Lue keskustelun säännöt.
Tänään vihdoin myönsin itselleni että on turha
17.02.2010 |
enää haaveilla lapsesta. 10v turhaa haaveilua, täytän 39v viikon päästä.
Itketty on koko päivä ja loppua ei tule..
Olen antanut itseni haaveilla toivoa. Katsellut vauvojen vaatteita kaupoissa, miettinyt nimiä ym..
Aivan kuin joku olisi kuollut..
Kommentit (6)
Voithan sä saada lapsen, se nyt vaan ei oo sitten biologinen, mutta oma kuitenkin jos sen saatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naimisissa oltu 15v ja melkein alusta asti lapsi sai tulla...
tutkimuksissa käytiin jo vajaa 10v sitten, kummassakaan ei ole mitään vikaa..siksikin asia vaikea hyväksyä
(tätä en sano sulle mutta multa menehtyi lapsi ja mulle eräs henkilö sanoi ota nyt koira)
Se on tyhjä olo. Kuin pystyyn kuollut olisi.
Jotain puuttuu, elämä tyhjää suorittamista. Ei iloa. Töihin ja takaisin.
Kukaan ei koskaan sano sitä maailman kauneinta sanaa, äiti.
Sure rauhassa. En lupaa että kipu hellittää, mutta se tulee harvemmin.
Se kestää, mutta tuloksena on lapsi perheeseen, ja jossain vaiheessa itse huomasin että lapsen ikäkin alkoi olla yhdentekevä asia... Rakkauden voi kohdistaa surusta huolimatta niin monenlaisiin lapsiin.
Tai olisko kenties sijaisvanhemmuus teitä varten?
t. onnellinen adoäiti
ei ole lapsia ollenkaan..
ap