Se, että on monta lasta, ei tarkoita että tietäisi paljon lastenhoidosta!
Tuttavallani on neljä lasta, mutta missään vaiheessa hän ei ole viitsinyt ottaa selvää perusasioista lastenhoidon suhteen. Ilmeisesti neuvolassakaan ei asioista puhuta, tai sitten ignooraa ohjeet täysin.
Hän ei mm. tiedä, että vauvan kanssa ei saa käyttää samaa lusikkaa tai että maahan pudonnutta tuttia EI puhdisteta omassa suussa käyttämällä.
Kiinteät on aloittanut jo 3-4 kuukauden ikäisenä, ja korvikkeellakin kuulemma kasvaa terveitä lapsia...
Nämä vain karkeimmat esimerkit.
Kommentit (17)
olet päivän piristys.
suositukset on suosituksia. jos noi on sun kriteerit siihen ettei tiedä paljoa lastenhoidosta niin voi luoja.
mut siinä oot kyllä oikeessa ettei lapsien lukumäärällä ole vaikutusta tuohon asiaan.
Kiinteät on aloittanut jo 3-4 kuukauden ikäisenä, ja korvikkeellakin kuulemma kasvaa terveitä lapsia...
Nämä vain karkeimmat esimerkit.
Oooks sä sattumalta mun kaveri?
mitä yhden lapsen vanhemmat eivät vielä välttämättä tiedä, eli että vähemmälläkin nipotuksella kasvaa terveitä ja tasapainoisia lapsia...
Ja että vauva-ajan ravinto on tärkeä asia, mutta imetys ei ole ihmisen elämässä silti RATKAISEVA seikka.
ei tarkoita että olisi hyvä ja rakastava vanhempi. Pennut saattavat olla ihan heitteillä, leikkivät autotiellä tai hukkuvat jokeen.
Itse asiassa suosituksetkaan eivät ole tietämystä, vaan arvauksia siitä mikä lapselle voisi olla parasta. Sen todistaa jo se että suositukset muuttuvat jatkuvasti. Kun sain esikoiseni 14 v sitten suositus oli aloittaa kiinteät 3 kk iässä.
Totuus on se että monenlaisilla tavoilla kasvaa elinkelpoisia yksilöitä ja kunkin perheen on valittava se tapa mikä parhaiten heidän perhekokonaisuuteensa sopii.
t. kohta viiden äiti, joka on imettänyt vähimmillään 3kk ja enimmillään 3,5 vuotta, aloittanut kiinteät 3 kk - 1v iässä ja aina syönyt samasta lusikasta lasten kanssa. Kas kummaa yhdelläkään lapsella ei ole reikiä ja kaikki normaaleja ja terveitä.-
ja tottapu hut, usein oon ihan pihalla, mutta parhaani yritän. Sanotaanko, että en aina jaksa tehdä kaikkea viimeisen päälle, tärkeimmissä asioissa kyllä.
Vanhemmuuden laatua ei voi päätellä lapsien määrästä, ei myöskään toiseen suuntaan (siis että olisi rakastava ja läsnäoleva vanhempi, kun lapsia on vain yksi).
ei tarkoita että olisi hyvä ja rakastava vanhempi. Pennut saattavat olla ihan heitteillä, leikkivät autotiellä tai hukkuvat jokeen.
mutta on se _todennäköisempää_, että ihmisellä on kokemusta enemmän lapsenhoidosta kuin yhden lapsen äidillä. jos nyt toinen ei ole jonkin sortin ammattilainen, vaan kumpikin ns. ummikkoja. :)
Ja voin sanoa senkin, että todennäköisesti useamman kouluikäisen lapsen äidillä on laajempi kokemuspohja lasten kasvatuksesta kuin minulla, jonka lapset ovat alle kouluikäisiä. Jne.
ei tarvitse olla täydellinen
Ja sen että jokainen lapsi on erilainen
ei ne lapset tee kaikista fiksumpia.
täysimettänyt en ole päivääkään, korviketta lisänä. Ja ihana terve 2v poju tuossa juoksentelee
Eihän sitä tartte kirjallisuutta lapsen hoitoon :) Järjellä kun mennään, selviää monesta asiasta :D
Tietenkään lapsikatras ei automaattisesti tee A:sta fiksumpaa kuin B. Mutta mikäli (kuten tässä nyt oli) puhe on lastenkasvatuksen taidoista ja tiedoista, niin kyllä se niin menee, että useamman lapsen kasvattaja tietää lapsista enemmän kuin yhden lapsen kasvattaja/lapseton - jos nyt siis maallikoista puhutaan.
ei ne lapset tee kaikista fiksumpia.
Lapsien kasvatus on kokemus muiden joukossa, tosin aika mullistava ja kattava kokemus. Mutta tietenkin elämänviisautta voi kartuttaa monella tavalla.
Mulla on yksi tuttu joka pyöräytti viidennen ja soitti mulle että mikä on vauvalla kuumeraja! Ja mitä rasvaa sitä pitäs laittaa ku peppu punottaa.. jne jne.
Sitä ei niinku käsitä, ku itselläkin on monta lasta että miten se on noin "unohtanu" kaiken. Ja sillä kuiten 2v välein syntyny muksut. Huh-huh!
Ja jotain ku neuvoo sille, kohta se toitottaa sitä samaa omana neuvonaan mulle.
Sitten tällä samasella on muksut ku mitäki riiviöitä! Siis sitä ei voi kuvitellakaan. Mutta tosiaan, monta lasta ei takaa että äiti tietäs lastenhoidosta enempää ku yhden lapsen äiti. Jotkut oikeesti on tyhmempiä ku sen yhden lapsen äiti, joka on ottanut asioista selvää ja tekee maalaisjärjellä asioita, lapsen mukaan, eikä niinku joku muu neuvoo. Suosituksia voi seurata, mutta yksilöllisesti!
Lapset on yksilöitä! Ei kaikille sovi sama rasva ku toiselle, eikä lapsilla ole samat ruokamäärät jne.
ja tuntuu siltä, että jokaisen lapsen myötä on tietämykseni lastenhoidosta vain vähentynyt...
Yhden kanssa kuvittelin tietäväni kaiken ja yritin myös toimia sen mukaan, pyrkien täydellisyyteen tietysti.
Toisen kohdalla tajusin, että kahden kanssa homma ei tosiaan toimi samalla tavalla kuin yhdne kanssa, mutten keksinyt kuinka se toimisi. Teoriassa olin edelleen tietävinäni kaiken, mutta käytännössä en pystynyt kyllä tietoani toteuttamaan.
Kolmannen kohdalla alkoikin jo näyttää siltä, että mistään en tiedä mitään, ja mitään en osaa, mutta silti parhaani yritän. Suosituksista viis, ja täydellisyyteen enää pyri, kunhan vain kaikilla on hyvä olla.
Inhoan hokemaa "lapseton ei voi ymmärtää, ymmärrät sitten kun sinulla on omia lapsia".
Ihan kuin lapseton olisi joku aivan idiootti.
Minun yhdellä kaverilla on 3 lasta eikä ymmärrä edes että vauvan itkuun pitää reagoida. Okei, hän on kasvanut henkisesti sairaan äidin kanssa vailla lämpöä ja rakkautta, mutta tässä yksi esimerkki, ettei ne lapset tietämystä tai viisautta tuo.
Nyt kun minulla on lapsia, saan sanoa ne asiat lastenhoitokeskusteluissa joita sanoin jo ennen lapsia. Silloin en tosin olisi niitä saanut sanoa ääneen, koska jotenkin lapsettoman mielipiteet loukkaavat pyhiä kaikitietäviä äiti-ihmisiä.
Tottakai joillain lapsettomilla on ääliömäisiä kommentteja, mutta tarkoitan, että monella on yleinen asenne, ettei lapseton tiedä lapsista tai niiden hoitamisesta mitään.
Inhoan hokemaa "lapseton ei voi ymmärtää, ymmärrät sitten kun sinulla on omia lapsia".
Ihan kuin lapseton olisi joku aivan idiootti.
Minun yhdellä kaverilla on 3 lasta eikä ymmärrä edes että vauvan itkuun pitää reagoida. Okei, hän on kasvanut henkisesti sairaan äidin kanssa vailla lämpöä ja rakkautta, mutta tässä yksi esimerkki, ettei ne lapset tietämystä tai viisautta tuo.
Nyt kun minulla on lapsia, saan sanoa ne asiat lastenhoitokeskusteluissa joita sanoin jo ennen lapsia. Silloin en tosin olisi niitä saanut sanoa ääneen, koska jotenkin lapsettoman mielipiteet loukkaavat pyhiä kaikitietäviä äiti-ihmisiä.
Tottakai joillain lapsettomilla on ääliömäisiä kommentteja, mutta tarkoitan, että monella on yleinen asenne, ettei lapseton tiedä lapsista tai niiden hoitamisesta mitään.
Hyvänä esimerkkinä vaikka tuo imetys. Kuka muka ei tietäisi täysimetyssuositusta. Kaikki eivät sitä vain joko pysty tai viitsi noudattaa.