Lue keskustelun säännöt.
Oletko nyt aikuisena antanut vanhemmilesi takaisin
19.02.2010 |
sen mitä sait lapsena? Jollakin tapaa. Aikana tai rahana.
Itse maksan heille vuosittain etelän matkan.
En tunne olevani velkaa, mutta haluan tehdä niin. He eivät sitä pyydä tai odota, mutta ansaitsevat sen.
Kommentit (27)
vanhempieni kanssa, vaan että olen sujut lapsuuteni kanssa.
Kaksi eri asiaa.
Ja ei, en menisi kuulemaan mitään mitä äitini sanoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä sattuu kaikenlaista, johon ei oikaisua saa.
Sen sitten käsittelee ja jatkaa eteenpäin.
Se kertoo jo paljon. Väittää että on sujut vanhempiensa kanssa, mutta teksti kertoo muuta.
JOS vanhempasi lähestyisi sinua, ajatuksena selvittää asiat, menisitkö kuulemaan mitä sanottavaa hänellä on?
ettei kyseinen henkilö ole ikinä päässyt olemaan "sujut" vanhempiensa kanssa, miten se edes on mahdollista jos vanhemmat on kylmiä kivimuureja. Jossakin vaiheessa vain on pakko luovuttaa itsensä takia. Itsekin olen kokenut välinpitämättömyyden vanhempieni taholta ja siinä vaiheessa kun muka tulivat anteeksipyytelemään ja asioita selvittämään, ei minulla kiinnostanut pätkääkään. Todennäköisesti olisivat vain halunneet rahaa jotta viinaputki ei olisi mennyt poikki...
kaiken mitä on saanut?- ei mitenkään.
Mutta olen apuna. He asuvat ostamamme paritalon toisessa päädyssä.
Käymme yhteisillä matkoilla. Vietämme aikaa päivittän yhdessä, se on parasta.
ainoastaan tuskaiselta&surulliselta. Otan osaa puolestasi.
Tarkoitat varmasti hyvää, mutta asiat on usein monimutkaisia ja vieraan vaikea mennä mestaroimaan toisten elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kun toinen kuolee, ne kalvaa sinut elävältä ja toivot että olisit ottanut ensimmäisen askeleen ja yrittänyt sopua."
Sitä voi ottaa vaikka kuinka monta askelta, mutta jos toinen ei ota sitä ensimmäistäkään, mitä voit tehdä? Paeta ja pelastaa sen mitä pelastettavissa on? Aina se lapsuuden helvetti ei lopu aikuisuuteen. Joskus se loppuu vasta välien katkaisemiseen. Jos toinen osapuoli ei muista, ei ymmärrä eikä muutu, niin mitä voit. Kestät jos kestät, mutta entä jos et kestä.
Paljonko ihmisellä on varaa menettää? Mitä sitten kun oma mielenterveys on jo mennyt? Yrität pitää itsesi jotenkin kasassa, ja toinen yrittää hajoittaa sinut lopullisesti. Mitä siinä muuta voi, kun pistää välit poikki? Ainut mitä toivoo, kunpa olisin tehnyt se jo aiemmin.
Päinvastoin ne joutuu vieläkin itse maksamaan omista mokistaan (liikaa alkoholia, jokapäiväistä riitelyä, itsari- ja tappouhkailuja) mun mielenterveydenhoitokulujen maksamisen muodossa.