperunoita.

lapsen huonoon numeroon astma ja jalkojen virheasennot. Ei vaan voi mitään kun ei saa cooperintestistä hyvää tulosta kun yskii niin paljon. Samoin perinteiset jalkapallo ei toimi, koska jalkoihin sattuu niin pirusti.

On hyvä uimaan (luokkansa paras) ja nyrkkeilee ja harrastaa puntinnostoa, mutta niitä ei arvosteta.

Liikuntanumero 6, vaikka asenne on kuulemma hyvä ja yrittää, vaikka aina joukkueisiin valitaan viimeisenä ja kaverit haukkuu, että on kömpelö ja huono pelaaja.

Ihme, että ei ole vielä alkanut inhoamaan liikuntaa, kuten äitinsä teki juuri samasta syystä.

Hassuinta on, että olin aina tosi huono koululiikunnassa ja nykyään aikuisena olen ainoa, joka harrastaa URHEILUA (ei mitään sauvakävelyä vaan kilpaurheilua) ja ne, jotka oli hyviä, on ylipainoisia sohvaperunoita.

Harmi ettei kunnonihmisiä palkita mitenkään. Kunta voisi myöntää edes pienen palkinnon teikäläisille.

Mutta kyllä koululiikunnalla latistetaan tavallisen lapsen into. Mutta se ei takaa sitä, että hyvä liikuntanumero merkitsisi sitä, että jatkaisi liikuntaa läpi elämän.

Mitä tekee hyvällä liikuntanumerolla jos on ollut näppärä lyömään palloa pesäpallossa ja yliliikkuvat nivelet ja pystynyt taipumaan hyvin voimistelutunnilla. Se ei merkitse sitä, että liikunnallisuus säilyisi loppuelämän.

Koululiikunnan pitäisi olla kannustavaa. On monia aikuisia, jotka sanovat, että vieläkin inhoavat liikuntaa kun jäi niin kammo koululiikunnasta.

Mutta ehkä sinä olet juuri katkera siksi, että olet nykyään se sohvaperuna, vaikka olitkin opettajan suosikki liikuntatunnilla.

lapsen huonoon numeroon astma ja jalkojen virheasennot. Ei vaan voi mitään kun ei saa cooperintestistä hyvää tulosta kun yskii niin paljon. Samoin perinteiset jalkapallo ei toimi, koska jalkoihin sattuu niin pirusti.

On hyvä uimaan (luokkansa paras) ja nyrkkeilee ja harrastaa puntinnostoa, mutta niitä ei arvosteta.

Liikuntanumero 6, vaikka asenne on kuulemma hyvä ja yrittää, vaikka aina joukkueisiin valitaan viimeisenä ja kaverit haukkuu, että on kömpelö ja huono pelaaja.

Ihme, että ei ole vielä alkanut inhoamaan liikuntaa, kuten äitinsä teki juuri samasta syystä.

Hassuinta on, että olin aina tosi huono koululiikunnassa ja nykyään aikuisena olen ainoa, joka harrastaa URHEILUA (ei mitään sauvakävelyä vaan kilpaurheilua) ja ne, jotka oli hyviä, on ylipainoisia sohvaperunoita.

Harmi ettei kunnonihmisiä palkita mitenkään. Kunta voisi myöntää edes pienen palkinnon teikäläisille.

äidit enää omia kouluaikoja ollenkaan?Näinhän se on aina mennyt.Ei ne arvostelut ole mitään tasa-arvoisia,eikä kukaan saanut kymppejä (paitsi tietenkin se yks joka sai kaikesta kympin).Pärstäkertoimella ne teidänkin mukulat porskuttaa menemään.Se on elämää se.Mulle mutsikin aina muistutti,että saattaa numero olla hyvinkin paljon opettajasta kiinni,ei niinkään oppilaasta.Tämän kyllä huomasi jos jossain ope vaihtui:) Ei niiden numeroiden pitäisi antaa koko elämää hallita,eivätkä ne teidän lapsia määrittele.

on todella vaikea antaa numeroa. Joka syksyinen ja -keväinen vitsaus. Useita viikkoja ennen todistusten jakoa alan miettiä varsinkin näiden aineiden numeroita.



t. luokanope

Jos lapsi saa kokeista 10 ja 10-, on open mielestä hänen kertomanaan erittäin ahkera ja aktiivinen tunnilla, ei ole kertaakaan unohtanut tehdä läksyjä - miksi hän saa todistukseen ysin?



Miksi kokeista voidaan antaa täydet pisteet ja arvosanaksi 10, mutta todistukseen ei? Vanhempainvartissa kysysin tätä. Open kommentti oli:"Kyllä ysikin on todella hyvä numero." No on, mutta kympistä kymppi! Ihmeellistä touhua.

myös perusteella _liikunta_numero annetaan...asenne tunnillahan ei kerro todellakaan totuutta liikunnallisuudesta jos kuitenkin treenaa suurimman osan vapaa-ajastaan...



T: kasin ipanan äiskä, treeniä 6krt/vko