Pitäisitkö siitä, että poikasi naisystävä toisi ex-liittonsa lapsia luoksesi jouluisin, vkl:na jne?

1. Lapset ovat äitinsä kanssa jouluisin tai viikonloppuisin.

2. Lasten äiti on puolisonsa (poikasi) kanssa jouluisin tai viikonloppusin.

3. Poikasi on äitinsä kanssa jouluisin tai viikonloppuisin.



En ole varma, pitäisinkö vai en, mutta ei sillä olisi juuri väliä, koska ylläoleva kulku on ihan järkeenkäypä. Käskemällä naisystävän lapset muualle tai kohtelemalla muuten kuin lämpimästi kritisoisin käytännössä poikani parinvalintaa - onhan luontevaa, että pariskuntakyläilee parina ja että lapset kyläilevät vanhempansa kanssa.



Vaikka omaa lastani haluaisin toki nähdä välillä myös ihan vaan kahden riippumatta siitä, olisiko mukana tulossa pojan vai pojan puolison lapsia.

meillä tilanne on se, että mieheni vanhemmat ovat kuolleet, kun mieheni oli lapsi. hänen kolme sisarustaan ovat kasvattaneet hänet aikuiseksi. hänen lapsillaan hänen entisestä avioliitostaan ei ole isovanhempia myöskään äitinsä puolelta. minun äitini on hyvin mielellään ottanut myös mieheni lapset siipiensä suojaan, koska äitini mielestä jokainen lapsi tarvitsee myös vanhempia ihmisiä elämäänsä.



pidän äitiäni yhtenä viisaimmista ja älykkäimmistä naisista mitä olen koskaan tavannut, tai tuntenut muuten.

eiköhän siinä kävisi niin, etten näkisi omaa poikaanikaan sen jälkeen. Hän varmaan haluaa viettää joulun puolisonsa kanssa ja jos lpaset ei saisi tulla meille, niin ei tulisi poika ja hänen puolisonsakaan. Luulen näin.



Jos poikani olisi valinnut yh-äidin puolisokseen, niin silloin otetaan myös lapset huomioon.

ja kohtelisin lapsenlapsinani. Kuten oma anoppi kohtelee minun esikoistani, -tosin minun tapaukseni on sellainen että biologisen isän puolelta ei kukaan ole koskaan ollut meihin yhteydessä (ei edes isä), eli minun äitini ja anoppi ovat pojan ainoat mummot. Mutta vaikka lapsella ne mummpt jo olisi niin toki olisin kolmas mummo ja iloitsisin lapsista.

luokseni kokonaisena eikä yhtään sen jäsentä saa jättää ulkopuoliseksi.

Vai meinasitko että lapset lähetetään jouluksi ja viikonlopuiksi ym. mummoille ja poikasi tulee naisystävänsä kanssa sinun luoksesi??? Varmaan tosi lämminhenkinen joulu, kun pitää äiti erottaa lapsistaan että kelpaa anopille...

kuten tässä tapauksessa oletan olevan, niin tottakai lapset kuuluisivat myös minun eläämäni hyvin kiinteästi. Voiko lapsella ylipäätään olla liikaa rakkaita ja luotettavia aikuisia?

että tietävät vastuunsa. Jos Poikani valitsee yh-äidin on hänen kannettava myös tällöin vastuu ns. ei bioloogisista lapsista tällöin lapsethan on osa poikani perhettä, mikä tarkoittaa että ovat minunkin perhettä. En koskaan lähtisi erottelemaan lapsia poikani ja ei poikani...



Minulle on aikoinaan käynyt hyvin selväksi, että olen EDELLISESTÄ LIITOSTA. Tälläistä en toivo kenellekkään lapselle!

Ovat kyllä muutenkin aika etäisiä eikä ne lapset (esiteinit) juuri käy 'mummolassa'. Mutta siis ei joululahjoja, kutsuja perhejuhliin, ei muistamisia synttäreinä...



No näistä etäisehköistä väleistä johtuen minäkään en ole lapsiin tutustunut, vaikka minusta heidän pitäisi olla serkkujen asemassa meidän lapsiin nähden.



Minun puolella sukua kun kaikki kumminkaimatkin on menossa mukana ja uusperheet arkea, niin ihan outoa, etten ikinä näe näe näitä toisen suvun 'lapsipuolia'.

tämän anopin ei tarvii sitten ihmetellä et miksi miniä haukkuu ja ei tuo edes omia lapsenlapsia kylään tulevaisuudessa.



haloo, missä järki ap?

Olen itsekin vienyt mieheni ex-liiton lasta mukanani vanhempieni luokse aivan säännöllisesti ja kerran tai pari myös jouluna. Siitä huolimatta, että lapsen molemmat "omat" mummot olivat elossa. Näistä "omista mummoista" huolehdimme ja heitä tapaamme jatkuvasti, kun he asuvat samalla paikkakunnalla, kun taas minun vanhempieni luona käydään harvemmin pidemmän matkan takana.

Onko kyse nuoresta pojasta vai miksi tuollaista edes kysyt?



Normaali uusperhekuvioissa koko prehe tietysti vierailee molempien perheen aikuisten sukulaisilla, riippumatta siitä kenen lapsia perheeseen kuuluu.

Erottuani ex-miehestä välini ex-anoppiin säilyivät hyvin lämpiminä. Hän hoitaa mielellään lapsenlapsiaan.



Kun menin uusiin naimisiin ja sain vielä yhden lapsen, hän alkoi suhtautua tähän uuteen vauvaan ihan samalla tavoin kuin vanhempiin lapsiini, jotka ovat hänen biologisia lapsenlapsiaan. Kun vauva syntyi, tuli postissa paketti vauvalle. Jouluna vauva sai ex-anopiltani paketin. Hoitoon emme tietenkään vauvaa ole hänelle vieneet, emmekä varmasti viekään, mutta on ihanaa kun voimme isommat lapset sinne välillä viedä.



Ex-anoppini on yksi viisaimpia, lämminsydämisimpiä ja kunnioitettavimpia ihmisiä, joita tunnen. Hän on kohta 75-vuotias, mutta terve ja hyväkuntoinen, matkustelee ja harrastaa, ja hänellä on laaja ystäväpiiri eri-ikäisiä ihmisiä. Tavoitteenani on tulla samanlaiseksi.

Mutta jos tyttären miehen ex-liiton lapset olisivat mukana, niin se ei kyllä kävisi..!

ovat osa pojan elämää ja toivottavasti minäkin hänen äitinään. Totuttelua se vaatisi niinkuin kaikki muutokset, mutta eiköhän alkaisi sujua. En tajua mitä mummojen elossa olo vaikuttaa asiaan. En olisi heille mummo vaan äidin uuden miehen äiti.

Jos lapset ovat äidillään, tottakai he kulkevat mukana. Ja kohtelisin lapsia samalla tavalla kuin muitakin lapsia, syyttömiähän he ovat aikuisten tekemiin ratkaisuihin!

Itse olen kans edellisen liiton (tai oikeastaan pikaisen suhteen) lapsi ja vaikka sitä ei minulle ole aiemmin ääneen sanottu, niin olen aina tuntenut sen nahoissani. Nyttemmin välit on menneet kokonaan ja olen saanut kuulla puhelimessa niin järkyttävää tekstiä entiseltä "mummoltani" ettei voi ymmärtää. Minä kun en kuitenkaan ole ollut millään lailla vastuussa aikuisten tekemisistä enkä ole pyytänyt päästä maailmaan au-lapsena.



Itse en voisi kuvitellakaan toimivani samoin.

kuten tässä tapauksessa oletan olevan, niin tottakai lapset kuuluisivat myös minun eläämäni hyvin kiinteästi. Voiko lapsella ylipäätään olla liikaa rakkaita ja luotettavia aikuisia?

pöytään lisää lautasia. Lapset on oikeesti parasta maailmassa. Ja kyllä yleensä kaikkiin ihmisiin löytyy joku "kahva" jolla päästään yhteiseen juttuun, ja voi keskustella jostakin. Hauska muistella vierailuita seuraavanakin päivänä, kyllä ne mieltä nostaa.

Minulla ja miehelläni on edellisistä liitosta lapsia. Kun tutustuimme, oli kaikilla kaikki biologiset isovanhemmat elossa ja hyvät ja läheiset suhteet isovanhempiin.

Mieheni äiti otti oman lapseni ihan täysin myös omaksi lapsenlapsekseen. Anopilla on lapseni kuva salalla hyllyllä kuin muidenkin lastenlasten, hän saa samanlaiset joululahjat, syntymäpäivälahjat ja tuliaiset kuin muutkin. Hän on ollut aina tervetullut kylään.



Olen ikuisesti kiitollinen anopin ja apen asennoitumisesta ja koen olevani onnekas kun lapsellani on niin paljon sukulaisia, sekä biologisia, että tämän liittoni kautta.



Osalla ihmisistä on riittävän avara sydän.