Eikö kaikki oikeasti huomaa olevansa raskaana?

ikää 55, tästä on vielä yli 10 v aikaa, oli kärsinyt lapsettomuuksista ja silloin heillä ei ollut siihen edes rahaa, joten oli jäänyt lapsettomaksi.

Hän oli myös hyvin ylipainoinen, n 30 kg ylipainoa ja menkat jäivät pois, mutta kuvitteli että se kuuluu ikään. Kun meni perustarkastukseen, oli lääkäri sanonut miten homman nimi oikeesti on. Sanoi vaan oli aika vaikeeta tulla töihin ja kertoa jäävänsä samalla viikolla äitiyslomalle ja siitä sitten pinnasänkyjä ostamaan, kun oman ikäisensä hoitaa lapsenlapsiaan.

Me oltiin silloin vielä töissä ravintolassa, jossa alkoholia nautittiin aika kivasti työajan ulkopuolella. Ihminen joka ei voi saada lapsia onkin yhtäkkiä raskaana ei taatusti vedä sellaisia kännejä jos tietää odottavansa lasta.

Noi on tietty luku sinänsä, jotain psyykkisiä ongelmia pitää olla. Mutta siis tarkoiti, että eikö kaikilla tule heti raskauden alettua sellasia tuntemuksia, että huomaa olevansa raskaana? Itse tiedän saman tien, jo paljon ennen kuukautisten normaalia alkamista, ja pitää aina muutama päivä odotella testien tekemistä, että tulisi edes haamuviiva. Ap

Miten ihmeessä aikuinen ihminen voi kuvitella, että kaikkien raskaudet on samanlaisia?

Mulla on neljäs raskaus ja jopa nämä mun raskauteni ovat olleet täysin erilaisia.

tissit menee todella kipeiks ku oon raskaana. Heti kun menkkojen pitäis alkaa rinnat muuttuu päivä päivältä aremmiks, siit oon aina tienny olevani raskaana. Toki myös vatsassa tuntuu "nipistelyä", mutta sitä on ehkä vaikeampi monen huomata. Mulla kolme lasta, kovasti odottelen uutta raskautta ;)

olin esikoisen kohdalla 9 viikolla, ennenkuin tajusin tehdä raskaustestin.



Minulla on luonnostaan hyvin niukat menkat, jotka tulee ja menee. Alkuraskaudessa ne tuli yhtä niukasti kuin yleensä. Ja kun ei ole ennen ollut raskaana, niin mistä niitä tuntemuksia olisi osannut arvata. Kyllähän minua väsytti, mutta se ei ole ennenkuulumatonta. Etova tunne ei eronnut mitenkään siitä, mitä normaalistikin joskus ohimennen on.



Kuopuksen kanssa olin jo viisaampi. Muistan, että minulle tuli ohimennen etova tunne ja päätin sen vuoksi tehdä raskaustestin.



Rintojen aristus ja liitoskivut tuli vasta myöhemmin. Alkuraskauden oireena oli vain väsymys.

joku yllä puhuu siitä, että alkuraskauden oireet ja menkkaoireet ovat samanlaisia. Haluan lisätä, ettei minulla ole koskaan ollut mitään menkkaoireita, en edes tiedä, mitä ne ovat. Ehkä tämä selittää?



Todettakoon myös, että minulla on myös kivuttomat avautumissupistukset. Eli kohdustani puuttuu siis jotkut kipuhermot.

kahdessa ensimmäisessä oli lähes samankaltaiset oireet ja tiesin aika pian olevani raskaana.



Sitten tuli kolmas ja sain tietää vasta noin viikolla 10+. Kuukautiset ovat aina olleet epäsäännölliset ja kierto pitkä (lyhimmilläänkin siis), ei mitään oireita ja kamala stressi muista syistä päällä. Eikä tuolloinkaan ollut mitään varsinaisia oireita, mutta sitten alkoi tuo poikkeuksellista pidempi kierto vaivaamaan sen verran, että hain testin. Maha alkoi näkyä vasta viikolla 22.

Noin viikkoa ennen kuin menkkojen piti alkaa vatsaa kiristi oudolla tavalla ja oli lievä kuvottava tunne. Tiesin, että olen ehkä raskaana, vaikka olin tehnyt samaisella viikolla myös salilla paljon vatsalihaksia ja sekin oli osittain varmasti syynä vatsan kiristämiseen, mutta en koskaan aiemmin ollut tullut siitä niin "kipeäksi". Vatsalla ollessa lattialla iski kuvotus ja asento teki oudolla tavalla pahaa. Vajaan viikon päästä testi näyttikin plussaa.

Yllätys yllätys: Raskaudet ovat erilaisia ja ihmiset tuntevat/kokevat asiat yksilöllisesti.

Haluan myös takertua tuohon "jotain psyykkisiä ongelmia pitää olla". Ei se nyt ihan niinkään mene. Onko yhtä lailla "psyykkistä ongelmaa" jos kuvittelee olevansa raskaana kuviteltujen raskausoireiden takia. Edelleenkin ihmiset ovat erilaisia ja itsesuggestiolla on valtava voima.

Ihmeen ahdasmielistä jos kuvitellaan, että kaikilla tulee samanlaiset oireet raskauden tietyissä vaiheissa ja jos ihmisten kuvitellut/kielletyt oireet luokitellaan psyykkisiksi ongelmiksi.

Noi on tietty luku sinänsä, jotain psyykkisiä ongelmia pitää olla. Mutta siis tarkoiti, että eikö kaikilla tule heti raskauden alettua sellasia tuntemuksia, että huomaa olevansa raskaana? Itse tiedän saman tien, jo paljon ennen kuukautisten normaalia alkamista, ja pitää aina muutama päivä odotella testien tekemistä, että tulisi edes haamuviiva.

Ap

Yhdessä tapauksessa pariskunta oli yrittänyt lapsta yli 10 vuotta, hoidoilla ja ilman ja lääkäri oli todennut, ettei he lasta saa.

Yllättäen lähti mustikkametsästä synnyttämään.



Toisessa tapauksessa nainen luotti imetyksen ehkäisevään vaikutukseen (joo, ei kovin viisasta) oli 20 viikolla raskaana kun tajusi olevansa raskaana.



Molemmissa tapauksissa hormooneilla ja muulla oli varmasti vaikutusta asiaan. Väsymys, "varma" tieto, ettei raskaaksi tule jne.



Kolmennessa tapauksessa nainen teki raskaustestin ja synnytti seuraavana päivänä. Tämä ihminen on huomattavan ylipainoinen, vatsa ei ollut mitenkään poikeava muuhun olemukseen.



Itsellä joskus sellaisia suolimuljahduksia, et oon aatellut olevani raskaana.

Kaikki kokevat raskauden niin eri lailla.

Esim mulla pullahtanut vatsa jo heti alussa ekassakin raskaudessa. Voin pahoin alusta loppuun. Siskoni vatsaa ei edes näkynyt juuri ollenkaan lopussa ja ei ollut mitään oireita yms.

huomasi vasta muutaman kuukauden kuluttua. tosin ei ole muutenkaan mikään penaalin terävin kynä, joten siksi myös ei ollut tajuavinaan.

meni lääkäriin selkäkipujen takia hakemaan sairaslomaa. Menkat tulleet koko raskauden ajan normaalisti, käytössä e-pillerit.



Onneksi ei mitään lapselle tullut noista pillerihormoneista.

en tiedä, koetko itse samoin, mutta voin sanoa itse kaikkia superkipuja kokeneena että onneksi olkoon!

Kuinka ei koskaan ole omakohtaisia kokemuksia? Aina sanotaan "täällä meilläpäin oli yks jolla.." tai "tiedän erään kuka.." tai "meidän neuvolassa.."



Olen itsekin kuullut tutun tutusta, joka olisi ollut ihan normaalipainoinen ja silti tajunnut olevansa raskaana vasta synnytyssupistusten alkaessa. Ja tiedän kyllä erään, joka sai tietää odottavansa tokaa lasta (imettäessään ekaa) vasta rv18. Mutta ei mullakaan niitä omakohtaisia kokemuksia ole, kun raskaudet on alkaneet toivotusti ja oireita on kytätty tiukasti. :D

naisia, joilla jopa useita viimehetkellä raskaudestaan tietäviä ja synnyttämään lähteneitä.. hohhoijaa.. av rules!

olevani raskaana koska oireet olivat hyvin epämääräsiä ja olisin hyvin voinut olla kuukautis oireita..

joka synnytti jollain +30 viikolla. Kyseinen henkilö on normaalistikin reilusti ylipainoinen ja menkkojen poisjäännin oli laittanut sen piikkiin. Ei ollut vakavassa suhteessa joten ei kai tajunnut olevansa raskaana.



Sitä en ymmärrä näin kahden lapsen äitinä miten hän ei ole huomannut lapsen potkuja!?!



Jokatapauksessa nainen oli ulkomailla äitinsä kanssa ja oli valitellut huonoa oloa ja maha kipua. Äiti oli passittanut lääkärille ja sieltä oli tullut tieto, että nyt synnytetään..

raskaudet kun niille oli ollut mahdollisuus alkaa, painon tunne alavatsassa ensimmäinen oire sekä erittäin kova päänsärky.. ja pahoinvointejakaan ei tarvinnut odotella.



Tiedän paikkakunnaltani tapauksen myös nuoresta lihavasta naisesta, joka sai tietää raskaudestaan vasta kun oli jo synnyttämässä. Olisipa itselläkin ollut niin helppoja raskauksia.

Sillä jos odottaa lasta joka liikkui yhtä vähään siellä vatsassa kuin minun lapseni niin ei taatusti huomaa liikkeistä mitään.

Minä tiesin olevani raskaana ja sepä olikin ongelma kun tiesin että niitä liikkeitä pitäisi olla. Onneksi syntyi terve lapsi.

toinen tiesi odottavansa lasta siinä vaiheessa, kun synnytti en vessassa.(tästä oli juttu myös iltapäivälehdissä aikoinaan, n.15v sitten)

toinen sai kolmannen vauvansa niin, että tiesi siitä viikkoa ennen synnytystä. kakkosen ja kolmosen ikäero n. vuosi muista ollut kunnon oireet, viimeisestä ei mitään.

Oltiin kyllä yritetty vauvaa, mut ekat kuukautiset tuli, seuraavia ei. Raskaustestit näytti negaa ja vaikka oireitakin oli (järjetön väsymys, housut kiristi, oksentelin, närästi), syytin kuumaa kesää ja esikoista, joka oli vielä vauva, tosin helppo sellainen. Kolme testiä tein, kaikki negaa, aloitin Terolutinkin hormonitoiminnan tasaamiseksi, kunnes viiko-pari myöhemmin kerran seksin jälkeen käsi osui alavatsalle ja se tuntuikin ihan vauvavatsalta. Sitä ennen oli jo päädytty kondomien käyttöön, kun epäiltiin, että hormonitoiminta oli sekaisin, kun edellisestä synnytyksestä oli kuitenkin vasta reilu puoli vuotta. No, vauvavatsan epäilyn jälkeisenä päivänä äkkiä neljäs raskaustesti, joka näytti plussaa samantien. Soitto neuvolaan klo 15.55, Terolut seis samantien, maanantaiksi neuvola-aika. Eka liikkeet tunsin sunnuntaina ja maanantaina selvisi, että laskettuun aikaan vajaa 6kk.

Uskoin raskaustesteihin enemmän kuin omaan oloon, ihan hassua ja tyhmää, kun asiaa nyt ajattelee.

Mutta siis joo, uskon, että joku ei heti huomaa/usko olostansa olevansa raskaana, vaikka vauva olisi täysillä toivottukin ja kokemusta raskaana olemisesta olisikin. Sitä en ymmärrä, että joku syyttää liiallista lakritsi-Mynthoneiden syömistä ilmavaivoista, jotka paljastuvatkin synnytyspoltoiksi siinä vaiheessa, kun työkaverit alkaa epäillä vatsakramppeja supistuksiksi, kun tulevat niin säännöllisesti; tällaisen tarinankin tiedän, mutten ole varma, uskonko. :)