Kun menen töihin, joudun dramaattisesti laskemaan äitiyteni tasoa!
Miten siitä kaikesta voi selvitä muutamassa tunnissa per arki-ilta + viikonloput?!? Tarkoitan nyt kaikkea sitä, mitä vanhempien kuuluu lapsilleen opettaa: arvoja ja etiikkaa, käytöstapoja, kohteliaisuutta, kunnioitusta muita ihmisiä ja luontoa kohtaan.
Miten ehdin viedä lapseni luontoon, lukea, pitää sylissä, keskustella läpi ne kaikki pienet mutta valtavan tärkeät surut ja ilot mitä lapsi päivän aikana kokee?
Eihän siinä kerkeä kuin laittamaan ruoan ja pesemään lapset? viikonloppuna siivotaan ja selvitetään pyykkivuorta?
Miten käy lapsen henkisen kasvun tukemisen ja mun aidon läsnäoloni lasten kanssa, kun työ vie pian kaiken mun ajan ja energian?
Kommentit (11)
ja yleensä kunnassa on useita päiväkoteja.
Tutustuu vaihtoehtoihin ja valitsee.
lapsi alkaa noita moraali- ja etiikka-asioita vasta pohtia kunnolla päiväkoti-iän jälkeen. Et voi kuvitella kaatavasi lapseen jotain saarnoja tai tehotankkausinfoja, vaan lapsi kypsyy vähitellen abstraktien käsitteiden maailmaan ja siinä kohtaa hän ei halua sua enää pesemään itseään ja voitte käyttää sen yhteisen ajan iltaisin vaikka jutteluun ja pohdintaan elämästä ja asioista. Kyllä te selviätte siitä!
Jos ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä töihin on vaan pakko lakata miettimästä liikaa. Oletko miettinyt olisiko mitään mahdollisuutta lisätä yhteistä aikaa lasten kanssa? Esimerkiksi lyhentää työaikaa? Mieti mitä olisi mahdollista tehdä tilanteen parantamiseksi ja lakkaa murehtimasta sitä mitä et voi muuttaa. Maailma ei ole täydellinen paikka ja hoidossa olemisella on hyvätkin puolensa. Muutama vuosi menee ja ryhmään kuulumisesta tulee tärkeä osa lapsen elämää.
Olen itse miettinyt noita samoja juttuja ja yritän aktiivisesti hakea ja miettiä vaihtoehtoisia tapoja tehdä asioita. Esimerkiksi lyhyemmän työviikon tekeminen on meillä tuonut arvokkaan "lisäpäivän" viikkoon, eikä taloudellinen menetys ole loppupeleissä ollut kovin suuri.
20-tuntista työviikkoa. En myöskään olisi mistään hinnasta "laskenut äitiyteni tasoa". (En missään nimessä moiti toisenlaisen ratkaisun tehneitä.)
Ja koulu. Ei saa hyväksyä mitä tahansa.
Sen jälkeen voi tehdä ko. paikkojen kanssa kasvatusyhteistyötä ja saada itselleen tukea.
Ja toinen asia on sitten se, että pitää työpäivänsä lyhyinä.
Harkitsemme vielä eri vaihoehtoja, miten kotivuosia voisi lisätä. Yksi vaihtoehto olisi omistuasunnon myyminen. Omalla alalla ei juuri lyhennettyjä viikkoja pääse tekemään, ei ainakaan kun uutena menee ilman vakkaripaikkaa. ehkä osa-aikatyö kaupan kassana, mutta rahallinen hyöty jää silloin aika pieneksi.
aika järkyttävää, jos joku on sitä mieltä, että arvojen ja käytöstapojen opettaminen lapselle, pienellekin, on aivopesua.
itse en opeta lapsilleni uskontoa, iltarukous luetaan kyllä ja silloin tällöin on kristilliset asiat esillä, lähinnä juhlapyhien yhteydessä. Usein musta tuntuukin, että vallalla on vain kahta tapaa kasvattaa lasta: täysin välinpitämätön (kyllä ne koulussa opettaa) tai sitten johonkin aatteeseen hurahtaneiden mielen muokkaaminen jossa lapsi on oman aatteen jatkumo ja jonkinlainen projekti.
Jos me ihan "tavalliset" ihmiset lakkaamme kasvattamasta lapsiamme, on yhteiskunnalla aika synkkä tulevaisuus. Tai oikeastaan se taitaa olla jo arkitodellisuutta...
ap
valitaan koulu tai päiväkoti? Tai siis sitten pitäisi olla niin paljon rahaa, että voi palkata jonkun kuljettamaan lasta aamulla ja päivällä, ja siinä tapauksessa on varmaan rahaa jäädä itsekin kotiin.