Miten selität tämän?

Vieraan kaupungin rautatieasemalla. Täysin outo mieshenkilö tulee sisään, kävelee suoraan luokseni ja karjaisee todella agressiivisesti: "Pysy kaukana musta, uskovainen!! Mä en halua kuulla sanaakaan sun jumalistas." Tämän jälkeen kävelee suoraan ulos. Ei humalassa, ei mitenkään "omituinen", ihan tavallinen keski-ikäinen mies pikkutakki päällä. Ja juu, olen uskovainen. Kai se oli sattumaa, mut tuntui tosi oudolta...

Pitkä hame, hihhulikampaus ja sellainen typerä lammasmainen hymy kasvoilla? Moisen tunnistaa helposti.

Eräs vanha nainen huudahti koväänisesti minut nähdessään ja sanoi, että "sinulle on tapahtunut tänään jotain todella hyvää, kun aurasi noin sädehtii". No en usko noihin höpöjuttuihin, mutta mieheni oli samana päivänä pyytänyt minua naimisiin kanssaan. Oliko sattumaa? Tästä on jo aikaa, mutta ihmettelen vieläkin.

Olit vaan niin onnellisen näköinen.

Mitään auroja ei taas ole olemassa -tuntuu joskus että lumiauratkin ovat vaan tarua.

minullekin tuli sellainen joku intialainen tms.sanomaan kadulla että sinulla on ihmeellinen aura, sinulla on todella kauniit värit.. sanoin ettei voisi vähempää kiinnostaa ja jatkoin matkaani.